7. heinäkuuta 2015

Kesäyö, kuutamoyö, valvottu yö

 Viimeisen noin kahden vuoden aikana olen nähnyt lukuisiä öitä. Olen huutavan pojan kanssa monet kerrat katsellut kuinka kuu loistaa toisesta ikkunasta ja aurinko laskee toisesta tai kuinka kauniisti kuutamo valaiseekaan pimeydessä. On tullut katsottua kuinka usva valtaa kaiken alleen, salamat välkkyvät jo kaukaa ja kuinka kaunista kesällä auringon noustessa onkaan. Olen katsellut kauriita, peuroja, hirviä ja muita metsän eläimiä ja ihmetellyt kuinka valtavan iso kissa käveleekään tonttimme rajalla. Ehkä luonto onkin omalta osaltaan auttanut minua jaksamaan.
 Monia epätoivoisia hetkiä on takana ja paljon toiveita on valvoessa heitetty ilmaan. Epätoivoa jaksamisesta, pelkoa lapsen terveydestä, epäuskoa paremman huomisen saapumisesta. On toivottu ihmettä, lapsen olon helpottamista, kokonaisia öitä tai edes niitä hieman lyhyempiä kunhan saisi edes hetken nukkua. On kirottu koko maailma paremman vaiheen kadotessa viikon tai parin jälkeen.

 Tiedän, että jo paljon lyhyempi valvominen voi tuntua maailmanlopulle. Tiedän joidenkin kiroavan kuinka kuoleman väsyneitä he ovatkaan kun vauva tai lapsi ei nuku koko yötä. Yhtään en väheksy heidän tunteitaan. Väsymyksen aiheuttama voimattomuus syntyy jo paljon vähemmälläkin valvomisella ja jokainen kokee univelan omalla laillaan. Uskon kuitenkin meissä kaikissa olevan jotain salaisia voimavaroja, jotka auttavat selviämään pahimman yli.

 Vihdoin näyttäisi lupaavasti sille, ettei minun tarvitse katsella koko kaunista kesäyötä vaan saa nähdä ne parhaat palat; auringon laskun toisesta ikkunasta ja sen kuutamon toisesta sekä auringon nousun. Niiden jäävän välin saa jopa jo useimmiten nukkua ja enempää en uskalla edes toivoa. Hitaasti, mutta varmasti me tästä selviämme! Ehkä jo pian pääsen pohtimaan mistä löytyisi pienimmälle tilaa ikiomalle isojen sängylle. Sinä päivänä kun sanomme pienimmän kanssa pinnasängylle hyvästit, tiedän vihdoin kaiken tämän painajaisen olevan ohi. Sitä odotellessa on onneksi kauniita kesäöitä :)

7 kommenttia:

  1. Voi ei. Mikä teillä valvottaa?
    Meillä on todella raivostuttava tilanne Minin kanssa (no ei mitään verrattuna teihin kyllä) mutta hän herää useita kertoja yössä ja huutaa kuin palosireeni kunnes saa maitoa ja sitten on sänky aamulla ihan märkä.. :( Ja tuntuu että herättää oikeasti vaan tahallaan sillä mummulassa ei tätä harrasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on pienimmällä refluksi ja sen lisäksi vasta vuosi syntymän jälkeen todettu kipua aiheuttava synnynnäinen vika. Poika on sen vuoksi kerran leikattu, mutta ilmeisesti ei aivan täysin onnistunut. Syksyllä katsotaan leikataanko uudelleen vai korjaisiko pojan oma keho sittenkin loput.

      Tuollainen on kyllä inhottavaa ja väsyttävää! Liittyisköhän jotenkin ikäkauteen ja äidin tarpeeseen ellei mummulassa samaa harrasta?

      Poista
  2. Kunpa teillä pian helpottaisi. <3 Valvominen on tosi rankkaa. Yksi lapsistani oli todella huono nukkuja ja meni viisi vuotta ennen kuin meillä nukuttiin kokonaisia öitä. Jaksamisia sinne teille ja kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Valvominen ei meille mitään uutta ole sillä esim. keskimmäisen kanssa lopetin laskemisen kun olin yössä nousut 15 kertaa ylös, mutta kokonaisia öitä ei sentään isompien lasten kanssa ole koskaan tarvinut valvoa. En jaksa vielä odottaakaan niitä kokonaisia öitä vielä, mutta kunhan puoletkin yöstä saisi putkeen nukkua niin olisihan sekin jo parannusta :)

      Poista
    2. Totta. Kaikki auttaa. Puolikas yökin voi olla todella paljon. Aina riippuu sitä, mikä on vaihtoehto.

      Meidän nuorimmaisemme on hyvä nukkuja nyt tosin en sitten vain itse saa nukuttua. Tuhisee tuossa vieressä ja minä naputtelen tätä ja lueskelen blogeja. Onpahan jotain mukavaa tekemistä unta odotellessa. :) Oli mukava löytää blogisi. Huomasin tämän Blogipolun kautta. :) Kotiäiti minäkin. :)

      Poista
    3. Mukavaa, että löysit tänne :) Pientä tuhinaa onkin ihana kuunnella unta odottaessa :)

      Poista