Bad mom-listani

 Vaikka olisimme parhaita vanhempia omille lapsillemme, kukaan meistä ei ole täydellinen. Eikä tarvitse ollakaan! Pieni epätäydellisyys kuuluu elämään niin kuin suola kuuluu ruokaan. Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen-blogista alkunsa saanut Bad mom-haaste sai eräänä yönä minutkin miettimään, mistä asioista en välttämättä niin kovin ylpeä ole.

 En ole yli kahteen vuoteen kylvettänyt Onnia. Jos kylpypäivä sattuu miehen työpäiväksi, Onni kylpee seuraavana päivänä. Ennemmin siis odotan miestä kotiin kuin alan väkisin pesemään vettä pelkäävää poikaa, jolle äidin pesuvuoro ei vain käy. Isin kanssa pesu sujuu kuin leikiten, joten en edes koe huonoa omaatuntoa pesemättömyydestä. Tässä on myös syy siihen, miksi kesäisin meillä suositaan vesileikkejä.

 On päiviä, jolloin suuntaan kaupan einestiskille hakemaan maksalaatikkoa ja pinaattilettuja ennemmin kuin taistelen poikien syömisen tai lähinnä syömättömyyden kanssa. Jos ostan vahingossa rusinatonta maksalaatikkoa, upotan lämmityksen jälkeen laatikkoon taatusti reilulla kädellä rusinoita kaapista, ettei tarvitse kerrankaan kuulla taatusti mitään marinaa ruuasta.

 Unohdan liian usein antaa lapsille d-vitamiinit. Yleensä otamme ne heti aamusta, mutta aamut eivät ole vahvin puolemme. Ainakaan normaalit arkiaamut.

 Annan usein lasten valvoa arkisin liian myöhään, jotta mies ehtii töistä kotiin. On helpompi laittaa lapset nukkumaan, kun ovat saaneet olla isänsä sylissä eikä minun tarvitse silloin ravata miljoonaa kertaa heräilevän lapsen luona.

 Kouluun ja eskariin palautettavat laput jäävät usein postivuoren alle. Niitä on muka liian vaikea täyttää heti lapun nähdessään ja muisti ei enää riitä myöhemmin niiden täyttämiseen. En aina jaksa ymmärtää miksi ihmeessä paperilappuja edes tulee, kun käytössä on kuitenkin Wilma.

 Saatan syödä kaapissa odottavat lasten karkkipäivän karkit yksinäisenä iltana. Enkä edes käy ostamassa heille uusia vaan tarjoan tilalla pähkinöitä ja kuivahedelmiä.

  Piilotan toisinaan lasten lempivaatteita heidän kaappinsa perälle, koska en jaksa katsella samaa paitaa tms. viikosta toiseen ja kuunnella mankumista kun vaatteen joutuu laittamaan pesuun. Hyvällä tuurilla jostain toisesta tuleekin uusi lampivaate.

 Unohdan silittää hamahelmityöt ja paistaa askarteluja. Havahdun asiaan vasta, kun huuto sisaruksen rikkomasta työstä alkaa. Joskus on muka liian kiire tai huono hetki tarttua toimeen heti, vaikka eihän asian hoitaminen kauaa vaatisi.

 Migreenipäivinäni meillä lapset ylittävät komeasti ruutuajan, ovat ulkoilematta ja Tellu hoitaa usein kaikkien välipalat. Mitä vähemmän minun tarvitsee poistua pimeästä huoneesta ja kuunnella lasten huutoa, sen parempi.

 Unohdan varata lapsille ajat neuvolaan, hammaslääkäriin ja parturiin. Etenkin paikat joissa on tietty soittoaika roikkuvat ihan liian pitkään "pitäisi" listalla. Päivät ovat vain niin täynnä hulinaa, että soittamisen muistaa usein vasta illalla.

 Kuulostiko joku kohta tutulle tai järkyttävälle? Kaikesta huolimatta olen onnellinen saadessani olla äiti virheineni kaikkineni :D