Mielestäni kun on ikää reilusti päälle 70 saisi itsekkäästi nauttia elämästä juuri niin kuin haluaa etenkin jos on vielä voimissaan. Meillä mummo on aina ollut vähään tyytyväinen ja ahertanut urakalla töissä unohtaen itsensä. Koska kunto on ikäisekseen vielä erinomainen, olen yrittänyt houkutella mummoa ottamaan aikaa omaan hemmotteluunsa. Ei kuulemma osaa vaan jaksaa paremmin jos saa olla rakkaiden täystuhojeni kanssa. Siis myös sen yksilön joka päätti taiteilla tänään alkuillasta kokonaisen seinän kun paperi on loppunut!!
Olenkin mummolle kovin kiitollinen siitä kaikesta panostuksesta, jotka nämä meidän suvun nuorimmaiset ovat häneltä saaneet. Itse en kehtaa mummoa enää lastenhoitoavuksi pyytää, mutta mummo tulee usein automaattisesti paikalle auttamaan. Milloin tuo sairastuvalle pari kassillista ruokaa, milloin nappaa jonkun lapsista yökylään voidakseni keskittyä paremmin muihin tai sitten ajaa minut omasta kodistani nuorimmaisen kanssa rauhassa asioimaan. Lapset tykkäävät valtavasti, kun mummo jaksaa pelailla, lukea ja ylipäätään keskittyä vain ja ainoastaan heihin. Oikea aarre siis!
Ajan antamisen lisäksi mummo on myös viimeaikoina valitettavasti hemmotellut lapsemme piloille. Lähes aina kassissa on lapsille jotain; kirjaa, lelua, kyniä, vaatetta jne. Olen tästä hänelle ystävällisesti maininnut, mutta aina hän vaan hymähtää ettei täältä omaisuutta mukaansa hautaan saa. Juu ei saa, mutta ei meilläkään seinät enää tätä vauhtia yksinkertaisesti kestä ja lapsillakin pitäisi jotkin rajat olla. Aina ei yksinkertaisesti voi saada kaikkea!
Viikonloppuna mummon kassista löytyi vaatetta plus vuoden 7. värityskirja. Toki olen kiitollinen että mummo lapsille kalliita ulkovaatteitakin ostaa, mutta ennen ne olivat etukäteen synttäri- ja joululahjoja. Nykyään merkkipäivinä kannetaan lisää isoja suosikkitoivelahjoja lastenhuoneen täytteeksi. Vaikka mummo ostaakin yleensä ihan laatuvaatetta niin aina ne maut ja koot ei mene yksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti