Kesäyö, kuutamoyö, valvottu yö

 Viimeisen noin kahden vuoden aikana olen nähnyt lukuisiä öitä. Olen huutavan pojan kanssa monet kerrat katsellut kuinka kuu loistaa toisesta ikkunasta ja aurinko laskee toisesta tai kuinka kauniisti kuutamo valaiseekaan pimeydessä. On tullut katsottua kuinka usva valtaa kaiken alleen, salamat välkkyvät jo kaukaa ja kuinka kaunista kesällä auringon noustessa onkaan. Olen katsellut kauriita, peuroja, hirviä ja muita metsän eläimiä ja ihmetellyt kuinka valtavan iso kissa käveleekään tonttimme rajalla. Ehkä luonto onkin omalta osaltaan auttanut minua jaksamaan.

 Monia epätoivoisia hetkiä on takana ja paljon toiveita on valvoessa heitetty ilmaan. Epätoivoa jaksamisesta, pelkoa lapsen terveydestä, epäuskoa paremman huomisen saapumisesta. On toivottu ihmettä, lapsen olon helpottamista, kokonaisia öitä tai edes niitä hieman lyhyempiä kunhan saisi edes hetken nukkua. On kirottu koko maailma paremman vaiheen kadotessa viikon tai parin jälkeen.

 Tiedän, että jo paljon lyhyempi valvominen voi tuntua maailmanlopulle. Tiedän joidenkin kiroavan kuinka kuoleman väsyneitä he ovatkaan kun vauva tai lapsi ei nuku koko yötä. Yhtään en väheksy heidän tunteitaan. Väsymyksen aiheuttama voimattomuus syntyy jo paljon vähemmälläkin valvomisella ja jokainen kokee univelan omalla laillaan. Uskon kuitenkin meissä kaikissa olevan jotain salaisia voimavaroja, jotka auttavat selviämään pahimman yli.

 Vihdoin näyttäisi lupaavasti sille, ettei minun tarvitse katsella koko kaunista kesäyötä vaan saa nähdä ne parhaat palat; auringon laskun toisesta ikkunasta ja sen kuutamon toisesta sekä auringon nousun. Niiden jäävän välin saa jopa jo useimmiten nukkua ja enempää en uskalla edes toivoa. Hitaasti, mutta varmasti me tästä selviämme! Ehkä jo pian pääsen pohtimaan mistä löytyisi pienimmälle tilaa ikiomalle isojen sängylle. Sinä päivänä kun sanomme pienimmän kanssa pinnasängylle hyvästit, tiedän vihdoin kaiken tämän painajaisen olevan ohi. Sitä odotellessa on onneksi kauniita kesäöitä :)