17. marraskuuta 2019

Mitä kuuluu?

 Olen ollut koko syksyn todella väsynyt. Ensin ajattelin vain kaipaavani kesän valoisuutta, mutta lopulta oli myönnettävä väsymyksen tulevan sisältä päin. Reilut 10 omalla laillaan rankkaa vuotta takana enkä ollut ajoissa huomannut kehoni varoitusmerkkejä tai pitänyt itsestäni tarpeeksi hyvää huolta. Monta kertaa tiedostin, että pitäisi, vaan kaiken kiireen keskellä se lopulta hiljalleen vain jäi.
 Viime aikoina olen keskittynyt arjen pyörityksen lisäksi opettelemaan uudestaan myös lepäämään kuunnellen kehoni viestejä. Nyt mm. pahin väsymys ja huimaus ovat helpottaneet, kiitos lisäraudan. Lenkitkin kulkee taas toisella tavalla voimien lisääntyessä ja kehon virheasentojen hiljalleen korjaantuessa. Olen viimeisen kuukauden aikana neulonut enemmän kuin 10 vuoteen yhteensä, lukenut kymmeniä satuja päivässä ja nauttinut kävelemisestä jopa sadepäivinä. Olen koneella istumisen ja bloggaamisen sijaan kuin huomaamattani keskittynyt aktiivisempaan elämään, sillä en edes muista milloin viimeksi se olisi tuntunut yhtä hyvälle!  Ja ei, tämä muutos ei nyt millään lailla liity raskauteen. Meille ei valitettavasti ole tällä hetkellä tulossa lisää lapsia toisin kuin on suoraan udeltu ja olen kuullut huhuttavan.

  Vuorokaudessa on vakiomäärä tunteja ja keskittyessäni uusiin tuuliin, on se tietysti ollut jostain pois. Tällä kertaa kärsijänä on ollut blogimaailma, vaikka postausideoita ja aiheita olenkin mielessäni pyöritellyt. Muutaman kerran istahdin jopa koneen ääreen, mutta lähes jokailtainen netin pätkiminen sai pidettyä tehokkaasti poissa. Tässä siis pikakelauksena se, mitä täällä on tapahtunut.
  Viimeisen kuukauden aikana ainakin joku meistä on myös:
♥ Ihastellut syksyn kauneutta
♥ Käynyt teatterissa ja elokuvissa
♥ Tunnelmoinut pimeydessä
♥ Nauttinut rauhallisesta ravintolaillallisesta
♥ Mennyt uimaan
♥ Ollut innostunut harjoituskauden alusta
♥ Leiponut erilaisia kauden herkkuja
♥ Keksinyt hyväntekeväisyystempauksia
♥ Saanut uuden kaverin
♥ Nauttinut syyspäivistä metsällä
♥ Paistanut vaahtokarkkia nuotiolla
♥ Nauttinut isänpäivästä, jolloin isä ehti kerrankin olemaan koko päivän läsnä
♥ Askarrellut sekä jakanut näkyvyyttä muillekin
♥ Riemuinnut ensilumesta ja kuuran kauneudesta
♥ Aloittanut joulunodotuksen
 Jouluun on vielä reilu kuukausi aikaa, mutta meillä on jo täysi joulutohina päällä. Joulua niin kovin rakastava Onni nimittäin nimesi itsensä joulupiiskuriksi eikä päivääkään mene ilman jouluun valmistautumista. Olen myös miettinyt mitä tehdä blogin joulukalenterin kanssa. Askarteluja yms. meillä syntyy kyllä hurjaa vauhtia, mutta onko aika ajanut jo blogijoulukalentereiden ohi? Instan puolella tätä jo kyselinkin ja vastaukset olivat vain 67% kalenterien puolesta. Vielä en siis ole päätöstä tehnyt, vaikka jotain jouluisia luonnoksia hiljalleen syntyykin.
  Tämän ns. lomani aikana olen varmaan tipahtanut ihan pihalle kaikesta etenkin somemaailmassa tapahtuneesta. Pienen irtioton jälkeen on kuitenkin mukava palata takaisin uusin voimin. Ensimmäiseksi kuulisin erittäin mielelläni mitä sinulle kuuluu?


8 kommenttia:

  1. Ihana blogi. Meilläkin neljä lasta. Viime aikoina todennut, että enemmän on panostettava omaan jaksamiseen: nukkuminen ja liikunta jäänyt turhan vähälle. Liian usein itse väsynyt&kiukkuinen.. Kyllä joulukalenterit blogeissa ovat ihania. Jospa vaikka joku arvontakin mukana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi♥ Etekin uni on niin kovin tärkeä osa hyvinvoinnista, mutta miksi siitä niin helposti nipistää?

      Poista
  2. Hei,
    Kiva kun palasit :)
    Minulle kuuluu hyvää. Pimeää on, yritän pitää mielen korkealla keskittymällä hyviin asioihin. Niitä arjesta löytyy ja paljon. Ihan pieniäkin asioita.
    Tänä aamuna rauhassa suihku, nyt aamupala ja sitten riennän työhön.

    Mukavaa päivää!
    T. Sanniska/äiti kolmelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arjen pienet asiat ja hetket auttavat tosiaan selviämään myös pimeimmästä ajasta! Tunnelmallista joulun odotusta♥

      Poista
  3. Ikäväviä tuollaiset huhut ja juorut :( ja hyvä jos vointi on parempi!

    Löysin blogisi jonkun mutkan kautta ja pidän kyllä kaikesta näkemästäni ja lukemastani.
    Teillä on ihana perhe!

    Vähän hämmensi vain puheet suurperheestä, kun en mitenkään löytänyt mitään viitteitä enemmästä kuin neljästä lapsesta.
    Ehkä en vain osannut lukea oikeita kohtia?

    Jos nelilapsinen perhe olisi suurperhe, erotuksena "tavallisesta" perheestä, niin millä nimellä sitten kutsuisit perhettä jossa on vaikka kaksitoista lasta?
    Oma tuttavapiirini on toki suppea otanta, mutta en muista kenenkään tituleeranneen itseään suurperheeksi jos perheessä on neljä lasta ja vanhemmat.

    Erityisen hassulta se tietysti tuntuu kun omassa perheessä meitä on yhteensä kolmetoista, eikä meistä itsestämme tunnu mitenkään "suur -miltään". Ihan tavallinen perhe me ollaan!

    Eihän se nimi tietenkään perhettä pahenna, ellei perhe nimeä ;).

    Mahtuuhan sitä yhden termin alle monenlaisia perheitä, varsinkin kun kun perheet taitavat olla katoava luonnonvara.


    Suur?äitiliini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi♥ Virallisestihan suurperhe on nykyään vain 3 lasta. Me toivoimme isoa perhettä ja kuopuksen syntymän jälkeen olemme monen muun ohella itseämme suurperheenä pitäneet.

      Sana suurperhe on meille enemmän sellainen eräänlainen hellyttelytermi. Toki jos pystyisimme kaikki haaveemme toteuttamaan, ottaisimme mielellämme myös sen "ihan oikean" suurperheen. Elämässä on kuitenkin osattava nauttia siitä mitä on saanut.

      Jokainen perhe on täydellinen sellaisena kuin se on. Se millä perhe itse tai muut perhettä kutsuvat ei loppupeleissä ole mitään merkitystä. Eikä se elämä tietenkään ole mitään ihmeellistä isommassakaan perheessä vaan sitä samaa arkea ja juhlaa kuin pienemmissäkin.

      Poista
  4. Ehdottomasti blogijoulukalenterit tervetulleita! Arvonnat iso plussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi♥ Tänä vuonna varsinaisia joulukalenteriluukkuja ei aukene, mutta paljon kaikkea mukavaa joulun odotukseen on luvassa ;)

      Poista