Niinä lukemattomina öinä, jolloin olen huutavan pojan kanssa valvonut, olen tiennyt ettei sylini ja läheisyyteni tule aina kelpaamaan. Tämä tieto on ollut yksi niistä asioista, jotka ovat nämä kaksi vuotta auttaneet jaksamaan. En kuitenkaan osannut kuvitella miltä tuntuisi ensimmäistä kertaa kuulla hentoisen pojan suusta: Äiti mee pois.
On todella hienoa kuinka tärkeäksi isäkin on Onnille muodostunut. On suloista katsoa kuinka Onni aina rientää iloisena isäänsä vastaan ja hieman surullista seurata kuinka isää kovasti ikävöidään. Olen mieheni puolesta erittäin onnellinen, että hän on Onnin kanssa saanut kokea paljon sellaista mikä isompien lasten kohdalla on jäänyt mm. töiden takia kokematta. Siltikin niiden kolmen sanan kuuleminen oli pienoinen sokki. Isän kanssa on kivemmat eli miehekkäämmät puuhat kuin äidin kanssa ja äitiä ei niissä todellakaan tarvita!
Onneksi Onni on sentään vielä niin pieni, että äitiä kaivataan viimeistään illalla ja ensimmäiseksi aamulla. Isältä kun puuttuu jotain, mitä äidillä on siis tissit! Vaikka olen miettinyt ties kuinka monta kertaa imetyksen lopettamista, niin taidankin nauttia siitä vielä hetken, sillä pian tulee se aika jolloin äidiltä ei kaivata enää sitäkään. Kyllä lasten kasvaminen on sitten niin haikean ihmeellistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti