Pienet pillipiiparit

 Mukavaa alkanutta viikkoa! Täältä piti seuraavaksi löytyä miehen kirjoittama postaus. Annoin takarajaksi ennen äitienpäivää, mutta taisin unohtaa mainita vuoden! Ärsyttävää, mutta niiiin perinteistä meillä. Montaa muutakin asiaa saa odotella kyllästymiseen asti ja lopulta tartuttava itse toimeen. Onneksi tämän tietää niin osaa toimia sen mukaan :) Lyhyesti siis totean vain äitienpäivän olleen ihana, vaikka paikasta toiseen juostiinkin ja kakkua oli lopulta kirjaimellisesti korvassa asti :D

 Viime viikolla juteltiin lasten kanssa omista lapsuuden kevätpuuhistani. Kerroin heille perinteenäni olleen pajupillin tekemisen yhdessä isoisäni kanssa. Tästähän lapset kovasti innostuivat ja halusivat omat pillit. Viimeisestä tekemästäni pillistä oli muistini mukaan aikaa reilusti yli 20 vuotta, joten hieman jännitti mitä saataisiin aikaan.

 Hassua miten jotkut asiat vain tulevat niin syvältä selkärangasta. Jos joku olisi kysynyt miten pajupilli tehdään, en olisi osannut vastata muuta kuin sen onnistuvan parhaiten noin toukokuusta juhannukseen asti. Kuitenkin pajun oksa käsissä tiesin heti mitä pitää tehdä. Tein ensin yhden pillin malliksi, ja Tellu teki sen mukaan oman.

 Jännitin kovasti osaisinko vielä tehdä soivaa pilliä. Pelkkä mallin sinnepäin muistaminen kun ei riitä. Soihan ne pillit ja suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin pillien erilaiset äänet. Lasten mielestä kun juuri sisaruksella oli se paljon paremmin soiva pilli :D Nyt jännitän enää saanko aamulla pilliherätyksen, sillä Onnille äidin tekemä pilli oli maailman kallein aarre, joka tietysti kuuluu tyynyn alle yösi.

 Onko muille pajupillin tekeminen tuttua? Kuten ehkä olette huomanneet, meillä on aika paljon näitä "vanhoja" lasten puuhia, joita olen itse omassa lapsuudessani vanhemmilta ihmisiltä oppinut. Vaikka nykyään pihalla voi tehdä monenmoista, on joskus hyvä pysähtyä tekemään jotain nykyajan lapsille uutta ja ihmeellistä :) Onhan nykyään vanha kunnon veivattava puhelinkin hurjan ihmeellinen masiina :D