Ooks vähä tyhmä?

 Olimme lasten kanssa kaupassa urakoimassa viikon ruokaostoksia. Katselin kuinka Onni pohti ottaako saunanamiksi Pikku myy karkkikopan vai tikkarin, kun yllättäen havahduin kysymykseen: Ooks vähä tyhmä? Teinipojat tahtoivat päästä nappaamaan omat karkkinsa enkä heti ollut heitä huomannut. Siirryin kohteliaasti anteeksi pyytäen ja satuinpa vahingossa ajattelemaan ääneen äiti-ihmisten olevan vissiin hieman tyhmiä. Kyllä ainakin pojat hiljeni :D

 En tiedä kuinka kauan pojat olivat siinä vieressäni seisseet tai olivatko edes aikaisemmin pyytäneet väistymään. Voihan se olla, että kysymys oli heidän tapansa pyytää tilaa. Toisaalta en ihmettele, jos annan vähän hölmöä kuvaakin itsestäni. Valvottujen öiden tuoma univelka ja vielä alkuviikon migreeni takaavat sen, ettei ajatustyö oikein päässä toimi. Tulee sanottua ihan hassujakin juttuja tai sitten en vain ymmärrä tai tajua minulle puhuttavan.

 Lapsena tunsin kyllä olevani tyhmempi kuin muut. Muut tuntuivat niin kovin fiksuille ja tiesivät mahtavia asioita. Vaikka suvussa oli paljon viisasta väkeä ympärillä, ei ne omat vanhemmat kuitenkaan ollut ruudinkeksijöitä. Koululaisena joskus hetken ajattelinkin tyhmyyden tiivistyvän, kunnes näin Forrest Gumpin. "Stupid is as stupid does". Tuskin tyhmä sentään niin hyvin arvosanoin olisi saanut peruskoulun ja lukion käytyä ja tyhmähän on joskus ennen muinoin tarkoittanut samaa kuin tuhma!

 Loppujen lopuksi eikö me ihmiset olla hyviä juuri sellaisina kuin me olemme? Ei kaikkien tarvitse olla penaalin terävämpiä kyniä! Eikö se erilaisuus kuitenkin ole rikkautta?! Sitä paitsi uskon kaikkien olevan hyviä jossakin omalla tavallaan. Ehkä kaikki ulkopuoliset ei vain näe tai tahdo nähdä juuri sitä tapaa sillä onhan arvostelu helpompaa kuin sydämellään katsominen. Missä minä sitten ainakin piilossa olevan järjen sijasta loistan?  Forrest Gumppia lainatakseni "I'm not a smart man but i know what love is".

Sydämellistä keskiviikkoa♥