Lapsiparkki-blogin Såfin haastoi minut jakamaan vuoden 2018 lempivalokuvani. Hauska haaste, mutta täytyy myöntää muutaman hikikarpalon tulleen heti otsalle. Tykkään valokuvata, mutta tämä kulunut vuosi ei ollut paras vuoteni. Ei ainakaan kuvissa, joita voisin blogiin laittaa sillä iso osa oli ehdottomasti liian tunnistettavia kasvokuvia, jotka puuttuvan kuvankäsittelyohjelman avulla voisi jopa olla jo ehkä lähes puoliammattilaisen tasoa.
Olen ehkä hieman outo, sillä en kaipaa välttämättä kuvissa täydellisyyttä. Tärkeämpää on juuri sen tunteen tai hetken aistittavuus kuvasta. Valokuvat ovatkin vuosien saatossa muodostuneet tärkeiksi muistoiksi sillä ilman niitä en muistaisi isompien poikien kasvusta yhtään mitään. Tartun kameraan usein hetken mielijohteesta, kun saan silmiini jotain kaunista ikuistettavaa. Ennalta suunnitellut kuvaustilanteet eivät ole vielä mun juttu, sillä täydellisyyteen pyrkivä luonteeni ei kuviin useinkaan ole tyytyväinen.
Miltä sitten näyttää blogikuvat 2018, joista olen eniten ylpeä? Muutama suosikkikuva on nyt harmillisesti hukassa. Tässä siis lempparini niistä otoksista, joita löysin. Kuvat ovat satunnaisessa järjestyksessä.
Miltä näyttäisi sinun suosikkikuvasi vuodelta 2018?
Ihania kuvia.♥
VastaaPoistaKiitos Terhi♥
Poista