Joskus öisin sitä keksii ja miettii mitä ihmeellisempiä asioita. Viime yön suurin pohdintani oli kuinka paljon erilaista meidän elämä olisi jos asuisimme kaupungissa? Millaisia meidän lapset kaupunkilaislapsina olisi?
Syy öiseen pohdintaan löytyy Tellun ja minun välisistä eilisistä viesteistä. Tyttö lähti hieman pidemmälle polkupyöräretkelle hiljaisille metsäteille ja jossain vaiheessa tuli viestiä, että saahan leikkiä hetken laavulla käpyeläimillä. Itselleni tuskin olisi taajamakasvattina käynyt 10-vuotiaana enää mielessäkään leikkiä jossain metsän keskellä käpyeläimillä, saati lähteä yksin polkemaan metsään laisinkaan. Kaverilaumassa sitä kuljettiin ja leikkejä ei kyllä enää leikitty kuin ehkä korkeintaan salaa yksin.
Tiedän, että jos asuisimme edes taajamassa, lapsilla olisi varmasti enemmän kavereita. Tai ainakaan vanhempien ei niin usein tarvitsisi lasta kaverin luokse autolla viedä. Myös harrastusmahdollisuudet olisivat lähempänä ja niitä olisi tarjolla enemmän. Toisaalta maalla on usein autolla liikuttava, joten miksei samalla vaivalla ajaisi hieman pidemmällekin? Joskus olisi mukavaa, jos kauppaan pääsisi loppunutta maitoa hakemaan ihan ratastellen tai pyörällä. Nyt ei ihan pienillä perusteilla viitsi varta vasten sitä maitoa lähteä hakemaan vaan ennemmin odottaa edes jonkin muun loppumista. Säästytäänkö nyt paremmin heräteostoksilta ja koululainen kiusaukselta ostaa omalla rahalla herkkuja? Asiaa voi siis pohtia niin monelta kantilta!
Tellun tullessa kotiin, oli hänen pyöränsä kori täynnä kantarelleja. Tellu tykkää sienestää ja muutenkin meillä lapset rakastavat luontoa. Millainen suhde luontoon heillä olisi kaupungissa asuessa? Kun täällä ei ole leikkipuistoja lähellä, suuntautuu retket kotipihan ulkopuolelle usein juuri metsään. Toki jos asia lasta kiinnostaa, ei se kiinnostus ole asuinpaikasta kiinni. Myös taajamissa luonto voi olla hyvinkin lähellä, vaikka niitä mielenkiinnon kohteita muutenkin enemmän löytyy. Myönnän itse lapsena kotiutuessani tuoneeni korkeintaan varastettuja omenoita ja oikeastaan nekin syötiin kaverin kanssa jo matkalla.
Taajamakasvattina voisin luetella hurjasti muitakin hyviä puolia kaupungissa asumisesta, mutta myönnän viihtyväni tällä hetkellä paremmin täällä, missä naapuriin ehkä juuri ja juuri näkee. En tiedä olisiko Onni kaupungissa asuessa yhtä arka kuin nyt, mutta tällä hetkellä maaseudun rauha ja oma tila on hänelle varmasti se paras vaihtoehto. Tellu saa vielä leikkiä käpyeläimillään ja kukaan naapuri ei hermostu Pikkutäryn metelöinnistä. Hiljaisuuden alkaessa ahdistamaan, täältä pääsee nopeasti nauttimaan kaupungin palveluista ja ihmeistä. Varmasti me olisimme yhtä onnellisia asuessamme kaupungissakin, mutta koti tuntuu olevan juuri täällä.
Pohditteko te muut koskaan tällaisia hassutuksia?
Itse olen "korvessa kasvanut" ja arvostan lapsuuttani siellä. Sieltä on juurtunut luonnollinen suhde luontoon ja sellaisia perusarvoja, joita ei välttämättä synny jollei elä "metsän keskellä". :)
VastaaPoistaMukava kuulla aikuisen näkökulma omasta lapsuudestaan. Juuri noin maalla asumisen tahtoisin omillekin lapsille olevan :)
PoistaItse mietin toista päin, että mitä jos asuisimme maalla, mutta... itse kummassakin asuneena en ikinä halua lapselleni sitä mitä itselläni oli maalla. Kadehdin niitä kavereita jotka asuivat kaupungissa ja lähellä palveluita ( nämä siis teini-iässä ). Silloin oli niin riippuvainen kyydeistä, paitsi nykypäivänä on porukalla mopoautoja :D
VastaaPoistaNoinhan se varmasti monella teini-iästä lähtien menee! Täällä joutuu kuitenkin peruskoulun jälkeen "isompiin ympyröihin" eli sitäkin puolta lapset pääsevät näkemään :)
PoistaKiva kirjoitus! :) Olen monesti kyllä meidän useilla matkoilla ympäri Suomen istunut autossa ja miettinyt sitä miltä tuntuisi asua kaupungin ulkopuolella. Moni asia vaikeutuisi ehkä, mutta toisaalta juuri kun lapset olisivat pieniä maalla on paljon kaikkea hyvää. Oma rauha, ei tarvitse pelätä liikennettä autoteillä yms. yms. Toisaalta kun lapset ovat isompia he ehkä haluaisivat olla liikkuvaisempia ja liikkua suuremmissa kaveriporukoissa - tai noh, riippuu varmasti lapsesta. Toisaalta heille sitten ehkä muodostuu syvempiä kaverisuhteita muutamaan ystävään erilailla kun silloin kun samanikäisiä on jokaisen nurkan takana.. Kaikella on puolensa. <3
VastaaPoistaKaikella on tosiaan puolensa! Ja kyllä täälläkin osittain joutuu liikennettä pelkäämään, sillä esim. Tellun bussipysäkki on tiellä jossa nopeusrajoitus on 80km/h, mutta nopeudet todellisuudessa sitäkin kovemmat. Pienessä koulussa taas kaikki voivat puuhastella yhdessä ja isommat huolehtivat pienemmistä, mikä on aika mahtava juttu :)
Poista