26. lokakuuta 2016

Hei hei rakas kotimetsä

 Etenkin pienelle lapselle tuttu ja turvallinen elinympäristö on hurjan tärkeä. Miltä lapsesta mahtaakaan tuntua, kun tuttu ympäristö yllättäen muuttuu? Meillä on ainakin vuodatettu nyt kyyneleitä, sillä lasten rakas kotimetsä hakattiin. Kotimetsä, joka on lasten elämässä aina ollut läsnä rakkaana paikkana.
 Maalla metsä on toki aina lähellä. Meidän lapsille lähimetsä tarkoitti juuri pienen kävelymatkan päässä olevaa metsää, johon yksin ei saanut lähteä. Kotimetsä taas oli lapsille pihan jatke, jossa saattoi leikkiä vapaasti, kunhan oma piha oli näkyvissä. Siellä päivittäin mm. leikittiin piilosta, rakennettiin majoja, kerättiin tatteja, lapset tekivät omia pieniä tutkimusretkiään ja käytiin talvella kuusen alla juomassa kaakaota. Lapsilla oli lupa touhuta ja rakentaa metsässä täysin vapaasti, kunhan eivät sahaa käyttäneet.


 Tuollaisen rakkaan leikkipaikan menettäminen siis tuntuu lapsesta todella pahalle. On raskasta katsoa kun rakkaat majat sekä leikkipaikat katoavat yksi toisensa jälkeen. Myös meitä vanhempia surettaa, sillä rakastimme sitä maisemaa. Kuinka monesti perheenä sängyllämme makoilimme ihastellen talven huurtuneita metsän puita?! Nyt jäljellä on vain karu aukko ja oma pihakin tuntuu niin kovin autiolle, suojattomalle ja vieraalle.
 Ei se kotimetsä tietenkään pinta-alaltaan mihinkään katoa, mutta eihän hakkuuaukea ole sama asia kuin metsä. Eikä se ole samanlainen sittenkään, kun sinne on istutettu uusia taimia. Ei ole enää sama asia istua terassilla tai leikkiä piilosta. Onni oli toki konehulluna kovin innoissaan metsäkoneista, joiden kyydissäkin sai olla, mutta illalla nukkumaan käydessä hän kysyi " Ollaanko me nyt eläimiä, joiden kotimetsä on kaadettu?" Niin, ehkä eläimistäkin tuntuu juuri samalle?!

 Kiitos kotimetsä ihanista hetkistä♥ Meillä on niin kova ikävä sua! Muistot eivät kuitenkaan onneksi katoa mihinkään ja lapsetkin varmasti sopeutuvat hiljalleen muuttuneeseen tilanteeseen. Elämä tuo toisinaan tullessaan muutoksia, joille me emme voi mitään. Noista muutoksista voi syntyä jotain uutta ja mahtavaa. Ehkä me löydämme lähiympäristöstä vielä jotain uutta ja mahtavaa, kun joudumme suuntaamaan tutkimusretkille kotimetsää kauemmas?!

4 kommenttia:

  1. <3<3<3 Yyyh. Kyllä se näin on, että ne asiat jotka tuntuvat itsestään selvyydeltä voi hetkessä olla poissa! Mutta toivottavasti tästä muutoksesta kuitenkin seuraa jotain hyvää! <3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikään ei ole itsestään selvää, vaikka joskus siltä tuntuukin. Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu ja heräsi meillä jo illalla yksi ideakin asiaa kauhistelleen naapurin ansiosta :D

      Poista
  2. Voi ei. :/
    Muistan kun itse olin nuori ja kotimme takaa kaadettiin metsä, jonne rakennettiin kävelytie. Ennen se metsä toimi meidän leikkipaikkana ja vietimme siellä paljon aikaa. Todellisuudessa metsää jäi onneksi paljon jäljelle ja näin nyt kotitalossa lasten kanssa kyläillessä ne kävelytiet on kivoja ja olen edelleen voinut näyttää omille lapsille, missä siellä olemme leikkineet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne maisemat vaan muuttuu! Tästä lähti koko metsä, mutta onhan täällä vielä paljon metsää ihan lähellä :)

      Poista