27. maaliskuuta 2014

Lapsuuteni lempikirjat




 Kuten varmasti blogia aikaisemmin lukeneet ovat huomanneet, meillä rakastetaan lastenkirjoja. Niinpä saadessani tietää blogien lastenkirjaviikosta ei tarvinnut kauaa miettiä osallistuisinko vaiko enkö. Tarkoituksenani on useammassa postauksessa käsitellä aihetta. Nyt lähdetään ensin liikkeelle ihan omasta lapsuudestani.

 Olen pienestä asti uppoutunut satujen maailmaan. Vanhemmillani ei tosin ollut tapana lukea vaan uppoutuminen tapahtui lähinnä kuvien kautta. Isovanhemmilla onneksi sain nauttia satujen kuuntelemisestakin ja siellä Minttu-sarja ja Pupu Tupunat olivat kestosuosikkeja. Gunnel Lindenin kirjoittamiin Lurituri-kirjoihinkaan en ikinä jaksanut kyllästyä etenkin kun isoisäni osasi niin ihanasti niitä lukea. Iltaisin kuvittelin kuinka pieni veikeä Lurituri tulisi pikkuisen kaverinsa Hömpön kanssa ja lähtisimme yhdessä sänkyni kanssa matkustelemaan. Tai kuinka Lurituri yöllä siivoaisi huoneeni kun en itse halunnut sitä tehdä.

 Myös Rudolf Koivun kuvittama ja Topeliuksen kirjoittama Lukemisia lapsille-sarja kuului isovanhemmilla suosikkeihini. Ellei minulle ehditty lukea niin sarjan kirjoista löytyi paljon ihastuttavia kuvia eikä kuvien mustavalkoisuuskaan haitannut.
Kuva täältä

Yksi kirja oli kotonani ylitse muiden, Kaarina Helakisan Riemukas riimikirja.
Kuva täältä
Kirjan vaaleanpunainen kansi ja valloittava kuvitus ovat jääneet mieleeni. Englantilaisista runoista suomennettuja runoja en muista ikinä kuulleeni. Tämä kirja oli silti niin rakastettu että joutui valitettavasti ahkerasta lukemisesta kärsimään joten ole uskaltanut sitä lapsuudenkodistani meille tuoda. Nyt tekisikin mieli tilata kirja omille lapsilleni ja vihdoin lukea ne runotkin!

25. maaliskuuta 2014

Kohti unelmien kotia osa 1: Suunnittelu

 Taloprojekti ei ole kunnolla vielä käynnissäkään, kun olemme jo ehtineet oppia ja kokea yhtä sun toista. Se tiedettiin jo valmiiksi ettei talopakettien vertaileminen ole mitenkään helppoa. Kuvittelimme kuitenkin, että tarjoukset voisi saada yhdestä ja samasta pohjaratkaisusta vaan eihän se mene niin! Löydettiin meitä miellyttävä pohja, jota itse muokkailimme. Tämän piirtämäni kuvan perusteella kävimme läpi talofirmoja tarjouksia pyydellen. Välillä tapaamisista kotia lähtiessämme tuli tunne että koko reissu oli hukkaan heitetty. Mitä me sitten opimme?

 Ainakin sen, että jos ensivaikutelma ja meidän toiveisiimme suhtautuminen on huono ei yhteistyötä kannata jatkaa. Samoin on jos luvatusta ajankohdasta on kulunut jo kuukausi eikä mitään kuulu kahden puhelunkaan jälkeen tai jos kuuluu niin kaikki tehty on pielessä siis hätäpäissä kysättynä. Pätee muuhunkin kuin vain rakentamiseen! Olemme kuitenkin rakentamassa ja maksamassa kotiamme, joten miksi meidän pitäisi tyytyä sellaiseen mitä ei haluta? Ja miksi ihmeessä meidän pitäisi tehdä myyjälle kuuluva työ ellei pohjaratkaisumme suoraan heille kelpaa? Eräänkin firman edustaja kovalla äänellä kailotti, että valitkaa näistä heidän pohjista ja soveltakaa pohjanne siihen ihan itse. Maallikkona minulta meni vaivaiset 5 min asian valmiiksi pyörittelemiseen, mutta siitä huolimatta tämä firma sai jäädä tarjousten ulkopuolelle. Toisen firman edustaja taas kuukauden odottelun ja kahden puhelun jälkeen sai lupaamansa asiat toimitettua, mutta kun niissä ei  mikään ollut kohdillaan. Olisimme joutuneet muuttamaan siis lähes kaiken ja aloittamaan alusta.

 Kuten jo totesin itse talopakettien tarjousten vertaileminen on täyttä salapoliisin työtä. Yhdellä firmalla tarjous mahtuu kahteen sivuun kun taas toisesta paikasta saat kirjan kokoisen nivaskan luettavaa ja lisäksi on kaikkea näiden väliltä. On firmoja joiden tarjous pohjautuu meidän tekemään pohjaan ja sitten taas niitä firmoja joissa pohja on jotain aivan muuta. Lopullisen hinnan kannalta on melkoisen iso ero onko tarjoukseen sisällytetty 140 vaiko 190 neliötä! Yhteen tarjoukseen sisältyy sitä ja toiseen taas jotakin muuta. Onneksi meillä on tarjousten vertailemisessa luottomies apuna!

 Meidän unelmien kodin toimittaja on siis usean toisinaan värikkäänkin vaiheen jälkeen onnellisesti valittuna. Helpointa olisi ollut ottaa halvin vaihtoehto, mutta me arvostimme muutakin. Kyseisen firman edustajan kanssa oli aina mukava asioida ja mukana oleva lapsi tai useampi ei ollut ikinä ongelma vaan suuri ilo. Oma pohjakuva tai siihen kaksi kertaa tehdyt isotkin muutokset eivät olleet tarjouksen tekemisen esteenä vaan myyjä teki töitä tosissaan että sai meidän haluamamme asiat kasaan. Päätöksen tekemisen jälkeen olo oli varsin helpottunut ja luottavainen. Me saamme sen mistä haaveilemmekin! Projekti jouluksi uuteen kotiin alkakoon!

22. maaliskuuta 2014

Lempikirja lohduttaa

 Meillä pikkuisella on edelleen melkoisen rankkaa. Yöt ovat erittäin katkonaisia ja toisinaan päivätkin täyttyvät pelkästä kitinästä. Poika tahtoisi mennä pitkin lattioita tutkailemassa, mutta asento aiheuttaa ikävän olotilan. Jalat taas pitävät tukea vasten paikoillaan kyllä hienosti, mutta liikkuminen niiden varassa ei meidän vanhempien onneksi vielä onnistu.

 Jyrän puuhat ovat siis huonoina päivinä melkoisen rajoittuneet. Laululeikeistä ja loruista poika innostuu kovasti, mutta itse en jaksaisi raakkua kuin varis koko päivää. Niinpä meillä luetaan vauvankin kanssa paljon kirjoja. Toisinaan molemmat pojat istuvat sylissä ja luetaan Tatua ja Patua kunnes Jyrällä menee hermot kun ei saa kirjaimellisesti ahmia sivuja suihinsa.

 Yksi kirja on Jyrälle ylitse muiden. Se tuo lohtua ja rauhoittaa edes pieneksi hetkeksi silloinkin kun olo on kaikista kurjin.
Gummeruksen Tuikkii, tuikkii tähtönen ihastutti minua kannellaan kirjakaupassa ja se päätyikin meille. Kesken kauppareissun Jyrä aloitti kitinänsä, joka vaihtui aurinkoiseen hymyyn heti kirjan nähtyään. Kirjassa on neljä erilaista ääninappulaa, mutta jo pelkät kuvatkin uppoavat poikaan. Äänet ovat vain mahtava bonus. Alle 10€:n kirjasta tuli siis meidän päivien pelastus! Olenkin miettinyt josko hankkisin saman sarjan Kedolla leikitään kirjankin niin saisi hieman vaihtelua. Tämän kirjan kun osaan jo ulkoa, kuten useat isompien lasten lempparikirjatkin.  

20. maaliskuuta 2014

Kun Pikkutäry pyörään rakastui

 Käytiin alkuviikosta taloprojektin tiimoilta asioilla ja samalla pyörähdettiin Prismaan ruokaostoksille. Miehen etsiessä treenivaatetusta tutkailtiin lasten kanssa uusia polkupyöriä. Pikkutäry rakastui ensisilmäyksellä.


 Jopo pitäisi siis saada. Periaatteessa oltiin ajateltu, että Tellun vanha pyörä kelpaisi tyttömäisyydestään huolimatta. Poikia on kuitenkin kasvamassa kaksi joten josko jonkinlainen uusi pyörä kesällä synttärilahjaksi tulisikin hommattua. 16-tuumaisen Jopon vähimmäispituus on 105cm ja meillä ei aivan niin pitkiä taideta vielä olla. Pienemmän päällä istui kyllä kaupassa ja siinä jalat ylettivät kivasti maahan, mutta se jäisi sitten nopeasti pieneksikin. Ehkä me katsellaan kuinka pyöräily alkaa maistumaan sillä onhan kesään aikaa. Ihanahan tuo kyllä olisi äidinkin mielestä.

18. maaliskuuta 2014

Ekaluokkalaisen kevääseen

 Ulkona on taas talvi pakkasineen, mutta mieli sekä aatokset ovat jo ihanassa keväässä. Tellu on ottanut kasvupyrähdyksen ja tarvitsisi kipeästi uutta vaatetusta. Muutamia luottokamppeita hankitaan ihan varmasti.

 Yksi meidän perusvaatteista on NovaStarin huppari. Merkin vaatteita on käytetty meillä jokunen vuosi todella ahkerasti ja kertaakaan ei ole vielä tuottanut pettymystä. Yhdelle vaatteelle tulee käyttöikänsä aikana lukuisia pesuja, mutta kunto pysyy hyvänä. Jyrä saa siis aikanaan Pikkutäryn vanhoja loistokuntoisia vaatteita niiden ahkerasta käytöstä huolimatta.

http://www.lastentaikamaa.fi
Kuva Lasten Taikamaasta
 Hupparit ovat keväällä ilmojen lämmetessä ja kesän viileinä iltoina niin käteviä, että niitä tulee hankittua useita. Tellu on tykästynyt Puman vaatteisiin, joten ensiviikon kauppareissulla voisi Prismasta katsoa vaikka tätä

Kuva Prisman verkkokauppa

 Kouluun Tellu tarvitsisi myös jotkin mukavat housut vaihtohousuiksi. Talvella saatujen hyvien kokemusten myötä meinasin antaa Reimalle mahdollisuuden ja ostaa merkin Odenset kokeiluun.
Farkun tyyliset housut, jotka sopivat myös sisäkäyttöön. Voisivat siis olla varsin kätevät koulussa. En kyllä tiedä miten nämä kestävät poikien perässä rymyämisen, mutta ei kai muusta kuin rautahaarniskasta voisi täyttä varmuutta ollakaan. Näyttävät siis sen verran mukaville, että otetaan riski :)

17. maaliskuuta 2014

Vinkkejä pienten taiteilijoiden valloilleen päässeen luovuuden putsaukseen

 Kuten aikaisemmassa postauksessa taisin jo mainita, Pikkutäry päästi luovuutensa valloilleen hieman väärässä paikassa. Paneeliseinä näyttää nyt tältä
 Tellu on aina rakastanut piirtämistä, mutta tuotokset ovat pysyneet sallituissa paikoissa. Pikkutäry taas ei juurikaan ole kynien käytöstä innostunut ennen talvea, mutta sisällä vellovaa luovuutta on päästetty valloilleen valvovan silmän välttäessä kiellettyihin paikkoihin. Niinpä päätin jakaa kokemuksia muillekin.

 Tuo tuorein tuotos saa kohta, mikäli Jyrä vain suostuu nukkumaan, kyytiä ihan Fairylla. Monet vannovat ihmesienten nimeen, mutta itse koitan aina ensin selviytyä sellaisilla tuotteilla joita kotoa jo löytyy. Kokemuksella uskallan jo sanoa maalin kestävän. Ensin siis pyyhitään kevyesti ihan pelkkää Fairya ja sitten voi vielä kostetulla liinalla pyyhkäistä.

 Mustekynätahrat saavat myös kyytiä. Kevyitä keinoja paikasta riippuen on Fairy, sappisaippua, hiuslakka (suihkutetaan seinään) tai vaikkapa alkoholia sisältävä hajuvesi. Hajuvettä ei kuitenkaan kannata suihkuttaa seinään vaan ihan liinalle ja kevyesti kokeilla hankaamista. Sohvasta olen saanut taideteokset pois vauvan shampoolla, mikä pisti miettimään mitähän tavaraa tuote oikeasti onkaan! Eli ensin kostutetaan aineella liina tms. ja sitten varovaisesti pyyhitään ja tahranpoiston jälkeen vielä putsataan kevyesti kostutetulla liinalla. Mikäli jollain näistä ei lähde (meillä aina lähtenyt) niin asetonia tms. liuotinta sisältävät tuotteethan voivat tahran poistaa, mutta pinnan kestävyyttä en mene takaamaan.

 Myös vauvan kosteuspyyhkeistä on moneksi. Tuoreet tussituotokset saa seinistä pois (myös taulutussi maalatulta seinäpinnalta). Puuväreihin sekä muovimattoon tulleisiin tuotoksiin tehoaa kuulemma myös ja käyttävätpä jotkut niitä ihan perussiivouksessakin.

 Nyt sen seinän kimppuun! Toivottavasti muut eivät pääse katselemaan yhtä ihanaa taidetta vaan lasten luovuus pääsisi valloilleen pelkästään sallituissa paikoissa.

11. maaliskuuta 2014

Paljosta kiitollinen (sekä Ticketin haalari)

Mielestäni kun on ikää reilusti päälle 70 saisi itsekkäästi nauttia elämästä juuri niin kuin haluaa etenkin jos on vielä voimissaan. Meillä mummo on aina ollut vähään tyytyväinen ja ahertanut urakalla töissä unohtaen itsensä. Koska kunto on ikäisekseen vielä erinomainen, olen yrittänyt houkutella mummoa ottamaan aikaa omaan hemmotteluunsa. Ei kuulemma osaa vaan jaksaa paremmin jos saa olla rakkaiden täystuhojeni kanssa. Siis myös sen yksilön joka päätti taiteilla tänään alkuillasta kokonaisen seinän kun paperi on loppunut!!
 
 Olenkin mummolle kovin kiitollinen siitä kaikesta panostuksesta, jotka nämä meidän suvun nuorimmaiset ovat häneltä saaneet. Itse en kehtaa mummoa enää lastenhoitoavuksi pyytää, mutta mummo tulee usein automaattisesti paikalle auttamaan. Milloin tuo sairastuvalle pari kassillista ruokaa, milloin nappaa jonkun lapsista yökylään voidakseni keskittyä paremmin muihin tai sitten ajaa minut omasta kodistani nuorimmaisen kanssa rauhassa asioimaan. Lapset tykkäävät valtavasti, kun mummo jaksaa pelailla, lukea ja ylipäätään keskittyä vain ja ainoastaan heihin. Oikea aarre siis!
 
  Ajan antamisen lisäksi mummo on myös viimeaikoina valitettavasti hemmotellut lapsemme piloille. Lähes aina kassissa on lapsille jotain; kirjaa, lelua, kyniä, vaatetta jne. Olen tästä hänelle ystävällisesti maininnut, mutta aina hän vaan hymähtää ettei täältä omaisuutta mukaansa hautaan saa. Juu ei saa, mutta ei meilläkään seinät enää tätä vauhtia yksinkertaisesti kestä ja lapsillakin pitäisi jotkin rajat olla. Aina ei yksinkertaisesti voi saada kaikkea!
 

 Viikonloppuna mummon kassista löytyi vaatetta plus vuoden 7. värityskirja. Toki olen kiitollinen että mummo lapsille kalliita ulkovaatteitakin ostaa, mutta ennen ne olivat etukäteen synttäri- ja joululahjoja. Nykyään merkkipäivinä kannetaan lisää isoja suosikkitoivelahjoja lastenhuoneen täytteeksi. Vaikka mummo ostaakin yleensä ihan laatuvaatetta niin aina ne maut ja koot ei mene yksiin.
 
Kuva on pimeä sillä huomenna puku tuskin enää olisi kuvauskelpoinen meidän mutaisen pihan jäljiltä. Kyseessä on siis Ticketin haalari koossa 110. Tämä on juuri sellainen mitä emme varmaankaan olisi itse ostaneet. Toisaalta Pikkutäry keksi heti, että kyseessähän on hänen metsäpukunsa. Kasvunvaraa löytyy, joten ehkä tämä jää kakkoshaalariksi mikäli nyt vaan saan ensin edes välikautta lisää ostettua. Onneksi akuuttia tarvetta nyt ei ole sillä kaikille lapsosille löytyy jo kevyemmät vermeet Tellun saadessa takin + housut. Jyrälle sopii viime syksyksi ajateltu Reiman haalari ainakin vielä tämän kevään. Jännityksellä odotan alkaako kevätaurinko kasvattamaan tuota minimiestäkin. 7kk:n iässä meillä on yhä käytössä koon 62 vaatteet ja minusta on hieman hassun näköistä kun niin hento ja pikkuinen seisoo innoissaan isoa olkkarinpöytää vasten.