Niin maanantai

 Tässä on jo viikonloppua ikävä! Tiedätte varmasti tunteen kun mistään ei tule mitään? Aamulla ei jaksa nousta ja sitten kaikki meneekin pieleen iltaan asti. Tänään piti kirjoitella jostain aivan muusta, mutta kamera oli hukan tiellä eikä nyt vaan jaksa enää keskittyä.

 Kaikki alkoi aamulla herätyskellosta. Kerrankin Onni nukkui jopa yli kahdeksaan ja itse jouduin nousemaan aivan liian aikaisin. Koitin ajatella positiivisesti ettei sentään ihan pilkkopimeää ole ja päivä lähtikin käyntiin ihan mukavasti. Tellun pukiessa ulkovaatteita huomasin hänen uusien housujen olevan takaa sauman kohdalta revenneet. Tytön pinna paloi täydellisen kouluasun mennessä piloille ja bussille sai taas kerran juosta. Aamulenkin jälkeen menin herättämään sovitusti miestä, joka olikin jo herännyt ja päättänyt pelästyttää minut. Suunnitelma onnistui täydellisesti miehen kynnen osuessa keskelle silmääni.

 Pojan kontrollikäynnillä sairaalalla ystävällinen hoitaja katsoi samalla silmääni ja lopulta parin mutkan kautta pääsin kotiin resepti kourassa. Mielessäni pohdin, mikähän se kolmas juttu tälle päivälle onkaan? Kuinka ikävää on vielä tulossa? Ruokaa laittaessa sitten ihmettelin jääkaapin lämpötilaa ja nyt ilmeisesti se onkin 10 vuoden palveluksen jälkeen hajoamispisteessä. Onneksi meillä on pieni varakaappi olemassa!

 Tämä ikävyyksien maanantai on pian historiaa ja onneksi nyt ei mitään vakavampaa käynyt! Silmän pitäisi pian parantua ja jääkaapinkaan kanssa emme pulaan joudu. Inhottaahan se tietysti on ellei sitä pysty korjaamaan, mutta elämässä nyt vaan on tällaisia päiviä. Huomenna toivottavasti kaikki on taas paljon paremmin ja onhan tässäkin päivässä ollut paljon hyviäkin asioita; kiltit lapset, hurjat merirosvoleikit, kaunis ja lämmin ilma, hyvää ruokaa ja mies vapaapäivänään pitämässä meistä huolen.

 Parempaa viikonalkua teille muille!