Kukkuu! Olo alkaa olemaan melkoisen töttöröö viime yön mennessä kokonaan valvoessa. Ehkä tänä yönä saisi edes hieman enemmän nukuttua? Pienen virusperäinen flunssa vaivaa yhä ja lisäksi normaalit oireilut ovat pahentuneet sekä neljä uutta hammasta tulossa. Tuloksena äidissä kiinni oleva takiainen 24 tuntia vuorokaudessa. Edes vessaan ei pääse yksin ilman lähes tukehtumiskohtausta aiheuttavaa huutokonserttia.
Vaikka kuinka lastani rakastankin niin aina ei vain jaksaisi. Toki tämä on poikkeustilanne, mutta silti tekisi mieli lähteä lätkimään. Oikeastihan niin en pystyisi tekemään ja pelkästä ajatuksestakin nousee syyllisyys. Tekisi mieli kulkea peltorit korvilla radio päällä kun pienen avuton itku vie hermot. En silti sitäkään pystyisi tekemään sillä enemmän se itku kuitenkin särkee sydäntä. Ei ole aina helppoa olla äiti, mutta kyllä tämäkin voimattomuus taas iloksi ja onneksi muuttuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti