Antaa sataa!

 Vielä loppukesästä tuskailin syksyn lähestymistä. Syksyllä tietysti taas aina sataisi ja olisi synkkää! Kieltämättä onhan sadetta viimeiseen vuoteen mahtunut, mutta eräänä kauniina yönä kuiskasin sen Onnillekin; Antaa sataa vaan! Niin, miksi valittamisen sijaan ei etsisi sateesta niitä hyviä puolia?

   Syksy on sellainen vuodenaika, johon sade vain yksinkertaisesti kuuluu. En toivo sadetta joka päivälle enkä edes joka toiselle, mutta syksyllä kuuluu myös sataa ja olla hämärää. Sadehan mahdollistaa lasten nauttimisen ulkoilusta vielä entistä enemmän sillä kuka lapsi voisi vastustaa vesilammikoita tai kuinka jännittävän kivaa onkaan kulkea sateenvarjon kanssa sateen ropistessa varjoon!? Sadesäällä on ulkoilun päätteeksi mukava kömpiä yhdessä sohvalle peiton alle vaikka kirjaa lukemaan ja sateen ropistessa ikkunaan voi yhdessä nukahtaa päikkäreillekin.

 Iltasella ei tarvitse harmitella sadetta edes ulkoilujen puolesta vaan voi hyvillä mielin sytyttää takkaan tulen tai laittaa kynttilöitä tunnelmaa luomaan. Ehkä se unikin tulee lapsille paremmin sateen soittaman unilaulun kanssa?

 Tunnelmallista viikonloppua!