Ajattelin viikon aluksi hankkia yhä jatkuvasta imetyksestäni huolimatta uudet farkut. Oli oikeastaan pakko kun koko talo on käännetty eikä pienimmän piilottamia ainokaisiani löydy mistään. Iloisin mielin marssin kauppaan ja hetken päästä myyjä tuli tarjoamaan apua. Kerroin mitä olin katselemassa ja sain vastauksen: Meillä ei kyllä myydä äitiyshousuja. Siis anteeksi mitä?! Marssin mumisten ulos kaupasta päättäen painua kaupan kautta kotiin keräämään itsetuntoani.
Kaupassa jo hieman rauhoituin kasatessani viikon ruokaostokset kärryyn. Ovella törmäsin tuttuun, joka lupautui tulla nostamaan ostokset autoon. Öööö, saan ne kyllä ihan itsekin, vastasin. Tuttu intti vastaan, että eihän tuossa tilassa oleva nainen voi painavia kasseja nostella. Itku ei ollut kaukana, kun selitin, ettei tilassani ole mitään vikaa.
Kolmen päivän paikasta toiseen juoksemisen ja migreenin jälkeen sitä toivoisinkin olevani raskaana. En kuitenkaan ole. Stressi, kiireessä nautittu roskaruoka, vähäinen juominen ja keinotekoisten makeutusaineiden nauttiminen ovat vaan saaneet minut aivan turvoksiin. Mahani näyttää ehkä erittäin tarkkaan katsottuna pieneltä vauvavatsan alulta, mutta ainakin mieheni mielestä pitää todella tarkasti edes katsoa ennen kuin huomaa.
Miksi ihmeessä hedelmällisessä iässä olevien naisten vatsanseutuja pitää niin merkitsevästi aina katsella? Eikö pienelle pullotukselle voi olla muuta syytä kuin raskaus? Onkohan näiden ihmisten mielessä käynyt, miltä mahdollisesti lapsettomuudesta kärsivästä turhat raskausonnittelut tuntuu?
Minun tekisi nyt mieli vain huutaa koko maailmalle, että pitäkää ne suunne supussa, ellette ole aivan varmoja. Niin ja sinulle ystävällinen myyjä tiedoksi, että eiköhän ne raskaana olevat etsi farkkujansa jostain ihan muualta tai kysy suoraan niitä perkuleen mammapöksyjä.
Kiitos, että sain purkautua. Nyt painun saunaan rentoutumaan, jonka jälkeen tyhjennän koko vesitornillisen vedestä. Josko huomenna turvotuskin olisi taas kadonnut ja uskaltaisin liikkua vapaasti ihmisten ilmoilla?
Voi ei, jopas on ollut ajattelematonta väkeä! :( Mä en ikinä uskalla mainita raskausjuttuja, jos en ole aivan varma, että toinen on oikeasti raskaana. Stressitöntä iltaa sinulle! :)
VastaaPoistaKiitos, kyllä tämä on jo iloksi muuttunut :) Yleensä olen jopa pystynyt ottamaan onnittelut huumorilla, mutta kaksi tapausta muutaman tunnin sisään ja muutenkin huonoon saumaan oli liikaa.
PoistaItse en ota raskautta puheeksi, vaikka se olisi ihan selväkin, ennen kuin siitä henkilökohtaisesti mainitaan. Voihan olla ettei vastapuoli syystä tai toisesta halua aiheesta edes puhuttavan. Muut osaa ainakin täällä hoitaa sen juoruilupuolen kyllä varsin tehokkaasti.