Pientä viilausta vaille

Koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuokaan tullessaan ja joskus tapahtuu sellaisiakin asioita, joita ei uskoisi käyvänkään. Välillä tuntuu jopa meidän perheelle sattuvan kaikkea sellaista minkä ei pitäisi olla mahdollistakaan. Onneksi kaiken kaaoksen ja ikävän lisäksi elämä osaa yllättää ja onneksi moni niistä yllätyksistä on positiivisia!

  Noin vuosi sitten kerroin ensimmäisen kerran Pikkutäryn puheongelmista täällä ja talvella kuulumisia asian tiimoilta täällä. Koko vuotena emme ole puheterapiaan päässeet vaan olen käynyt paperisotaa eri tahojen kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole meitä lannistanut vaan olemme jatkaneet normaaliin tapaan kotiharjoittelua.

Vaikka joskus harjoittelu ilman kunnon ohjeita on tuntunut toivottomalle, on edistystäkin tapahtunut. Helmikuun jälkeen L-äänne on saatu täysin spontaanipuheeseen. S-äänne vaatisi pientä viilausta eikä spontaanipuheessa juurikaan vielä esiinny. Sana kerrallaan opetteleminen toimii kuitenkin loistavasti ja joitain s-sanoja olemme saaneet jo automaattisesti ilman keskittymistä tulemaan.

 Koska Pikkutäryn puheongelma on ollut niin laaja, olemme yrittäneet opetella lähinnä äänteen kerrallaan. Toisinaan olemme miehen kanssa yrittäneet neuvoa pojalle r-äännettä d:n kautta, mutta ne kerrat ovat olleet hyvin harvassa. Onhan s:n kanssakin vielä kovasti töitä! Tässä kohtaa päästäänkin siihen positiiviseen yllätykseen, Pikkutäryn historialla suorastaan pieneen ihmeeseen. Poika oppi heti eskarin alettua r-äänteen!

 Oikeasti en tiedä mitä tapahtui. Aamulla kotoa lähtiessään poika ei tosiaankaan osannut läheskään oikeaa r-äännettä tuottaa. Kotiin tullessa taksista hyppäsi päristelevä poika ja tältä äidiltä pääsi itku! Se hetki, jolloin Pikkutäry osaisi kaikki äänteet, oli tuntunut vielä hyvinkin kaukaiselle asialle. Ennen eskaria olin kokenut niin monia epätoivon hetkiä olemattoman puheterapian kanssa ja sitten siinä edessäni poika luetteli r-äänteellä alkavia sanoja loisten kilpaa auringon kanssa.

 Kuinka Pikkutäry äänteen oppi? Omien sanojensa mukaan hän oli vain tarkasti katsellut päristelevien kavereidensa suita. Monesti me vanhemmat olemme Pikkutäryä pyytäneet katsomaan suumme liikkeitä, mutta ei se ole lähellekään vastaavaa tulosta tuottanut. Ehkä kyseessä oli sitten oikea ihme tai ehkä aika oli vain kypsä tajuamaan kuinka äänne syntyy. Pääasia, että meillä nyt päristellään, rällätellään ja puhutaan jopa spontaanisti r-sanoja!

 Nyt Pikkutäryn puhe on enää pientä viilausta vaille valmis. Ehkä takaraivossani vielä hieman kummittelee pojan aikaisemmat aaltoilevat tulokset, mutta tiedän pojan puheen olevan kunnossa viimeistään koulun alkaessa. Ei hullumpaa pojalta, jolle eri tahoilta ehdoteltiin erilaisia diagnooseja! Nyt tämä poika on päättänyt auttaa pikkuveljeään ja kavereitaan yrittämällä opettaa uusinta taitoaan eteenpäin :D Ehkä joskus asiat on vain helpompaa oppia toiselta lapselta!