Lapsen kasvaminen ei aina ole haikeaa pelkästään vanhemmille. Meidän alkuviikko meni helteestä nauttimisen lisäksi hieman itkuksi. Syynä itkeskelyyn oli kerhon loppuminen.
Pikkutäryn elämässä kerho on aina ollut läsnä. Ihan pienestä vauvasta lähtien hän on ensin ollut mukana kuskaamassa siskoa ja sitten käynyt itsekin kerhossa sekä ollaanhan me perhekerhossakin käyty. Vaikka kerhokaverit ovat vaihtuneet, on kerhotädit ja paras kaveri ollut menossa mukana aina. Ymmärrän varsin hyvin jos pojasta tuntuu haikealle. On vaikeaa luopua sellaisesta, joka on kulkenut koko elämän mukana. Etenkin jos luopujana on pieni lapsi.
Tiedän syksyllä eskariin lähtevän iloisen ja erittäin innokkaan pojan. Saahan hän ensimmäisestä taksimatkasta alkaen lähteä kohti opintietä yhdessä parhaan kaverinsa kanssa ja onhan eskarin alkua jo niin kovasti odotettu. Elämässä tulee muutoksia, mutta onneksi on myös niitä asioita, jotka pysyvät mukana. Joskus vielä se haikeuskin muuttuu ihaniksi muistoiksi, vaikka kuten Pikkutärykin totesi onhan se rankkaa kasvaa isoksi.
Ihanan lämmintä keskiviikkoa♥
Yyyyh! mä voin vain kuvitella tuon tilanteen ja meillä se on edessä vuoden päästä! Nyt pääsette nauttimaan kesästä ja sitten syksyllä uusia tuulia <3
VastaaPoistaKesä on kyllä jo heti loman alussa näyttänyt varsin mukavalle eli eiköhän tämä haikeus pian häviä :) Illalla tosin poika itki jo sitäkin, että kohta hän on iso miäs ja mihin hän sitten muka muuttaa. Onneksi siihen on kuitenkin vielä aikaa!
Poista