Ihan palikka juttu

 Meillä on hurjasti puisia palikoita; vanhoja kirppislöytöjä ja isommille lapsille lahjaksi tulleita. Sekä Tellu että Pikkutäry ovat saaneet 1-vuotiaina joulupukilta kirjainpalikoita, mutta Onnin kohdalla olin aivan varma, ettei enää lisää kaivattaisiin. Ei siitäkään huolimatta, että nuo palikathan ovat hurjan hyviä kirjainten, tavujen ja sanojen opettelussa sekä toki myös laskemisessa. Ikinä ei kuitenkaan pitäisi sanoa ei ikinä.

 Jouluaattoaamuna tonttu oli jättänyt Onnille paketin, joka sisälsi ihania Muumipalikoita! Ei näitä tontun alun perin pitänyt tuoda, mutta jotenkin ne jäivät kummittelemaan tontun mieleen. Tasan viikkoa ennen aattoa tonttu oli katsellut sydän pakahtuen aamupäivän pientä toipilasta ja kyseli iltapäivällä sähköpostilla palikoita täältä. Kiitos myyjän salapoliisintyön, seuraavana päivänä palikat olivat jo postissa odottamassa hakijaansa! Eikä tonttu ole hetkeäkään palikoiden hankkimista katunut sillä Onni rakastui niihin ensisilmäyksellä. Mikä parasta paketillinen palikoita on kuin tehty traktorin peräkärrylle heinäpaalikuormaksi :D