3. huhtikuuta 2018

Et sinä minua satuta

 Juoruilua, ilkeitä kommentteja, yksityisten asioiden levittelyä, mustamaalaamista, nöyryyttämistä ja kenties fleimauksen yrittämistä. Edellä mainitut asiat ovat asioita, joista vanhempien on syytä teini-ikää lähestyvien lastensa kanssa nettikäyttäytymisestä puhuttaessa keskustella. Ne ovat myös asioita, joihin monet aikuisetkin henkilökohtaisesti törmäävät.

 Sananvapaus on oikeus, jota toki kannattaa käyttää. Eriäviä mielipiteitäkin siis saa ja pitää toki jakaa, mutta ketään ei saisi kuitenkaan tieten tahtoen loukata. Kuitenkin monet bloggaajat saavat osansa nettikiusaamisesta. Onhan anonyyminä niin helppo huudella, sillä et paljasta samalla itseäsi. Aikuisten luulisi osaavan käyttäytyä asiallisesti, ovathan he erimerkkinä lapsilleenkin, mutta silti kiusaajia riittää. Miksi? Saako kiusaaja siitä itselleen paremman mielen?
  Voit toki yrittää loukata minuakin, mutta tiedätkö mitä? Se ei onnistu! Olen vuosien aikana kasvattanut ympärilleni kilven, jonka sisälle ilkeät kommenttisi eivät pääse vaan ne suodattuvat pois. Kirjoitan julkista blogia, mutta se ei tarkoita kaikkien asioideni, etenkään lapsiani koskevien, olevan julkista riistaa. Blogini sisältö ei ole koko elämäni ja toivoisin edes hieman kunnioitettavan asettamiani rajoja.

 Blogissani on kommenttien hyväksyntä päällä, koska lapsillani tuota kilpeä ei vielä suojanaan ole. He uskovat vielä ihmisten hyvyyteen. En myöskään halua perheeni näkyville kaikkein ilkeimpiä kommentteja, vaikka itse ne kyllä kestänkin.
 Tiedän, etten todellakaan miellytä kaikkia, enkä edes haluaisikaan. Arvostan erilaisia mielipiteitä ja minut saa palauttaa takaisin maanpinnalle, mutta kiusaajille vain naurahdan. Voit toki ottaa senkin kiusaamisena, mutta mietippä ennen sitä mitä kiusaaminen kertoo sinusta itsestäsi?! Mikä kumma saa sinut palaamaan kerta toisensa jälkeen blogiin, jossa kaikki vain ärsyttää?

 Onneksi suurin osa teistä on ihania ihmisiä, jotka kommenteillanne piristätte päivääni. On ollut ihana huomata kuinka olette eläneet aidosti mukana iloissa ja tarjonneet vertaistukea sekä tsemppiä niitä kaivatessani. Te olette tärkeitä♥ Kiitos, että olette siellä♥

 Lopuksi todettakoon, että kyllä me bloggaajat halutessamme saamme tietoomme teistä anonyymeistäkin yhtä sun toista, vaikka henkilöllisyytenne meille piilossa pysyykin. Joskus saattaa käydä niinkin, että nämä tiedot yhdistettynä blogimaailman ulkopuoliseen elämään paha saa palkkansa eli kiusaaja jää kiinni.

4 kommenttia:

  1. Tärkeitä asioita. Minun mielestä on tärkeää opettaa ja asettaa lapsille rajat jo pienestä pitäen miten some:ssa ja muualla voi käyttäytyä, anonyyminä tai ei.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Nykyään some tulee lasten maailmaan yllättävän aikaisinkin vielä, jolloin mukana saattaa olla lapsen ajattelemattomuuttakin, ellei asioista ole kotona keskusteltu ennakkoon.

      Poista
  2. Juuri näin. Diginatiivit ovat miltei syntyneet kännykkä käteen, mutta vuorovaikutustaitoja se ei tuo. Niiden opettaminen on meidän aikuisten käsissä ja vie paljon aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Lapset osaavat nykyään pienestä pitäen käyttää kyllä laitteita, mutta sehän ei riitä. Ellei kukaan lapsia opeta, eivät he osaa välttämättä käyttäytyä aikuisinakaan.

      Poista