Hammassuojat perusvarusteeksi?

  Olen leikilläni todennut, että lapsillamme pitäisi olla hammassuojat suussa. Tai oikeastaan taisin sen sanoa puolitosissani, sillä kaikki kolme hampaallista ovat useampaan kertaan röntöilleet hampaat edellä. Ehkä pikkuiselle siis hommaan ne hammassuojat kun ensimmäinen helmi suuhun puhkeaa :D

 Tellulla ja Onnilla suuhun kohdistuneet tapaturmat ovat enemmänkin osuneet ikeniin ja parantuneet nopeasti. Mikäli hammas on ottanut osumaa, ei tapaturma kuitenkaan ole aiheuttanut myöhempiä toimenpiteitä. Toki olemme aina käyneet hammaslääkärissä näytillä, jotta tapaturmasta jää kirjaus lapsen tietoihin. Valitettavasti voin nyt todeta sen olevan erittäin tärkeää.

 Meidän ekaluokkalaisella nimittäin pienenä molemmat etuhampaat tömähivät pöytään. Hammaslääkäri oli hyvin luottavainen, ettei rautahampaan aluille olisi mitään tapahtunut. Kuitenkin odotimme toista etuhammasta yli vuoden. Hampaan vihdoin kasvaessa totesimme sen ikävä kyllä vaurioituneeksi. Maitohammas oli sittenkin kääntyessään päässyt nirhaisemaan hampaan sivusta. Vielä näin vuosien päästä tapaturmasta jouduimme siis ylimääräiselle hammaslääkärikäynnille, jossa vaurioitunut kohta taitavasti korjattiin muovilla. Nyt epäonnen hammas näyttää täysin samalle kuin vieressä nököttävä parempi onninen kaverinsa.

 Tässä on jälleen yksi hyvä esimerkki, miksi lasten hammasturmat kannattaa käydä näyttämässä. Vaikka turma vaikuttaisi täysin samanlaiselle kuin onnellisesti päättyneet, ei koskaan tiedä mikä on asian todellinen laita. Harvoin ne rautahampaat kuulemma vaurioituvat, mutta sen mahdollisuus ei ole vain vanhempien pelottelua. Viat ovat usein korjattavissa, mutta olisimme kyllä mielellään ilman tätä kokemusta jääty.

 Onko muut lapset olleet yhtä huono-onnisia?