Älä laihduta-päivä (erään pienen tytön tarina)

 Tänään vietetään kansainvälistä Älä laihduta-päivää, jonka teemana on tänä vuonna lapsen ylipaino. Älä laihduta-päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä uskomuksia. Laihduttaminen ei myöskään kuulu lapsille. Päivän teeman mukaisesti päätin jakaa teille pienen tositarinan.

 Olipa kerran pieni pulleaposkinen, suuret tähtisilmät omaava 3-vuotias tyttö, joka oli vanhempiensa suurin aarre. Tämä pieni, prinsessaksikin itseään kutsunut tyttö, oli pitkän aikaa haaveillun erään lastenvaateliikkeen ikkunasta näkyviä tyllimekkoja. Tytön äiti olikin luvannut ostaa sellaisen ensimmäiseen kerhon kevätjuhlaan. Oli vihdoin koittanut se kauan odotettu päivä, jolloin tyttö ja äiti menisivät mekko-ostoksille!

 Liikkeessä oli vain yksi asiakas ja tyttö saikin silmät onnesta säihkyen katsella ihania mekkoja. Mikä  kaikista niistä ihanuuksista olisikaan kaikkein ihanin? Asiakas lähti pois ja myyjä siirtyi tiskin taakse istumaan. Hetken tyttöä ja äitiä katseltuaan myyjä huusi: Ei meillä ole tuollaisille läskeille lapsille sopivia mekkoja. Ei niistä mikään ratkeamatta päälle mahdu. Pieni tyttö murtui itkuun. Vihaisena äiti otti itkevän lapsensa syliinsä ja poistui kaupasta luvaten löytää vielä kauniimman tylliunelman paremmasta kaupasta. Niin myös tapahtui.

  Vaikka pieni tyttö tylliunelmansa kerhon kevätjuhlaan saikin, jätti tapaus tyttöön syvän arven. Ei auttanut vanhempien, sukulaisten eikä edes terveydenhoitajan vakuuttelut ettei tytössä mitään vikaa ollut. Tyttö lopetti rasvan käytön, eli pelkällä salaatilla eikä koskenut edes herkkuihin. Yksi todella ilkeä kokemus sai aikaan vuosien taistelun!

 Jotkut teistä ehkä jo arvasivatkin, että tämä pieni tyttö on Tellu, jolle naisten kova maailma on jo pienenä tullut selväksi. Tellu ei siis ole samasta muotista kuin meidän pojat vaan perinyt vastakkaisen suvun muodot. Tyttö ei ole lihavakaan, mutta selvästi raskasrakenteisempi kuin pojat. Tellulle kyllä kerääntyy hieman painoa ennen seuraavaa suurta kasvupyrähdystä, mutta se on vain tytön kehon tapa turvata energian saanti vilkkaaseen kasvuun.

 Tellu on joutunut jo ulkomuotonsa takia kiusatuksi eikä tahdo vieläkään nyt kuusi vuotta myöhemmin ymmärtää ettei hänestä hoikempaa saada. Tai saadaan, mutta sittenhän tyttö vasta kamalalle näyttäisikin! Syöminen on Tellulle yhä vaikeaa ja toisinaan hän kurittaa edelleen itseään jopa herkuista kieltäytymällä. Liikkumisesta taas ei aina tiedä harrastaako Tellu sitä liikunnan ilosta vai ahdistuksesta omaa ulkonäköään kohtaan. On rankkaa olla erilainen lapsi.

 Entisenä syömishäiriöisenä itseni on vaikea katsoa oman lapseni kamppailua. Pelkään sen johtavan sellaiseen miltä toivoisin oman lapseni saavan välttyä. Siis elinikäisestä kamppailusta oman itsensä kanssa. Mietin miten kummassa tähän on tultu? Ikinä ei olla mitään negatiivista tytön ulkomuodoista sanottu vaan hän on aina ollut meille maailman ihanin tyttö. Emme voisi kuvitellakaan häntä muunlaisena. Kaiken takana on ilmeisesti vain yksi myyjä sopimattomine kommentteineen.

 Nykymaailmassa, jossa ihannoidaan vain laihuutta, on vaikeaa yrittää kasvattaa lasta rakastamaan itseään sellaisena kuin on. Ainakaan jos muualla ulkomuodosta jo kuittaillaan ja naureskellaan.  Kysynpä vaan milloin ihmeessä luusto on läskiä ollut? Tellusta ei ikinä saada missiä vaan ennemminkin moukarinheittäjä. Mitä pahaa siinä kuitenkaan on? Hienosti on suvun muutkin naiset pärjänneet elämässään samanlaisella rakenteella. Kaikista ei ole mallin mittoihin, mutta kaunis ja ennen kaikkea rakastettu voi olla raskaammallakin rakenteella. Jokainen meistä on ihana juuri sellaisena kuin on syntynyt!

 Lopuksi vielä todettakoon ettei tarvitse enää miettiä mistä lastenvaateliikkeestä saa noin kamalaa palvelua. Liike lopetti ennen seuraavaa kevättä enkä yhtään ihmettele miksi.