Pikkutäry sai postista kirjeen ja tottahan toki autoin häntä lukemaan sen. Jo kirjeen muutaman ensimmäisen sanan, 'Tervetuloa tarrakerhoon', jälkeen poika hihkui innoissaan. Kivaa tarrakerho! Perään kuului tietysti hämmästynyt kysymys: Saanks mä siis tosi paljon tarroja? Jostain syystä itse en ollut niin kovin innoissani ja mietin mitä lapselle vastaisi.
Muistan omasta lapsuudestani nämä kirjeet. Aina kuuliaisesti niihin osallistuin ja ikinä en saanut takaisin yhtään mitään! Kieltääkö siis lasta osallistumasta tähän upeaan tarrakerhoon? Miten selittää lapselle, ettei niitä tarroja ole luultavasti tulossa ja jos tulee niin tuskin ainakaan luvattua määrää? Miten selittää pojan parhaalle kaverille jos ilkeänä äitinä kiellän osallistumasta? Mietin myös niitä jo kirjeen eteenpäin laittaneita ja sitä kuinka he odottavat innoissaan postia. Muistan millainen pettymys olikaan, kun luvattua postia ei tule.
Jos taas antaisin innostuneen pojan jatkaa kirjettä niin kenelle se lähetettäisiin? Pienessä kylässä kun tällainen kiertää todella nopeasti ja tottahan toki Onnikin haluaisi osallistua. Mistä siis löytäisi 12 lasta, jotka oikeasti voisivat samoin ajatuksin kirjettä jatkaa niin ettei omat lapset odottelisi turhaan? Huh, tekisi mieli kirota koko ketjukirjeiden keksijät!
Kuinka te toimitte tällaisten lasten ketjukirjeiden kanssa?
Apua - meille on näitä tullu viissiin jo kuusi - tosi hankalaa!
VastaaPoistaHuh, ei käy kyllä kateeksi! Tämä yksikin aiheuttaa meille nyt tarpeeksi päänvaivaa :)
Poista