13. helmikuuta 2015

Perjantai 13.

  Sanomalehdessä lukee perjantai 13. Hui kauhistus! Vai onko tuo kauhistus sittenkään? Mitä kummaa tässä perjantaissa muka on? Joo, sanotaan kyllä epäonnen päiväksi, mutta ikäviä asioita tapahtuu myös muulloin. En siis ole taikauskoinen ja lukkiudu kotiin ulkona liukastumisen tai muun onnettomuuden pelossa. Sitä paitsi yhtä hyvinhän sitä voisi kotona sisälläkin jotakin sattua! Vai pitäisikö matotkin rullata lattialta ja istua pehmustetussa huoneessa paastolla ettei vaan pääse kompastumaan tai tukehtumaan?
 On tänään meille kaikenlaista sattunutkin. Kaikki alkoi yöstä, jolloin pienin korisi todella pahasti. Muutamaan otteeseen mietin jo ambulanssin tilaamista, mutta väsyneenäkin sain järkeiltyä tilanteen kuulostavan pahemmalta kuin onkaan. Flunssan lisäksi pienen refluksi oli taas pahana.

 Aamulla taas postia hakiessani pari vikkelää poikaa löivät viisaat päänsä yhteen.
 Pojat pääsivätkin pyyhkimään taiteensa pois peppupyyhkeillä ja onneksi enää on vain muisto jäljellä!

 Mitähän vielä? Pienin ainakin löi päänsä ja  Pikkutäry kaatoi täyden kahvikuppini kaaressa pöydälle sekä matolle ja oksensi neulehuopaportaisiin, joiden puhdistus vaatii hieman työtä. Siltikin nämähän ovat vain arkisia asioita. Ei se ole tämän perjantain syy vaan sattumusten summa. Oletko kenties erimieltä?

2 kommenttia:

  1. Minä tulen varmaan aina muistamaan, kun entinen koulukaveri tapettiin eräs perjantai 13 pvä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaista ei kyllä ikinä unohdakaan! Itse muistan varmaan aina kuinka yksi tuntemani koululainen jäi junan alle toilailtuaan tuntemattomasta syystä kännissä raiteilla eräänä nuorten suosimana juhlapäivänä :(

      Poista