Näin kesälomalla meidän lapset tuntuvat käyvän ylikierroksilla jo heti perjantaiaamusta lähtien. He odottavat niin kovin viikonloppua ja koko perheen yhteisiä hetkiä. Jottei aika kävisi pitkäksi ja päivä menisi täysin tappeluksi, äiti saa toimia parhaansa mukaan viihdyttimenä. Tänään me mentiin metsään tarkoituksena kerätä ihan vaan piirakkamustikat kasaan.
Tellulla oli huono päivä ja hän manasi itikoita niin, että koko metsä raikasi. Onni taas keskittyi täyttämään mahaansa mustikoilla. Pikkutäry puolestaan etsi epätoivoisesti niitä metsän isoimpia mustikoita ja sai jopa kerättyä yhtä paljon marjoja kuin jaksoi syödäkin :D Lasten kanssa mustikoita kerätessä ei se saaliin koko tärkeintä olekaan ja parhaimmiltahan ne marjat maistuu mättäällä istuessa :)
Saatiin me sentään ne piirakkamustikatkin kerättyä ja lisäksi hieman syötäväksikin. Piirakka maistuikin lapsille ja kylässä piipahtaneille vieraille niin, etten ehtinyt koko piirakasta napata kuvaa. Sen sijaan esittelen teille tänään perjantain kunniaksi palan meidän perheen perinnettä.
Isoisäni opetti minut lapsuudessa rakastamaan metsää ja sen herkkuja. Mustikka-aikaan metsästä kotiuduttua sain aina keltaiseen kuppiin mustikkamaitoa, jota sitten nautin mummolan portailla. Koska meidän lapsilla ei ole enää isoisiä, joiden kanssa he saisivat omia perinteitä rakentaa, olen opettanut lapsille oman perinteeni.
Keltainen kuppi ei ole se samainen, jonka itse sain, mutta sukukalleus kuitenkin. Itse sain lapsena myös mustikkamaitoon hieman sokeria, mutta hyvin se näyttää maistuvan ilmankin!
Onko muut lapsena nauttineet mustikkamaitoa? Entä onko jotain mustikka-perinteitä, joita olette omille lapsillenne opettaneet?
Ihana perinne! <3 meilläkin tehtiin mustikkamaitoa, pujotettiin mustikoita ja metsämansikoita heinänvarteen, järjestettiin mustikanpoimimiskilpailuja.. Paljon kivoja muistoja!:)
VastaaPoistaKuulostaa kivoille muistoille :) Tuollaiset mustikanpoimintakilpailut voisikin olla lapsille kiva :D
Poista