Huh, arki on tuonut tullessaan taas kiireen. Tai ei kiire suoranaisesti arkeen paluuseen liity, mutta asiat ovat vain kasautuneet loman jälkeiseen aikaan. Onneksi näitä pakollisia menoja on yleensä harvakseltaan ja nytkin kyllä olemme ehtineet nauttia lämmöstä käymällä koko perheen voimin metsäretkellä.
Pikkutäry taas oli tänään varsin iloinen postia hakiessaan. Hän oli saanut ihan omaa postia! Postia lukiessani pojan ilme kyllä vakavoitui hyvin nopeasti. Kyseessä oli kielimatkojen esite 10 ikävuodesta ylöspäin. Poikarukka luuli, että hänen kielensä laitetaan matkaan :D Melkoisen ajoissa nykyään pitää ilmeisesti nuo kielimatkatkin varata jos 5-vuotiaalle tarjotaan nopean varaajan etuja ja vielä toiset mokomat menee ennen kuin poika on edes sopivan ikäinen.
Kunhan tämä lentäminen tästä taas helpottaa niin palaan järkevämmillä jutuilla. Jos tällä päällä nyt yhtään tämän järkevämpää irti saa. Siihen asti nauttikaahan lämpöisistä elokuun päivistä ja luonnon ihmeistä!
18. elokuuta 2015
17. elokuuta 2015
Tellun kuumailmapallo
Pari viikkoa sitten kerroin isompien lomalaisten aloittaneen kuumailmapalloprojektia. Eilen Tellun pallon ollessa lennolla tajusin, etten ole valmista työtä täällä näyttänytkään. Harmittavasti askartelulaatikon silkkipaperit olivat vähissä ja Tellu joutui tyytymään oranssiin. Pienet huimapäät eivät tästä väristä kuitenkaan välittäneet, kun nauttivat maisemista kuumailmapallolennolla :)
Tämä pallo on siis tehty valkoisista selluarkeista, joten Tellu pystyi päällystämään silkkipaperilla ilman maalausta. Sanomalehdellä tehden suosittelen pohjamaalausta. Koriksi päätyi kaapin perälle jäänyt kertiskuppi ja narut Tellu viritteli ihan neulalla pujottelemalla.
Seuraavaksi tyttö kuulemma aikoo kokeilla vaaleampaa palloa, jonka sisälle hän yrittää saada vieläpä valot. Kieltämättä aika hauska idea lastenhuoneeseen, vai mitä sanotte!?
Tämä pallo on siis tehty valkoisista selluarkeista, joten Tellu pystyi päällystämään silkkipaperilla ilman maalausta. Sanomalehdellä tehden suosittelen pohjamaalausta. Koriksi päätyi kaapin perälle jäänyt kertiskuppi ja narut Tellu viritteli ihan neulalla pujottelemalla.
Seuraavaksi tyttö kuulemma aikoo kokeilla vaaleampaa palloa, jonka sisälle hän yrittää saada vieläpä valot. Kieltämättä aika hauska idea lastenhuoneeseen, vai mitä sanotte!?
14. elokuuta 2015
Mystinen lahjakassi
Onnin syntyessä Pikkutäry pettyi kovasti, sillä hän olisi halunnut pikkusiskon eikä leikkejä sotkevaa pikkuveljeä. Ihan kuin ne siskot eivät leikkejä sotkisi :D Hyvin pian Onnin syntymän jälkeen Pikkutärystä kuoriutui kuitenkin todella huolehtivainen ja auttavainen isoveli. Toki Onni saa osakseen kiukkuakin ja pojat ottavat mittaa toisistaan, mutta Pikkutäryllä on hyvin usein huoli Onnin voinnista.
Onnista Pikkutäry onkin maailman paras isoveli, jonka kanssa on kivaa leikkimisen lisäksi höpötellä hassuja, painia, halia jne. Aamulla ensimmäiseksi Onni kysyy veljensä perään ja illalla uni ei kunnolla tule ellei veli ole iltahalia antanut.
Hieman ennen Onnin synttäreitä, Pikkutäry tahtoi kiivaasti kauppaan ilman ärsyttävää pikkuveljeään. Ihmettelin asiaa suuresti, mutta mummo saikin kuulla salaisuuden. Yhteistyössä mummon kanssa Pikkutäryn kauppareissu onnistuikin. Poika oli käynyt ostamassa ihan itse rakkaalle pikkuveljelleen syntymäpäivälahjan. Valkoinen lahjapussi piti piilottaa paikkaan, jonne Onni ei varmasti pääse yllätystä pilaamaan. Vietiin se sitten Pikkutäryn toiveesta auton takapaksiin. Onnin syntymäpäivänä paketista kuoriutui omat työkalut ettei aina tarvitse pienen Pikkutäryn omia lainailla. Aika suloista sanoisin ♥
Onnista Pikkutäry onkin maailman paras isoveli, jonka kanssa on kivaa leikkimisen lisäksi höpötellä hassuja, painia, halia jne. Aamulla ensimmäiseksi Onni kysyy veljensä perään ja illalla uni ei kunnolla tule ellei veli ole iltahalia antanut.
Hieman ennen Onnin synttäreitä, Pikkutäry tahtoi kiivaasti kauppaan ilman ärsyttävää pikkuveljeään. Ihmettelin asiaa suuresti, mutta mummo saikin kuulla salaisuuden. Yhteistyössä mummon kanssa Pikkutäryn kauppareissu onnistuikin. Poika oli käynyt ostamassa ihan itse rakkaalle pikkuveljelleen syntymäpäivälahjan. Valkoinen lahjapussi piti piilottaa paikkaan, jonne Onni ei varmasti pääse yllätystä pilaamaan. Vietiin se sitten Pikkutäryn toiveesta auton takapaksiin. Onnin syntymäpäivänä paketista kuoriutui omat työkalut ettei aina tarvitse pienen Pikkutäryn omia lainailla. Aika suloista sanoisin ♥
13. elokuuta 2015
Kaksin
Arki on taas lähtenyt käyntiin ja se tarkoittaa kaksi kertaa viikossa myös Onnille kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa. Pojan orpoa oloa torjuakseni, ollaan nämä ensimmäiset päivät tehty kaikkea mistä poika hurjasti tykkää.
Metsätiellä kävellessä aikaa kuluu. Välillä täytyy pysähtyä nauttimaan mustikoista tai keräämään aarteita; käpyjä, lehtiä, kiviä ja etenkin keppejä.
Evääthän pitää toki mukaan saada. Yleensä nautimme ne kiven päällä istuskellen, mutta aina ei malta istua.
Onnin pieni kori kulkee myös usein mukana. Täytyyhän sitä mustikkaa kotiinkin saada aamu- tai iltapalan sekaan laitettavaksi! Hyvin usein myös korin sisältö tippuu jo matkan varrelle tai katoaa suuhun ennen kotipihaan ehtimistä :)
Mitähän sitä ensi viikolla kahdestaan tehdäänkään? Liiman kulutusta ja pullan leipomista on mielessä, mutta vasta sadesäiden saapuessa. Nautitaan vielä näistä ihanista ilmoista, kun niitä on :)
Metsätiellä kävellessä aikaa kuluu. Välillä täytyy pysähtyä nauttimaan mustikoista tai keräämään aarteita; käpyjä, lehtiä, kiviä ja etenkin keppejä.
Evääthän pitää toki mukaan saada. Yleensä nautimme ne kiven päällä istuskellen, mutta aina ei malta istua.
Onnin pieni kori kulkee myös usein mukana. Täytyyhän sitä mustikkaa kotiinkin saada aamu- tai iltapalan sekaan laitettavaksi! Hyvin usein myös korin sisältö tippuu jo matkan varrelle tai katoaa suuhun ennen kotipihaan ehtimistä :)
Mitähän sitä ensi viikolla kahdestaan tehdäänkään? Liiman kulutusta ja pullan leipomista on mielessä, mutta vasta sadesäiden saapuessa. Nautitaan vielä näistä ihanista ilmoista, kun niitä on :)
12. elokuuta 2015
Me&i:n uutuudet
Tänään päivällä migreenin uhkaavasti iskiessä kävin kurkkimassa me&i:n uusimman malliston kuvia. Mitään suurta rakkautta ensi silmäyksellä ei syttynyt eikä siten minun tarvinnut harmitella viimekausien luottomyyjän keväistä lopettamista. Tellu oli kanssani katselemassa kuvia ja totesi haikeana ettei taida enää näitä vaatteita tarvita. Tyttö ei varmaan muista aikaa jolloin uusimmasta mallistosta ei olisi hänelle mitään kotiutunut eli taas yksi esimerkki lapsen kasvamisesta ja vaatemaun muuttumisesta. Jos taas pojilta kysyisi, muutama mieluinen vaate varmaan löytyisi.
Nuo harmaat pupu-housut olisivat varmasti Onnin mieleen. Hän kun rakastaa eläimiä. Myös bodyn kuvituksesta poika siis varmasti tykkäisi, mutta pottailun myötä sellaisille ei meillä enää niin paljon käyttöä ole. Pikkutäry tykkää hurjasti dinosauruksista, mutta epäilen, ettei tuo vihreä väri välttämättä miellyttäisi.
Naisten mallistosta ihastuin tuohon harmaaseen neuletakkiin. Muuten tuli kuvia katsellessa kuitenkin mieleen että missäs ne loput kivat jutut on. Aikaisemmista mallistoista olen lähinnä kotiuttanut housuja, joten niitä voin kyllä suositella!
Mitäs te tykkäätte näistä uutuuksista?
Nuo harmaat pupu-housut olisivat varmasti Onnin mieleen. Hän kun rakastaa eläimiä. Myös bodyn kuvituksesta poika siis varmasti tykkäisi, mutta pottailun myötä sellaisille ei meillä enää niin paljon käyttöä ole. Pikkutäry tykkää hurjasti dinosauruksista, mutta epäilen, ettei tuo vihreä väri välttämättä miellyttäisi.
Mitäs te tykkäätte näistä uutuuksista?
Merimaailma Sea Life ja Linnanmäki
Maanantaina ajeltiin päiväksi kohti Helsinkiä. Tarkoitus oli mennä aluksi pelkästään Linnanmäelle, mutta Pikkutäryn kuljettua koko kesän Lapsimessuilta saatu merimaailman esite kourassaan, päätimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kauniina päivänä Linnanmäen parkkipaikka täyttyikin hurjaa vauhtia ja päivän kuumin hetki oli hyvä viettää merimaailman viileydessä.
Sea Life oli kyllä käymisen arvoinen kohde ja lapset tykkäsivät paikasta kovasti! Onnikin oli ihan haltioissaan ja Tellu imi innoissaan lisää tietoa itseensä.
Lapsista oli mukavaa nähdä miltä elokuvan Nemo kala ihan oikeastikin näyttää ja millaisia katkaravut oikeasti ovatkaan. Myös tutut ahvenet aiheuttivat muutaman huokaisun. Tuon kokoisia kun mökiltäkin saisi!
Merimaailman henkilökunta myös ihanasti pysähtyi kertomaan lapsille lisää ja lapset pääsivät myös koskettamaan mm. hain tyhjää munaa. Pikkutärystä hai oli kaikista paras, vaikka se hänen mielestä kovin pieni olikin. Myös mustekala jäi lapsien mieleen.
Lumoavan ihana paikka, jossa viihdyimme myös me aikuiset. Helteisellä säällä on mukavan viileä kohde, mutta tuo varmasti kaivattua piristystä talven synkkyyteenkin. Suosittelemme siis vierailemaan!
Linnanmäen puolella vilinää riitti. Onnikin ihmeissään hoki: On paljon ihmitii. Laitteisiin lapset joutuivat jonottamaan tuskastuttavan kauan, mutta iltaa kohden myös ihanan kiltisti muiden hauskuutta seurannut Onni pääsi muutamaan maksuttomaan laitteeseen huvittelemaan.
Tellu olisi tahtonut käydä kaikki hurjat laitteet läpi, mutta ei jostain kumman syystä saanut vanhemmistaan seuraa eikä yksin jonottaminenkaan tytön mieleen ollut. Kunnon vanha vuoristorata oli kuulemma kuitenkin ehkä se paras.
Päivä meni liian nopeasti hauskuudesta nauttien. Kotiin lähdettiin ajelemaan vasta vähän ennen sulkeutumisaikaa ja silti osa laitteista jäi vielä käymättä ja moneen olisi pitänyt päästä vielä uudestaankin.
Tuli meille myös yksi perheenjäsen lisää. Tykkimäeltä Tellu voitti itselleen tuolin ja nyt Linnanmäeltä Pikkutäry onnistui nappamaan mahtavan ison Minionin.
Tämä uusi kaveri päätyi tietysti myöhään kotiutuessamme ensimmäiseksi yöksi Pikkutäryn unikaveriksi ja on kuulemma paras pehmo ikinä. Onni sai oman pienemmän versionsa ja hieman kateellisena katseli isoveljen omaa valtavaa Minionia.
Tästäkin reissusta riittää lapsilla kavereille ja sukulaisille kerrottavaa. Aluksi meitä vanhempia hirvitti jo pelkkiin pysäköintiin ja pääsymaksuihin kulunut summa, mutta lasten ilmeitä ja iloa seuratessamme totesimme kaiken olevan niiden arvoisia :) Suurimmaksi harmitukseksi jäikin juuri ennen kotiin lähtöä namikaupan kassalle unohtunut vanhempien lakupussi. Lasten tikkarit jostain syystä kyllä tarttui mukaan, mutta miten ihmeessä me pystyimme isom lakupussin unohtamaan? Toista kertaa ei ehkä sitäkään virhettä tule tehtyä ;)
Sea Life oli kyllä käymisen arvoinen kohde ja lapset tykkäsivät paikasta kovasti! Onnikin oli ihan haltioissaan ja Tellu imi innoissaan lisää tietoa itseensä.
Lapsista oli mukavaa nähdä miltä elokuvan Nemo kala ihan oikeastikin näyttää ja millaisia katkaravut oikeasti ovatkaan. Myös tutut ahvenet aiheuttivat muutaman huokaisun. Tuon kokoisia kun mökiltäkin saisi!
Lumoavan ihana paikka, jossa viihdyimme myös me aikuiset. Helteisellä säällä on mukavan viileä kohde, mutta tuo varmasti kaivattua piristystä talven synkkyyteenkin. Suosittelemme siis vierailemaan!
Linnanmäen puolella vilinää riitti. Onnikin ihmeissään hoki: On paljon ihmitii. Laitteisiin lapset joutuivat jonottamaan tuskastuttavan kauan, mutta iltaa kohden myös ihanan kiltisti muiden hauskuutta seurannut Onni pääsi muutamaan maksuttomaan laitteeseen huvittelemaan.
Tellu olisi tahtonut käydä kaikki hurjat laitteet läpi, mutta ei jostain kumman syystä saanut vanhemmistaan seuraa eikä yksin jonottaminenkaan tytön mieleen ollut. Kunnon vanha vuoristorata oli kuulemma kuitenkin ehkä se paras.
Päivä meni liian nopeasti hauskuudesta nauttien. Kotiin lähdettiin ajelemaan vasta vähän ennen sulkeutumisaikaa ja silti osa laitteista jäi vielä käymättä ja moneen olisi pitänyt päästä vielä uudestaankin.
Tuli meille myös yksi perheenjäsen lisää. Tykkimäeltä Tellu voitti itselleen tuolin ja nyt Linnanmäeltä Pikkutäry onnistui nappamaan mahtavan ison Minionin.
Tämä uusi kaveri päätyi tietysti myöhään kotiutuessamme ensimmäiseksi yöksi Pikkutäryn unikaveriksi ja on kuulemma paras pehmo ikinä. Onni sai oman pienemmän versionsa ja hieman kateellisena katseli isoveljen omaa valtavaa Minionia.
Tästäkin reissusta riittää lapsilla kavereille ja sukulaisille kerrottavaa. Aluksi meitä vanhempia hirvitti jo pelkkiin pysäköintiin ja pääsymaksuihin kulunut summa, mutta lasten ilmeitä ja iloa seuratessamme totesimme kaiken olevan niiden arvoisia :) Suurimmaksi harmitukseksi jäikin juuri ennen kotiin lähtöä namikaupan kassalle unohtunut vanhempien lakupussi. Lasten tikkarit jostain syystä kyllä tarttui mukaan, mutta miten ihmeessä me pystyimme isom lakupussin unohtamaan? Toista kertaa ei ehkä sitäkään virhettä tule tehtyä ;)
11. elokuuta 2015
Hei, hei loma!
Viimeistä lomapäivää viedään ennen arkeen palaamista ja olo on haikea. Etenkin viimeinen viikko on ollut aivan mahtavan hauska koko perheen puuhaillessa kaikkea mukavaa yhdessä. Tuntuu kuin loma loppuisi kesken ja aikaisemmin kouluun sekä kerhoon kaipailleet lapsetkin kyselevät, eikö loma voisi vielä vähän jatkua.
Tässä muistoksi pimeneviin iltoihin viimeisen lomaviikonlopun hauskoja mökkipuuhia.
Syötiin paljon jätskiä! Näitä hiekkatötteröitä kului satoja, mutta herkuteltiin toki ihan oikeallakin.
Tutustuttiin uusiin mökkinaapureihimme, jotka tulivat tervehtimään. Naapureita oli yhteensä seitsemän eikä ne pelänneet meitä yhtään. Pullaa ja leipää olisivat tarjoiluksi tahtoneet, mutta herkut menivät Onnin suuhun.
Ukkoskuuron jälkeen lapset lauloivat kilpaa; 'Etana, etana näytä sarves, onko huomenna poutaa'. Suloisemmalta se kuulosti onnin heleällä äänellä ja pienen ääntämyksellä. Seuraavana päivänä todettiin etanan olleen sään suhteen oikeassa.
Nautittiin saunan päätteeksi iltapalaa ulkona maisemaa ihaillen.
Ihailtiin rantaterassilta sateenkaaren värittämää maisemaa.
Onni odotti malttamattomana veneen kyytiin pääsemistä. Voi tuska kuinka odottavan aika olikaan pitkä!
Onnin odotus kuitenkin palkittiin! Poika tosin joutui kateellisena katsomaan naapureiden menoa moottoriveneellä ja tyytymään itse isimoottorin kyytiin.
Tottahan toki me myös uitiin paljon! Onnikin uskaltautui veteen, kun menomatkalla lisää janojuomaa hakiessani löysin kassajonossa alekorista vitosella näin mahtavan menopelin. Tällä kiidettiin myös ilmojen halki rannan terassilla.
Huomenna aamulla alkaa taas arki aikatauluineen, mutta onneksi säät suosivat vielä. Ehtii sitä illallakin vielä kesästä nauttimaan :)
Vieläkö te saatte jatkaa lomaa ja kesäsäästä nauttimista, vai onko muillakin jo paluu arkeen edessä?
Tässä muistoksi pimeneviin iltoihin viimeisen lomaviikonlopun hauskoja mökkipuuhia.
Syötiin paljon jätskiä! Näitä hiekkatötteröitä kului satoja, mutta herkuteltiin toki ihan oikeallakin.
Tutustuttiin uusiin mökkinaapureihimme, jotka tulivat tervehtimään. Naapureita oli yhteensä seitsemän eikä ne pelänneet meitä yhtään. Pullaa ja leipää olisivat tarjoiluksi tahtoneet, mutta herkut menivät Onnin suuhun.
Ukkoskuuron jälkeen lapset lauloivat kilpaa; 'Etana, etana näytä sarves, onko huomenna poutaa'. Suloisemmalta se kuulosti onnin heleällä äänellä ja pienen ääntämyksellä. Seuraavana päivänä todettiin etanan olleen sään suhteen oikeassa.
Nautittiin saunan päätteeksi iltapalaa ulkona maisemaa ihaillen.
Ihailtiin rantaterassilta sateenkaaren värittämää maisemaa.
Onni odotti malttamattomana veneen kyytiin pääsemistä. Voi tuska kuinka odottavan aika olikaan pitkä!
Onnin odotus kuitenkin palkittiin! Poika tosin joutui kateellisena katsomaan naapureiden menoa moottoriveneellä ja tyytymään itse isimoottorin kyytiin.
Tottahan toki me myös uitiin paljon! Onnikin uskaltautui veteen, kun menomatkalla lisää janojuomaa hakiessani löysin kassajonossa alekorista vitosella näin mahtavan menopelin. Tällä kiidettiin myös ilmojen halki rannan terassilla.
Huomenna aamulla alkaa taas arki aikatauluineen, mutta onneksi säät suosivat vielä. Ehtii sitä illallakin vielä kesästä nauttimaan :)
Vieläkö te saatte jatkaa lomaa ja kesäsäästä nauttimista, vai onko muillakin jo paluu arkeen edessä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

