Ne on vaan vaatteita!

 Mitä tuokin yrittää olla olevinaan? Käyttää lapsiaan mallinukkeina, vaikkei olisi oikeasti edes noin kalliisiin vaatteisiin varaa! Näin voisi kuulua viereisessä pöydässäni käytävä keskustelu tai mistäs tiedän, vaikka olisi käynytkin. Ei nimittäin ole mikään salaisuus, ettei tästä kotona olosta juuri makseta ja silti meidän lapsilla on jopa merkkivaatteita. Tämä yhtälö kauhistuttaa joitakin ja toiset taas ovat varmoja, että yritän pönkittää itsetuntoani lasteni avulla tai peittää pienituloisuuttani. Ikävä tuottaa pettymys, mutta näin ei ole ja onhan meidän perheessä kuitenkin kaksi lapsista vastuussa olevaa tasavertaista vanhempaa!

  Minulle vaatteet ovat vaan vaatteita. En tosiaankaan jaksa tapella mistään vaatteesta vaan pärjään aivan hyvin ilmankin. Tai siis lapseni pärjäävät sillä rakastan lastenvaatteita ja olen tunnettu vetämään niiden kanssa joskus hieman överiksi. En osta vaatteita niiden merkin tai hinnan vuoksi, mutta olen kyllä valmis maksamaan lasten paidasta pienistä tuloistani huolimatta enemmän kuin muutaman euron. Meiltä löytyy lasten vaatekaapeista siis niin Prismasta ostetut halpis Cirafit kuin niitä hieman arvokkaampia ja himotumpia Mini Rodineita, Vimmaa, Papua sun muuta.

 Yleensä ostan lapsille vaatteita heidän mieltymyksiensä, laadun ja toimivuuden mukaan. Lastenvaatteen täytyy myös tuntua hyvältä lapsen päällä ja Onni onkin erittäin tarkka siitä. Vaatteen täytyy kestää pesua sekä käyttöä ja etenkin pojilla on iso plussa jos vaate pysyy hyvänä myös sisaruksellakin. Eskari-ikäisellä tosin täytyisi varmaan housuina käyttää haarniskaa, niin kestäisi paremmin. Suosin mielelläni myös kotimaisia tuotteita, vaikka ne maksavatkin yleensä enemmän.

 Kaikkea ei aina tarvitse ostaa heti niiden ilmestyttyä vaan voi odottaa myös vähintään pieniä aleprosentteja ja hyödyntää tehokkaasti ale-aikaa. Toki vaarana on jäädä ilman jotain iki-ihanaa tuotetta, mutta ainahan tulee uusia ihanuuksia! Meillä ei myöskään vierasteta käytettyjä vaatteita eli kaikkea ei aina välttämättä osteta uutenakaan. Ainut poikkeus tästä on kengät, mutta sisarukselta toiselle on joskus nekin kiertäneet. Jos taas haluaa pieneksi jääneistä vaatteista eroon, on helpompi myydä merkkivaatteita kuin henkkamaukkaa. Ketjuliikkeiden vaatteet usein annankin mielihyvin eteenpäin sen sijaan, että jaksaisin alkaa niitä myymään.

 Entäs kun lapsi on hieman hintavammissa, vaivalla metsästetyissä Vimman lettileggareissa ensimmäistä päivää koulussa ja tulee kampatuksi? Eihän ohuet leggarit asfalttia kestä eli meneekö äidiltä piloille menneistä housuista hermot? Miksi ihmeessä menisi?! Toki asia hieman harmittaa, mutta suurempi harmitus se on lapsella!

 Meillä vaatteita ei suojella millään lailla. Lapset saavat elää, touhuta ja sotkeakin oli heillä ihan mitkä vaatteet tahansa päällään. Toki esim. leikkimökkiä maalatessa yritetään muistaa vaihtaa hieman huonommat vaatteet päälle. Ulkomaalia kun on hankalampi saada vaatteista poiskaan. Jos lapsi haluaa koiraa leikkiessä kontata pihalla, niin kontatkoot. Toki terävä murske voi tuhoa tehdä, mutta harvoinpa meillä lapsilla on ulkovaatteet puhki asti menneet.

 Onko oikeasti mitään väliä, millaisia vaatteita muut lapsilleen pukevat? Eikö tärkeintä ole, että lapsella on sopivan kokoiset, puhtaat ja ehjät kuteet yllään? Meillä jokaisella on omat makumme, arvomme ja varallisuutemme, jotka ohjaavat toimiamme eikä kukaan meistä ole toista parempi. Pääasiahan on lapset ja se, että heillä on mukava olla ja touhuta. Vai oletko erimieltä?