20. maaliskuuta 2015

Ystävämme Joku Muu

 Tasaisin väliajoin saa kuulla tai lukea tapauksista, joissa ihminen on jätetty julkisella paikalla maahan makaamaan vailla apua. Joka ikinen kerta mieleeni herää kysymys miksi? Pelkääkö ihmiset nykyään niin paljon tai onko heillä vaan kiire? Eikö nyt etenkin näin maan ollessa vielä kylmä voisi pikaisesti käydä kysymässä tai tarkistamassa onko kaikki kunnossa? Ehkä sitä ajatellaan tyyliin kyllä joku muu varmaan on jo käynyt?
 Jokainen meistä varmaan vähintäänkin tietää ystävämme joku muun. Hän esiintyy ihmisten, niin isojen kuin pienempienkin, puheissa liiankin usein. Ahkera joku muu tuntuu olevan kovin toivottu vieras sillä joku muu hoitaa ne vastenmieliset asiat ja tekee sitä, tätä ja tota. Kiireessä ihmisten on niin kovin helppo luottavaisina todeta kyllä jonkun muun auttavan tuota loukkaantunutta tai muuten avun tarpeessa olevaa. Vaan mitäs jos joku muu ei autakaan? Kovasti hänen aherrustaan aina kaivataan, mutta pitäisikö sittenkin ajatella ettei jotain muuta ole?

 On ihan meidän jokaisen velvollisuus auttaa avun tarpeessa olevaa ja miten muuten me voimme maassa makaavan tilan tietää kuin käymällä tarkistamassa? Tuskin kukaan haluaisi itse olla tuo maassa avuntarpeessa oleva ihminen, jonka ohi kaikki vain kulkevat. Eiköhän tänäkin päivänä vielä päde lause : Tee toiselle se, jonka toivot muiden myös itsellesi tekevän. Huudahdus tai varovainenkaan tilanteen katsahdus ei kauan aikaa vie, mutta parhaimmassa tapauksessa se voi pelastaa ihmishengen. Joku muu voi ilmaantua paikalle vasta silloin kun on jo liian myöhäistä tai jättää ilmaantumatta laisinkaan. On siis parempi toimia ihan itse!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti