Kun keho on päätä fiksumpi

 Vuodesta, viikosta ja päivästä toiseen unettomia tai huonosti nukuttuja öitä. Pahimmillaan päivät ovat olleet yhtä selviytymistä. Kuitenkin unimäärän muuttuessa parista jopa viiteen tai kuuteen sitä on kuvitellut jo jaksavansa normaalisti. Niinpä viime viikkoina olenkin sopinut ja tehnyt hurjasti kaikkea. Kalenteri on täyttynyt ja olemme olleet hurjan paljon liikkeessä. Kalenterin täyttyessä joitain vilahduksia siitä vanhasta minästä on pakostakin ollut ilmassa.

 En voi kieltää etteikö nämä viikot olisi olleet mukavia. Kuitenkin kehoni on päätäni fiksumpi. Kun pää ei tajua hiljentää vauhtia vaan päinvastoin vauhti vain kiihtyy, pistää onneksi viisas keho hommalle stopin. Koska en ole muuten ymmärtänyt levätä ja ottaa näillä yöunilla rauhallisesti, olen saanut vaivakseni migreeniputken ja vuosisadan flunssan. 

 Kyllähän sen tiesin, ettei tällä unimäärällä kannattaisi samalla tavalla kuin ennen touhuilla. Ihminen tarvitsee sitä lepoakin! Joskus sitä vaan kaipaa kotona olemisen vastapainoksi sitä hieman vilkkaampaa elämää ja niitä ihmiskontakteja. On helppoa lupautua sinne, tänne ja tuonne saaden vaihtelua päiviinsä. Ei sitä luvatessaan välttämättä omia voimavarojaan ymmärrä, vaan ajattelee vain mitä kaikkea kivaa on tulossa. 

 Tänään olen ihan yksin kotona ja vieläpä osan päivästä ilman sähköjä.  Nyt olisi hyvää aikaa siivota, käydä läpi vaatekaappeja ja tehdä muita rästihommia ihan rauhassa ilman yli-innokasta apuria. Tänään keskityn kuitenkin vihdoin siihen, mihin olisi pitänyt jo aikoja sitten; lepäämiseen. Otan kerrankin kunnon päikkärit, luen lehtiä ja kirjaa, syön hyvällä omatunnolla suklaata, nautin kynttilänvalosta harmaana päivänä ja koitan kerrankin neuloa jotain valmiiksi asti. 

 Tästä lähtien myös otan paremmin omat voimavarani huomioon. Kaikkea kivaa ei tarvitse tehdä samana päivänä tai samalla viikolla, vaan kyllä sitä aikaa löytyy kavereille ja elämyksille myöhemminkin. Kotityöt ja muutkaan pakolliset jutut eivät karkaa mihinkään. Joskus on ihan hyvä vain keskittyä siihen lepäämiseenkin. Nauttia enemmän niistä päivistä, jolloin ei juosta ulkoleikeistä asioille ja sieltä sisäleikkien sekä kotitöiden kautta harrastuksiin vaan käperrytään yhdessä kaikessa rauhassa kirjaa lukemaan tai luonnon ihmeitä katselemaan.

 Muistakaahan nauttia elämästä myös ilman kiirettä♥