Tyhmä äiti

 Viime päivinä olen saanut lapsiltani varsin kannustavia kommentteja. Äiti on tyhmä, äiti on maailman ilkein ja äiti ääääääää jalalla lattiaan polkien ovat tulleet hyvin tutuiksi. Kaikilla kolmella taitaa olla joku kausi samaan aikaan ja sekös etenkin tässä flunssassa riemastuttaa! Lasken vain päiviä miehen lomapäivien alkuun ja suunnittelen mitä kivaa itse tekisin.

  Nuo varsin ilkeät kommentit menevät yleensä toisesta korvasta ulos saman tien. Lasteni parastahan minä vain ajattelen! Lapseni ei ole pakko pitää siitä etten suostu meidän pihalle trampoliinia ostamaan, koska olen nähnyt jo ennen lapsieni syntymää aivan liikaa trampoliinien aiheuttamia vammoja ja haluan säästää omat lapseni niiltä. Ok, joskus silloin ennen ei ollut turvaverkkoja, mutta on Tellu kaverinsa pihalla tullut niskat edellä trampoliinille eikä siinä silloin paljon verkko auta. Pomppikoot lapset muualla niin paljon kun haluavat, mutta omalle pihalleni en sellaista halua. Sitä paitsi onpahan trampat kivempia, kun harvemmin niille pääsee hyppimään!  

Myönnettäköön, että tällaisina sairaspäivinä nimittelyt saavat jo ennestään kurjan olon kurjemmaksi. Tiedän etten pysty ja jaksa touhuta lasteni kanssa samalla lailla kuin terveenä, mutta ei se silti oikeuta lasta pelaamaan koko päivää. Pikkutäry on siis päässyt pelaamaan pleikkarilla ja nyt ei enää muut puuhat olisi mitään. Maailman ilkein äiti käskee välillä uloskin leikkimään sateen tauottua tai pakottaa sateen aikana ruutuajan täytyttyä muihin puuhiin.

 Toki pienempien kapinoinnissa on otettu mallia vanhimmalta, joka joutuikin vakavaan keskusteluun. Kaikesta ei tarvitse pitää ja jotkut vanhempien toimet nyt tuntuvat suurilta vääryyksiltä, mutta ketään ei silti saa haukkua. Pienimmällä on kyllä uhmaikä, mutta hän ottaa mallia myös isommista sisaruksistaan aivan kaikessa. Jos Tellu huutaa äidille, tekee pienin sen perässä aivan varmasti. Sellaista käytöstäkö Tellu haluaa pienelle opettaa?

 Iltaa kohden, puhuttelen jälkeen, syliini kiipesi kerralla kolme rakasta halimaan ja kutittelemaan toinen toisiaan. Kyllä siinä taas kaikki ikävä unohtui ja sydän pakahtui onnesta. Äidin rakkaat kultamurut ♥