Onko meillä sittenkin refluksivauva?

 Raskausaikana mietin paljon millainen nukkuja pikkuisesta tuleekaan. Pohdin paljon jaksaisinko vielä valvoa samalla lailla vuorokauden ympäri kuin kahden edellisen kanssa. Syntyikin vauva, joka heti alusta asti nukkui kuin unelma. Huokasin helpotuksesta, kun pikkuisella oli vain koliikki ja olin vielä kuukausi sittenkin iloinen vauvan yöhulinoista huolimatta. Sainhan itse kuitenkin vain suurimmaksi osaksi maata sängyssä pikkuisen unijumppaa kuunnellen unikarhun nukuttaessa hänet uudelleen.

 Viime viikkoina olen kuitenkin saanut taas muistutuksen isompien poikien vauva-ajoista. Pikkuinen on herännyt selvään kipuitkuun, jossa ei aikaisemmin loistavaksi todettu valkoinen kohina auta. Vauvan ollessa kuitenkin jo puolivuotias lattiat kuolalla pesevä touhuaja, ajattelin itkun johtuvan hampaista. Ei johtunut ja kipuitku on siirtynyt myös päiväunille. Koska touhutessa meillä on oikein nauravainen vauva, hylkäsin teorian pian ilmestyvistä hampaista.

 Nämä kipuitkut alkoivat pian kiinteiden aloittamisen jälkeen. Oli luonnollista siis alkaa seuraavaksi etsimään syytä sieltä. Leikkiessäni salapoliisia ruokamaailmassa, aloin miettimään Onnin vauva-ajan oireiluja ja mieleeni heräsi hyvin kaukainen epäilys. Olisiko pikkuisellakin refluksi alkukuukauksien hyvistä unista huolimatta?

 Jo pikkuisen ollessa vastasyntynyt ihmettelin hyvin tutun oloisia oireita. Pikkuinen pulautteli, mutta todella vähän. Sen sijaan hän jatkuvasti tuntui nieleskelevän ja hikkailevan. Vauva oli myös rohiseva sekä limainen ja yski paljon, mutta nämä tietysti laitoin aina flunssan piikkiin. Pikkuinen söi parhaiten pystymmässä ja tahtoi jo hyvin pienestä asti pois makuulta. Lattialla hän ei viihtynyt  vatsallaan vaan ennemmin veti jalkansa mahan alle. Ihmettelimme, mihin pikkuisella nyt niin kiire olisi. Nyt ajatellen nuo kaikkihan voisi olla myös refluksin oireita!

 Pikkuinen oli aivan toisenlainen ja tyytyväinen Onnin vauva-aikaan verrattuna, joten missään nimessä en uskonut meillä olevan refluksivauvaa. Puuttuihan se 24/7 itkevä ja selvästi kipuinen vauva. Mikäli joskus pikkuisen oireiden ollessa pahimmillaan refluksia satuin miettimäänkin, epäilin lopulta olevani vain vainoharhainen. Mutta olisiko vaistoni sittenkin ollut oikeassa?

 Olen vahvasti sitä mieltä, ettei vauvan ruuankaan tarvitse olla mautonta. Oikeasti söisitkö ruokaa, joka ei maistu miltään? Olenkin tehnyt vauvan ruuat samalla kuin muun perheen, lisäämättä vauvan osioon vain suolaa ja mahdollisia muita kiellettyjä aineita. Mausteita on siis ollut ja vauva on tykännyt. Tein viikonloppuna kuitenkin kokeen ja jätin pikkuiselta pois kaikki Onnin refluksia pahentaneet ruoka-aineet kuten perunan, sipulin ja ne mausteet. Arvatkaa millainen oli lopputulos? Pikkuinen nukkui koko yön kuin tukki ja kunnon päikkäritkin!

 Oliko viikonlopun hyvät unet vain sattumaa vai löydettiinkö me syy kipuitkuihin selvinnee vasta myöhemmin. Tällä hetkellä tahdon kuitenkin uskoa, että syy kipuitkuun olisi refluksissa, joka ei vain ole yhtä pahana ollut kuin Onnilla aikanaan. Tai sitten listalla on vielä ne ruoka-aineet, mutta hampaista ei ainakaan kyse ole. Jatkamme siis lattioiden pesemistä kuolalla hampaattoman hymyn loistaessa :D

 Lipun Lapsimessuille täällä blogin puolella voitti Nenna kommentillaan: Oi näille messuille on pakko päästä! Onnea voittajalle♥ Lippu lähtee sähköpostilla tulemaan näillä hetkillä. Mikäli olet yhä lippua vailla, meidän instan puolella saattaa vielä viikolla olla lisää lippuarvontaa luvassa, joten pysy kuulolla ;)

Iloista alkanutta viikkoa♥