Jo ensi kuussa Onni täyttää sen 3 vuotta ja Kela lopettaa tämän kotiäidin tukemisen. Missään uudessa tilanteessa en ole, sillä sama tapahtui myös ennen Pikkutäryn syntymää. Nyt lapsia on kuitenkin kaksi kappaletta enemmän ja säästötkin poissa. Tulon menetys siis tuntuu kyllä ja tänään iskikin ensimmäinen kunnon paniikki. Onkohan tämä päätös kotiin jäämisestä sittenkään järkevä? Riittääkö ne rahat ihan oikeasti kaikkeen?
Jo päätöstä tehdessä tiesimme toki, ettei voida nykyisellä käytännöllä jatkaa. Jostain se lähes 400€ on säästettävä. Tiedettiin mm., että lasten vaatekuluista saadaan napsittua pois, ruokakaupasta tarttuu liian usein kalliita herkkuja ja yöpöydät täyttyvät lehdistä, joita ei oikeastaan juurikaan edes lueta. Toisaalta taas miehen palkkahan on ihan suhteessa hänen omaan ahkeruuteensa eli etenkin sesonkina päivää voi helposti pidentääkin tarvittaessa. Olemmeko me kuitenkaan valmiit näihin muutoksiin? Mies haluaa yhtä lailla olla kotona lasten kanssa ja itse, no tiedättehän te, rakastan lastenvaatteita ja tykkään välillä vetää överit.
Toistaiseksi kotiin jääminen on meille se paras ratkaisu ja nautin yhä edelleen suuresti lasten kanssa olosta. Sydämen ääntä kuunnellen päätöksemme on siis yhä oikea. En oikeastaan osaisi edes kuvitella kuinka jaksaisin huonoilla öillä mitään työ- ja hoitorumbaakaan. Työtilanteen ollessa täällä olematon voisin toki pienellä riskillä ilmoittautua työttömäksikin, mutta se ei sovi ajatusmaailmaani. Eihän minulla ole vielä tarkoituskaan päästä töihin!
Ehkä tämä paniikki on vain luonnollinen osa tätä prosessia. Vähän samalla lailla kuin paniikki mahdollisesti iskee esim. jossain raskausvaiheessa. Uusi ja tuntematon, oma sopeutuminen pelottavat ja se kai on myös luonnollista? Haluaisin uskoa, että me pärjätään kyllä, mutta paniikki toi kyläilemään epäuskon. Kuinka tässä muka voi pärjätä? Paniikin kyläillessä haave lottovoitosta kasvaa eikä tässä kaivattaisiin edes miljoonia. Eiköhän auringon tultua taas esiin usko pärjäämiseenkin taas palaudu :)
Kun tahtoa on niin löytyy keinot ♥ Mun mielestä on aivan mahtavaa että jäät/voit jäädä kotiäidiksi ja ihan omasta valinnasta :)
VastaaPoistaKiitos♥ Tuohon itsekin tahdon uskoa, vaikka se epäusko ja paniikki nyt kylään tulikin :)
PoistaKyllä tuntuu varmasti pelottavalta, mutta jotenkin kaikki kumminkin järjestyy! <3 Meidän pienet säästöt hupeni jo äitiysloman aikana ja luottokortit täyttyi.. Mutta on varmasti asioita joista voi säästää, ja pienistäkin asioista muodostuu iso säästö! Tsemppiä, kyllä se siitä!!
VastaaPoistaPS. Laitat kuule vaan mainoksia tänne blogin puolelle, niin saat osan tuosta erotuksesta kurottua kiinni! :)
Kiitos♥ Meilläkään ei koskaan mitään suuria säästöjä ole ollut ja ne vähäiset on huvennut kyllä hyvinkin nopeasti. Ollaan kuitenkin pystytty mm. rikkoutuneet kodinkoneet uusimaan hätävarana toimineelta S-tililtä ja lasten sekä koiruuksien yllättävät lääkärikulut juurikin luottokortilla ennen kuin vakuutuksista ollaan rahat takaisin saatu. Järjellä ajateltuna siis ilman isompia kaaoksia pitäisi selvitä kun ottaa vaan sen oikean asenteen :)
PoistaUskon myös että kaikki järjestyy.♥ Ja aivan ihanaa jos siellä on mahdollista jäädä kotiin vielä. :)
VastaaPoistaItse etsin koko ajan jotakin mitä voisi tehdä tässä kotiäitiyden ohella, mutta näin pienellä paikkakunnalla ei pahemmin vaihtoehtoja ole. :/
Kiitos♥ Mä oon kanssa miettinyt ihan samaa, mutta eipä täälläkään hirveästi vaihtoehtoja ole! Ainakaan sellaisia, jotka sopii meidän elämänrytmiin, jossa lähes mitään ei voi edes varmuudella lyödä lukkoon.
PoistaMahtavaa, että jäät vielä kotiin! :) Tuo pennin venyttäminen on tietysti usein se stressiä aiheuttava tekijä, mutta eiköhän kaikki lutviudu ja mene mukavasti! :)
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista♥ Jotenkin sitä haluaa kuopuksellekin ainakin yrittää tarjota saman kiireettömyyden kuin isommillakin lapsilla on ollut. Ja ainahan suunnitelmia voi muuttaa, ellei tunnu rahat riittävän :)
Poista