Päivän suuret kysymykset

 Toisinaan en voi kuin ihmetellen ihastella kuinka suurenmoisia lapsia meille onkaan suotu. Pikkutäry itsessään on jo oikea aurinko, mutta loistaa tuo aurinko hänen sisälläänkin. Sain tänään vastata huolestuneen pienen pojan kysymyksiin turvapaikan hakijoista, etenkin lapsista. Tarviiko niitä aikuisia pelätä? Miksi lapset lähtevät omasta rakkaasta kodistaan? Mitä heillä on mukanaan? Miten he pääsevät tai osaavat Suomeen? Miten he pärjäävät vieraalla kielellä? Miltä heistä tuntuu vieraassa maassa tai ennen kaikkea miten niitä lapsia voisi Pikkutäry auttaa? Olihan siinä jo kerrakseen suuria mietteitä pienellä pojalla!

 Sen enempää en lähde tuota arkaa aihetta täällä blogissani pohtimaan. Ymmärrän kuinka vieras pelottaa ja olen kovin liikuttunut siitä kuinka Pikkutäry asiaa käsitteli. On hienoa kuinka ihmiset haluavat auttaa, mutta kunpa poikanikin oppisi ettei koko maailmaa voi pelastaa vaikka kuinka haluaisi. Jo pienetkin auttavat teot ovat askel kohti parempaa maailmaa.

 Itse taas tänään kovasti pohtinut kuinka kummassa en tajunnut keittiössä vallitsevaa hiljaisuutta? Miksi vastaan laittavien poikien vieminen parturiin on niin ylivoimaista tai miksi sakset on ylipäätään keksitty? Niin, Pikkutäry kokeili tänään uutta ammattivaihtoehtoa ensin itsellään ja sitten vielä pikkuveljelläänkin! Kyllä meillä onkin nyt niin mahtavan hienoja tupsupoikia! Onneksi Pikkutäry tietää kuinka tärkeitä Onnin pienet kiharat meille onkaan ja ne sentään säästyivät! Mitähän kivaa tuhokaksikko huomenna keksii?

 Hyvää viikonloppua!