Ärsyttävän rakas

 On ollut ihana seurata kuinka pojista on tullut erilaisista luonteistaan ja kolmen vuoden ikäerosta huolimatta erottamaton kaksikko. Ilman toista ei ruoka oikein maistu, leikit ovat tylsiä ja ikävä tulee pian.

 Toki on myös niitä hetkiä jolloin toinen ärsyttää ja suuresti. Hetkiä jolloin pojat eivät halua tulla toimeen sitten yhtään. Useimmiten Onni on se, jonka mitta täyttyy. Pikkutäry päästää liika meteliä, tulee liikaa iholle tai on liian elohopea. Silti hyvin pian veljeä taas halitaan ja leikit jatkuvat.

   Näitä poikia ei enää voi päästää hetkeksikään silmistä tai koossa on katastrofin ainekset. On mm. kokeiltu parturin taitoja, taiteiltu Pikkutäryn sängyn laita Tellun kynsilakoilla ja yritetty lähteä kahdestaan koiraa ulkoiluttamaan. Nämä älynväläykset ovat pojilla ihan toista luokkaa kuin Tellulla ja Pikkutäryllä. Ja kenenköhän ideoilla pojat toimivatkaan?

 Nyt flunssakautena toisen sairastaessa, toinen pojista tulee kirjan kanssa saman peiton alle lukemaan tai käy vain halaamassa ja silittelemässä rakasta veljeä. Kun veljeen sattuu, sitä ollaan oitis piristämässä ja lohduttamassa. Muutenkin aamulla iloitaan veljen heräämisestä (tai käydään vetämässä luomet väkisin ylös) ja illalla annetaan oikein kunnon iltahalit.

 Toivottavasti tuhokaksikosta on aina tukea ja turvaa toisilleen. Poikia katsellessa itse haikeana ajattelen millaista elämä olisi ollut sisaruksen kanssa. Onneksi edes omat lapseni voivat sen kokea :)

 Kunhan saadaan flunssa ajettua talosta ja arki taas rullaamaan niin katsotaan josko blogissa olisi jotain syyskivaa luvassa ;) Muutenkin mielessä olisi paljon kaikkea, mutta kunto sallii tällä hetkellä hädin tuskin vain kaiken pakollisen. Toivottavasti te muut olette säästyneet ilkeiltä taudeilta!