23. marraskuuta 2016

Kun keho on päätä fiksumpi

 Vuodesta, viikosta ja päivästä toiseen unettomia tai huonosti nukuttuja öitä. Pahimmillaan päivät ovat olleet yhtä selviytymistä. Kuitenkin unimäärän muuttuessa parista jopa viiteen tai kuuteen sitä on kuvitellut jo jaksavansa normaalisti. Niinpä viime viikkoina olenkin sopinut ja tehnyt hurjasti kaikkea. Kalenteri on täyttynyt ja olemme olleet hurjan paljon liikkeessä. Kalenterin täyttyessä joitain vilahduksia siitä vanhasta minästä on pakostakin ollut ilmassa.
 En voi kieltää etteikö nämä viikot olisi olleet mukavia. Kuitenkin kehoni on päätäni fiksumpi. Kun pää ei tajua hiljentää vauhtia vaan päinvastoin vauhti vain kiihtyy, pistää onneksi viisas keho hommalle stopin. Koska en ole muuten ymmärtänyt levätä ja ottaa näillä yöunilla rauhallisesti, olen saanut vaivakseni migreeniputken ja vuosisadan flunssan. 

 Kyllähän sen tiesin, ettei tällä unimäärällä kannattaisi samalla tavalla kuin ennen touhuilla. Ihminen tarvitsee sitä lepoakin! Joskus sitä vaan kaipaa kotona olemisen vastapainoksi sitä hieman vilkkaampaa elämää ja niitä ihmiskontakteja. On helppoa lupautua sinne, tänne ja tuonne saaden vaihtelua päiviinsä. Ei sitä luvatessaan välttämättä omia voimavarojaan ymmärrä, vaan ajattelee vain mitä kaikkea kivaa on tulossa. 
 Tänään olen ihan yksin kotona ja vieläpä osan päivästä ilman sähköjä.  Nyt olisi hyvää aikaa siivota, käydä läpi vaatekaappeja ja tehdä muita rästihommia ihan rauhassa ilman yli-innokasta apuria. Tänään keskityn kuitenkin vihdoin siihen, mihin olisi pitänyt jo aikoja sitten; lepäämiseen. Otan kerrankin kunnon päikkärit, luen lehtiä ja kirjaa, syön hyvällä omatunnolla suklaata, nautin kynttilänvalosta harmaana päivänä ja koitan kerrankin neuloa jotain valmiiksi asti. 

 Tästä lähtien myös otan paremmin omat voimavarani huomioon. Kaikkea kivaa ei tarvitse tehdä samana päivänä tai samalla viikolla, vaan kyllä sitä aikaa löytyy kavereille ja elämyksille myöhemminkin. Kotityöt ja muutkaan pakolliset jutut eivät karkaa mihinkään. Joskus on ihan hyvä vain keskittyä siihen lepäämiseenkin. Nauttia enemmän niistä päivistä, jolloin ei juosta ulkoleikeistä asioille ja sieltä sisäleikkien sekä kotitöiden kautta harrastuksiin vaan käperrytään yhdessä kaikessa rauhassa kirjaa lukemaan tai luonnon ihmeitä katselemaan.

 Muistakaahan nauttia elämästä myös ilman kiirettä♥

6 kommenttia:

  1. Voi nauti lepopäivästä ♥ Jos mulle sattuu semmoinen päivä/muutama tunti että olen ihan yksin, enää en siivoa tai tee muuta "rästiä" vaan yksinkertaisesti olen. Syön mitä haluan milloin haluan ja katson sarjoja tai leffoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautin♥ Eikä yhtään haitannut, vaikka kännykästäkin loppui akku ja sähköt olivat pois. Kerrankin sain vain olla kaikessa hiljaisuudessa ja nauttia kynttilänvalosta sekä takan loimusta. Ainut miinuspuoli oli, ettei tunnelmavalaistuksessa paljoa pystynyt päivän hämärtyessä lukemaan tai neulomaan, mutta oli se silti ihanaa :D

      Poista
  2. Välillä on pakko ottaa lepopäiviä! <3 Minä seison kyllä tuon sinun väittämän takana - jos ei itse tajua levätä niin kroppa kyllä hoitaa sen lopulta. Pitkästä univajeesta kärsineenä nukuin myös usein herätyskellon soimisen jälkeen. Nukuin siis käytännössä pommiin monena aamuna (en vain herännyt) ja siinä samalla keho sai sen pakollisen minimi-unimäärän..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä miehellä on ollut juuri tuota samaa! Ennemmin koko talo on hereillä tuplaherätyksen soidessa :D

      Poista
  3. Tämä on kyllä niin tärkeä muistutus itsellekin. Nyt ollut niin hulinaa, että ihan huimaa. Odotan jo viikonloppua, että saa vain olla. Silloin annan luvat laiskotteluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen♥ Musta tuntuu, että etenkin nyt joulua kohden hulinaan on helppo ajautua. Joskus täytyisi kuitenkin muistaa myös sanoa ei :)

      Poista