10. syyskuuta 2015
Joskus
Joskus tuntuu kuin joku pikkupiru salaa ohjailisi elämää päin mäntyä ja saisi miettimään kuinka lähes mahdottomasta sattumasta voikin tulla totta? Joskus tuntuu kuinka elämä on vain yhtä lumipalloefektiä eikä valitettavasti hyvässä mielessä. Joskus vain yksinkertaisesti ei riitä peiton alla itkeminen vaan tahtoisi luovuttaa.
Onneksi huonoimpinakin aikoina on edes ne omat rakkaat ympärillä; pienet kädet halaamassa ja suuret kädet kannattelemassa kohti parempaa. Mies joka ei ehkä ymmärrä, mutta osaa olla juuri oikealla tavalla läsnä. Lapset jotka eivät ymmärrä, mutta joiden aurinko tarttuu. Elämä ei olisi elämää ilman rakkaita ympärillä♥
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lapset on kyllä aitoudessaan parhaita lohduttajia. Zemppiä!
VastaaPoistaKiitos♥ Juuri näin se on :)
PoistaTsemppiä ja halaus! ♥ Samalta on tuntunut täällä lähiaikoina. Miten ne jutut aina sitten kasautuukin? :P
VastaaPoistaJa saman olen tehnyt itse. Puhelin kiinni ja lasten kanssa tekemään hiekkakakkuja. Se jo yleensä jaksaa piristää.
Kiitos ♥ Ja Tsemppiä myös sinne!
PoistaMä en ymmärrä mikä kumma tässä aina on, mutta onneksi on piristystä olemassa :)