Niin maanantai (Picokin teki sen taas)

 Aamun kirkkauteen herätessäni ajattelin tästä päivästä tulevan taas ihan normaalin mukavan viikonaloituksen. Herätellessä Tellu ei saanut silmiä auki, mutta muuten ei ollut mitään ongelmia kenenkään lapsen kanssa. Pikkutäry jopa sikeästi kuorsasi, vaikka siskonsa kolistelikin. Bussille lähtiessämme Pikkutäry juuri heräili ja jäi katsomaan lastenohjelmia. Tellu taas pukiessaan päästi epätoivoisen parkaisun; ei taaaas. Tyttö huomasi rakkaasta Mini Rodinin Pico-takistaan noin parin viikon käytönjälkeen vanhan tutun vian.

  Vielä lenkki ei ole yhtä pahasti ja molemmista päistä purkautunut, mutta selvästi on taas toinen pää purkautumassa. Miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista?!! Muistissani on erittäin hyvin edellisen takin yli kuukauden kestänyt vaihto eikä itku ole kaukana. Tarkistin taas myös tytön muut takit, mutta ohuen ohuetkin lenkit niissä ovat ehjänä. Miksi kummassa nämä eivät sitten kestä?

 Yritin unohtaa koko takin poikien kanssa aamulla leikkiessä ja auringon pilkahdellessa sainkin loistavasti mieleni paremmaksi. Lounaan jälkeen ajattelin poikien saavan leikkiä vielä sen aikaa kun kävisin vessassa ja laittavani pienimmän sitten nukkumaan. Ehdin juuri ja juuri istuutumaan, kun kuului kamala kolahdus, jonka jälkeen alkoi valtaisa huutokonsertti. Pojat olivat kaataneet tuolin ja menneet itse mukana! Verta oli iso lammikko, mutta Pikkutäry selvisi säikähdyksellä. Pienin sen sijaan osui tuolin takana olleeseen Wuff-koiraan ja sai osumaa leukaan, kieleen, päähän ja jalkaan.

 Onneksi nyt näyttäisi siltä ettei purukalusto kärsinyt vaurioita eikä muutenkaan vakavampia vammoja olisi. Pienin valitti kuitenkin päänsärkyä, joten täytyy päiväunien aikana kuitenkin pojan vointia tarkkailla aivotärähdyksen mahdollisuuden vuoksi. Ehkä tämän jälkeen isommallekin menee jakeluun, ettei tuoli ole mikään kiipeilypaikka edes silloin kun vanhemmat eivät näe ja että pienin kyllä ottaa isommista mallia aivan kaikessa?

 Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!