15. syyskuuta 2016

Katse pois puhelimesta

Viime vuonna Linnanmäellä kiinnitin huomiota eräässä laitteessa istuvaan pieneen, arviolta kokonsa puolesta meidän poikien välimaastossa olevaan lapseen. Tuo lapsi istui siinä laitteessa älypuhelinta tiiviisti tuijotellen ilman minkäänlaisia ilmeen muutoksia. Myönnän natsimutsina hieman järkyttyneeni, vaikka enhän voi tietää lapsen taustoista mitään. Voihan olla, että poika oli Onnin lailla esim. ujo, mutta miksi joku lasta sitten väkisin älypuhelimen kanssa laitteeseen veisi?
  Meillä Tellu on jo 10, eikä todellakaan omista mitään älypuhelinta tai pääse tietokoneelle edes päivittäin. Älyluurin tyttö kyllä haluaisi, koska kaikilla muillakin on, mutta tietokoneelle hänellä ei edes suurta hinkua ole. Pelikoneilla saattaa pelata hetkisen, mutta siirtyy sitten muihin puuhiin ja tabletteja meillä on vain miehen työkäytössä.  Pikkutäryllä ei vielä ole edes kännykkää. Eihän hän liiku missään yksin ja Tellukin sai vasta viime vuonna omansa.  Poika kyllä pelaisi siskoaan enemmän, koska kaveritkin vain pelaa.

 Näillä taustoilla en siis ihan ymmärrä tuota Linnanmäellä nähtyä lapsen puhelimen käyttöä. Tosin johan meidän eskarilainen vetoaa siihen, että kaikilla muillakin on! Joo ehkä on, mutta en koe lapseni vielä tarvitsevan sellaista. Usein näkee meidän aikuistenkin ennemmin uppoutuneen omiin älyluureihimme kuin ympärillä oleviin lapsiimme. Mitä hauskaa ja ihmeellistä me siinä ruutua tuijotellessamme menetämmekään?!
 Myönnän itsekin nauttivani suuresti saamastani älypuhelimesta ja havahtuvani joskus tajuamaan, etten ymmärtänyt mitä lapsi juuri minulle puhui. Yritän kuitenkin nauttia enemmän hetkistä lasten kanssa. Imeä jokaisen hetken, ilmeen ja muiston mieleeni ennemmin kuin tuijotella puhelintani. En halua menettää mitään tärkeää hetkeä! Älypuhelin helpottaa kyllä montaa asiaa ja on kiva juttu, silloin kun lapset nukkuvat tai ovat keskittyneinä itse muihin puuhiin.
 Elämän suuria hetkiä ei saa edes pikakelauksella uusittua. Ne on koettava silloin, kun ne tulevat. Ehkä siis kannattaisi älypuhelimen sijaan katsella enemmän ympärilleen. Ei se some eikä mikään sillä välin katoa ja jokaiselle löytyy varmasti riittävästi kyllä niitä ihan omia hetkiä puhelimen kanssa vietettäväksi. Nautitaan siitä mitä meillä on ympärillämme♥

Mitä mieltä muut olette älypuhelimien käytöstä? Missä vaiheessa ajattelitte hankkia lapselle oman?

6 kommenttia:

  1. Ompas kyllä jotenkin kummallinen ajatus, jos huvipuistossakin lapsilla täytyy olla luurit kädessä. Vaikka eihän tuossa tosiaan tiedä, mitä siinä oli takana. :) Olen kyllä myös sitä mieltä, ettei lapsi "liian" aikaisin tarvitse puhelinta. Koululaiselle kyllä varmasti siinä mielessä, että voi soittaa esim. kyytiä ja voisin kuvitella, että olis itsellä turvallisempi olo, kun lapsella on se puhelin, josta saa kiinni. Sitä hienointa älyluuria jos ei kuitenkaan.. :D Haluaisin kyllä omalle lapsellekin tietyt rajat siinä, miten paljon netissä tai somessa ollaan, peleistä puhumattakaan. Jos ne koukuttavat aikuisenkin niin herkästi, entäs sitten lapsen... Hurjaa, miten nykyään jotkut lapset eivät enää LEIKI tai ulkoile, koska laitteet ja pelit on tulleet korvaajaksi. Siinä meidän aikuistenkin tehtävä on kyllä näyttää esimerkkiä ja järjestää sitä perheen keskeistä aikaa, muutenkin kuin nenät kiinni älylaitteissa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä mietteitä♥ Mä olen miettinyt joskus tuota huvipuistotapausta enkä vielä ole keksinyt tilannetta tai syytä missä lapsen puhelimen kanssa laitteeseen veisin. Ellei lapsi yksin pärjää tai halua mennä ja vanhempi ei syystä tai toisesta pysty niin eikö olisi kaikkien kannalta mielekkäämpää sitten tarpeeksi iso kaveri mukaan?

      Meillä koululainenkaan ei juuri vielä kännykkää tarvitse. Siihen tietysti vaikuttaa se, ettei täällä asuessamme yksin juuri liiku missään ja kouluunkin kulkee kyydeillä. Eriasia toki olisi, ellen olisi kotona. Eihän lasta ilman puhelinta voi kotona pitää! Ties mitä sattuu vielä.

      Kenties toiset vanhemmat kokevat pääsevänsä helpolla, kun lapset vain pelaavat. Tiedän, että omien lasten silmissä me vaikutetaan usein ankarilta ruutuaikoinemme ja lautapeliehdotuksinemme. He kuitenkin tietävät säännöt ja touhuavat ulkonakin erittäin mielellään. Kun on tarpeeksi liikkunut, voi hetken nauttiakin hyvillä mielillä pelistä :)

      Poista
  2. Meillä lapset on saanut kännykän kun ovat menneet kouluun :)
    Kännykän käyttöä kyllä rajoitetaan jos siitä koituu ongelmia tai alkaa valtaamaan liikaa tekemisiä.
    Yläaste-ikäiset toki saavat käyttää omaa harkintaansa :D

    Kivaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yläastelaiset ja puhelimet taitaakin jo olla aika erottamaton yhtälö :D Tai joissain perheissä kyllä olen kuullut kännyköiden menevän vielä silloinkin yöksi keittiöön tms. valvottuun paikkaan, ettei yöunta häiritse.

      Ihanaa viikonloppua sinnekin♥

      Poista
  3. Meidän 5-vuotiaalla on oma "kotipuhelin" - mutta tämä ei perustu lainkaan mihinkään tarpeeseen vaan ennemminkin siihen että halusimme yllättää hänet tällaisella lahjalla synttäripäivänä. Tämä kännykkä ei poistu kotoa ja harjoittelemme sen käyttöä yhdessä. Valvomme käyttömäärää ja rajoitamme sitä yhtälailla kuin esimerkiksi televisionkin katsomista. Koen sen helpommaksi opettaa käytöstapoja ja rajoituksia nyt kun vielä valvon hänen jokaista liikettä.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti ollut lapsesta mahtava lahja :D Ja on tosiaan varmasti helpompi opettaa lasta, kun sekä lapsi että puhelin ovat vielä tiukasti valvonnassa :)

      Poista