Kotiäidin loma - Onko sitä?

 Edellisessä postauksessa mainitsin ohimennen kuinka olen viime aikoina keskittynyt nauttimaan keväästä ja erinäisistä projekteista. Sekä blogi että Instagram ovat kuin huomaamatta jääneet taka-alalle, eikä aikani silti ole tuntunut riittävän kaikkeen suunniteltuun. Miten ihmeessä vuosien univelkojen alta on löytynyt tuollainen energiapiikki?!

 Kotiäideillähän ei periaatteessa ole lomaa laisinkaan, ellei ajatella koko kotiäitiyden olevan yhtä lomailua. Olenko siis ollut jo 13 vuotta lomalla? Omasta mielestäni en ole. Ei tässäkään hommassa ilman minkäänlaisia aikatauluja ja kelloa selviä vaan toisinaan teet hommia vuorokauden ympäri nukkumatta! Olen tehnyt kotoa käsin arvokasta kasvatustyötä ilman lomia nauttien lähes jokaisesta hetkestä. Olen kantanut paljon vastuuta lapsista täysin yksin saaden palkaksi maailman suloisimmat hymyt. Parempaa 'palkkaa' kuin hyvinvoivat ja aidosti onnelliset lapset en kaipaa.

 Joidenkin mielestä kotiäidit lomailevat silloin, kun miehellä on loma. Meidän yrittäjällä ei lomaa ole vuosikausiin ollut. Viimeksi hän oli virallisesti kuukauden kesälomalla tyttäremme synnyttyä, mutta todellisuudessa joutui silloinkin hoitamaan osittain työasioita. Meille sana loma ei siis tarkoita ehkä samaa mitä suurimmalle osalle muita. Meille loma on se rennompi aika vuodesta, jolloin olemme enemmän yhdessä.

 Tänä keväänä mies päätti yllättää ja järjestää mulle vähän sitä ns. lomaa. Viimeisen noin kuukauden ajan hän on mahdollisuuksiensa mukaan mm. hoitanut yöherätykset, laittanut lapset kouluun, hoitanut kerhokuljetukset ja työntänyt nenäni eteen viisi valmista ateriaa päivässä. Pelkkä pyykinpesu ja lasten kanssa touhuilu on tuntunut hämmentävän oudolle ja vähäiselle, joten hiljalleen olen löytänyt itseni suunnittelemasta yhtä sun toista mullistusta, keksimässä paljon uusia kivoja juttuja ja lataamasta akkuja kevään kauneudesta. Mukavaa vaihtelua arkeen, mutta kyllä se yhteinen arki vie kuitenkin voiton!

 Nyt rennomman kevään jälkeen olemme taas kiinni normaalissa arjessa, jolloin mies ehtii toisinaan töistä vasta illalla. Viikonlopuilla on tuttu merkityksensä perheen yhteisenä aikana, jolloin toteutamme niitä lukuisia suunniteltuja retkiä ja projekteja. Elämä on taas kiireisempää ja toisinaan yhtä kaaosta, mutta aina aikaa jää myös yhteiselle hassuttelulle ja kevään ihmeille. Oli kotiäidillä lomaa tai ei- nautin näistä päivistä!

 Mitä mieltä olet, onko kotiäideillä ikinä lomaa vai ovatko he aina lomalla?

1,5-vuotias pikkuinen

 Kasvoja ihanasti lämmittävä aurinko, aamusta iltaan laulavat linnut, lentelevät perhoset ja muut kevään ihanuudet ovat taanneet sen, ettei meitä sisällä paljon ole näkynyt. Kevään myötä huomasin myös ensimmäistä kertaa itsessäni vanhoja tuttuja piirteitä, jotka vuosikausien väsymys oli piilottanut. Nyt on siis vauhti päällä ja projektia projektin päälle menossa niin, että blogihan on täysin heitteillä! Flunssasta toipuneena on kuitenkin hyvä ottaa hetkinen rennosti ja kertoa millainen 1,5-vuotias meillä asustaa.

 Elämä 1,5-vuotiaan kanssa on kerrassaan mahtavaa! Päiviin mahtuu yhä paljon uusia ihmeitä, mutta myös fiksuja huomioita sekä suuria tunteita. Vaikka kaikkeen ensimmäinen vastaus on 'ei', asuu meillä oikea naurava ilopilleri, jolta ei vauhtia puutu. Vain päänpäällä oleva töyhtö lepattaa pojan juostessa tai pomppiessa paikasta toiseen.

 1,5-vuotiaan kanssa on myös jo helppo toimia. Hän ymmärtää puhetta, ilmaisee mitä tahtoo ja osaa tehdä monta puuhaa itsenäisesti. Kotitöissä pyörii innokas apulainen eikä halukasta imurin liikuttajaa tarvitse etsiä. Kaikki parhaat puuhat ovat kuitenkin ulkona ja tehdään isin kanssa. Niin, äiti on kiva olla olemassa väsymyksen iskiessä ja maitoa tarjoamassa, mutta isi on paras. Myös sisarusten kanssa on aina hauskaa, etenkin kun opettavat uusia hienoja asioita kuten kuperkeikkaa tai hassutteluja.

 Omaa tahtoa ja uhmaa ei 1,5-vuotiaaltamme puutu. Onneksi kuitenkin kiukku vaihtuu yleensä hyvin nopeasti nauruksi ja pettymyksistä päästään yhdessä yli. Pikkuinen onkin hyvin tarkka ja sopeutuvainen poika, joka viihtyy mainiosti juttelemassa myös tuntemattomampien kanssa. Ujostelu jätetään siis Onnille Pikkuisen yrittäessä hymyillään hurmata kaikki ympäriltään. Kohteliaisuuttakaan ei pieneltä mieheltä puutu vaan kaupoista poistuttaessakin hän hokee usein vastaan tuleville ihmisille: 'Kiitot hei!'.

1,5-vuotias Pikkuinen:

Tykkää:
♥ Autoista ja koneista
♥ Kevään kukkasista, linnuista ja ötököistä
♥ Koirien pusuista
♥ Hiekkalaatikkoleikeistä
♥ Ryhmä Hausta ja  Muumeista
♥ Veden kanssa leikkimisestä
♥ Haleista ja pusuista
♥ Kirjoista
♥ Jalkapallosta
♥ Yhteisistä kotipuuhista
♥ Salaa majassa touhuamisesta

Ei tykkää:
♥ Ei-sanasta
♥ Vaatteista
♥ Nukkumaan menosta, vaikka kiltisti sänkyyn meneekin
♥ Melusta

♥ Omaa laajan sanavaraston ja yleensä saa asiansa tuotua ymmärrettävästi julki
♥ Ei kävele vaan juoksee ja hyppii kaikkialle sekä kiipeilee
♥ Omistaa 8 hammasta ja lisää on puskemassa läpi
♥ Menee siellä missä sisaruksensakin
♥ Taiteilee mielellään eikä pelkää sotkun syntymistä
♥ Nukkuu heräämättä kellon ympäri, mikäli olotila sen sallii
♥ On kaikkiruokainen, mutta maitotuotteet puuttuvat ruokavaliosta
♥ On hyvin tarkka asioista ja toteuttaa reippaasti myös isompien lasten kuuroille korville tarkoitettuja käskyjä

 Sellainen ihana, hymyileväinen pakkaus meillä asustaa! Millainen 1,5-vuotias sieltä löytyy?

Lapsimessut 2019

Yhteistyössä: Messukeskus

 Hui mitä vilinää! Näin totesi meidän Onni, kun perjantaina aamupäivästä rantauduttiin Messukeskukseen. Normaalisti olimme kokeneet vilinän lisääntyvän iltapäivää kohti, mutta nyt pitkin messuhallia säntäili suuri joukko iloisia koululaisia toisilleen huudellen. Pikkuinenkin taisi hieman järkyttyä ja pisti kätensä korviin, mutta pian messujen ihmeet saivat hänen huomionsa.

Menimme pitkälti lasten ehdoilla kiertäen messualuetta ja pysähdellen heitä kiinnostaville touhupisteille. Hupiconin puoli oli jo enemmän tokaluokkalaisen mieleen ja sieltä löytyi myös Onnin rakastamat koneet. Lapsimessujen puolellakin riitti vielä isommillekin mieluisia juttuja; askartelua, liikkumista, onnenpyöriä ja tutkittavaa.

Elma-messujen puolelle siirtyessämme tokaluokkalainen huokaisi: "Täällähän haisee ihan maalle!" Tutusta hajusta huolimatta maalaislapset viihtyivät eläimille jutellen pitkän tovin. Eläimet taisivatkin olla Pikkuisen mielestä se paras juttu.

 Hälinästä ja lasten ujostelusta huolimatta päivä oli oikein onnistunut. Poikia jäi harmittamaan, ettei palokypäriä ollut enää aamupäivästä jäljellä ja vaatepuolelle oli ihan turha heidän kanssaan yrittää, mutta muutoin meillä oli ihan huippu päivä. Pikkuinen uupui hälinään ja aistiärsytyksiin, mutta nautti soittamisesta ja vesivärityksestä sekä autoleikeistä. Iltaa kohden messualueen jo hieman rauhoituttua, hän jopa intoutui vilkuttelemaan kaikille.

 Itse yritin poikien perässä pysyessä tutustua uusiin juttuihin ja ihastella kauniita messuosastoja. Onnekseni Onnikin rakastaa kauniita asioita, joten messutarjouksiakin ehdittiin näkemään ja hyödyntämään. Mukaan tarttui muovailuvahaa ja pientä ajanvietettä lapsille sekä perusostoksena iso kassi ksylitolituotteita. Lisäksi pikkuinen sai mm. kaipaamansa uuden keväthaalarin, kun Name it:n osastolla oli kaikki 30% messualella.

 Kiitos elämyksistä Lapsimessut 2019!

 Kävitkö sinä messuilla? Mikä oli parasta vai ärsyttikö jokin?

Valmiina viikonlopun hauskanpitoon; Lapsimessut (sis. arvonta)

Yhteistyössä: Messukeskus

 Ensi viikonloppuna 12.-14.4 on yksi kevään odotetuimmista tapahtumista, kun Messukeskuksen valtaa taas Lapsimessut sekä samaan aikaan vietettävät koululaisten HupiCon, maaseudun eläimiä ja kädentaitoja sisältävä Elma sekä shoppailijoille löytöjä mahdollistava OutletExpo.

  Meillä pojat ovat lähes jo istuneet useamman viikon autossa valmiina lähtöön. Vaikka messut ovatkin oiva paikka hakea uusia inspiraatioita ja tehdä ostoksia, menemme me pitkälti lasten ehdoilla. Todennäköisesti siis tuttuun ja turvalliseen tyyliin ensin katsastetaan onko palomiehet saaneet tänä vuonna paloauton mukaan ja sitten on vuorossa Legomaailma. Onni odottaa monien maskottien halausta ja Pikkuinen varmasti silmät suurina ihmettelee messukeskuksen hälinää.

Etukäteen olemme miettineet muutamia kohteita, joista pojat voisivat tykätä. Eriasia on sitten paikan päällä kuinka ihmisvilinässä uskaltavat. Jos meille iskee pupu pöksyyn, niin ehkä näistä messutärpeistä on teille iloa:

 ♥ Lelumuseo Hevosenkengän osastolla 6p61 pääsee ajelemaan Neppis-autoilla. Pahoin vain pelkään pikkuisen ennemmin yrittävän syödä ajoalustaa kuin ajaa autoilla, vaikka kulkupelejä rakastaakin :D

♥ Kiddexin osastolta 6p10 löytyy leikkialue, jossa voi leikkiä PlanToysin ihanilla puuleluilla ja muovailla Ailefon muovailuvahoilla. Lasten touhutessa isän kanssa  äiti saa toivottavasti hetken keskittyä mahdollisiin hankintoihin.

♥ Musiikkia rakastava pikkuinen viihtyisi varmasti Jamkidsin muskarissa, joka löytyy osastolta 6g101. Myös Funky monkey clubin showmuskari kuulostaa hurjan hauskalta! Tämä löytyy osastolta 7M111.

♥ Meillä lapset rakastavat kirjoja, joten rauhoittumiseen voisi olla oiva paikka Hupiconin puolelta löytyvä Kirja käteen-alue.

♥ Moikon osastolla 6e17 pystyy nimikoimaan omat asusteet. Vihdoin Onnilla olisi siis vanhempien avulla mahdollisuus toteuttaa haaveensa tietyistä käsineistä!

♥ Lapset rakastavat pomppulinnoja ja Lapsimessuiltakin sellainen löytyy osastolta 7d130. Uskaltautuvatkohan vihdoin meidänkin pojat pomppimaan?

 Loppuun pistetään käyntiin arvonta eli palkintona yksi lippu Lapsimessuille. Osallistua voit jättämällä kommentin ja sähköpostiosoitteesi ke 10.4 klo 23.59 mennessä. Lippu toimitetaan sähköpostiin heti torstaina eli ehtii hyvin ennen messuja perille! Parantaaksesi voittomahdollisuuksia voit käydä osallistumassa toisen lipun arvontaan instagramin puolella (@kotiaidinelamaa).

 Onnea arvontaan ja iloista viikkoa♥

33 faktaa minusta miehen suulla

 Blogeissa on jo pidemmän aikaa pyörinyt haaste, jossa puoliso vastaa 33 kysymykseen bloggaajasta. Vaikka tiesin, ettei meillä mies välttämättä kaiken kiireen ja stressin keskellä innostuisi moisesta, jätin hänelle kysymykset saatteella; vastaa jos tahdot. Yllätyksekseni hän innostui asiasta niin, että vastasi ja pyysi vielä itselleen omat vastauksetkin! Jälkimmäiset pysyköön salassa, mutta tässä on 33 asiaa minusta mieheni vastaamana. Lue, jos uskallat, sillä mies tunnetusti sanoo aina asiat kaunistelematta niin kuin ne on :D

1.Mitä ajattelit minusta ensitreffeillä?

”Ton kun saisi”

2. Nauranko vitseille, mitä oikeasti en tajua?

Et

3. Pidänkö halailusta?

Joo

4. Haluanko pienet vai isot häät?

Sopivat

5. Olenko koskaan rikkonut lakia?

Et (? :D )

6. Millainen on voileipäni?

Jotain tuoretta jossa juustoa

7. Millaista musiikkia kuuntelen?

Lasten ääntä

8. Mitä pelkään?

Pimeää :D  
Mun vuokseni meillä on etupiha valaistu niin tehokkaasti, että yhä reilun 15 vuoden jälkeekin saadaan kuittia asiasta :D Mut hei, viihtyypähän lapset ulkona pimeälläkin!

9. Kestänkö stressiä?

Kyllä

10. Oudoin tapani?

Jemmailu
 Kieltämättä mun kätköistä löytyy hyvin paljon kaikenlaista, etenkin suklaata!

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

Mihinkään missä voi joutua väkivallan kohteeksi

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen

tai ihan kenen kanssa tahansa, kuka se olisi?

Isäsi

Isäni kuoli mun ollessa vastasyntynyt, joten olisi toki kiinnostavaa tietää millainen hän oikeasti oli. Toisaalta tahtoisin kovasti kertoa meidän papparaiselle kuinka mahtavia poikia meille tytön jälkeen vielä syntyikään.

13. Voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Eläisit normaalia elämää matkustellen ja ostellen kaikkea kivaa

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?

Tämä jostain syystä

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

Valitus ja itsensä julki tuominen
Ja sitten itse kirjoitan julkista blogia :D

16. Mikä on suosikki roskaruokani?

Pizza ? vähän kaikki menee.. rullakebab

17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?

Räjähtäneet t-paidat

En itsekään tykkää niiden ulkonäöstä, mutta kun ovat niin mukavia päällä. Tai sitten vain vaatekaappini kaipaisi uusimista...

18. Mikä on viimeisin tekstiviesti, minkä lähetin sinulle?

Peukku

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?

Salaa joo

20. Kun riitelemme, miten käyttäydyn?

Lapsellisesti niin kuin minäkin

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?

Jotain hyvää
Tarkoittaakohan tää sitä, että mulla on aina jälkiruoka mielessä :D

22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?

Kameran kanssa

23. Mikä saa minut todella vihastumaan?

Yksinäisyys ja väsymys
Onko se vihastumista vai ennemmin apeutta? No jotain tunnetta kuitenkin :D

24. Entäs piristymään?

Pienet huomiot ja yhdessäolo

25. Millainen olen aviopuolisona?

Paras 😄

26. Kumpi sanoi ensin "minä rakastan sinua" ja missä se tapahtui?

Minä. Varmaan laivalla
Tai sitten se olin oikeasti minä, mutta rakas mieheni kielsi asian :D

27. Mitä teen heti ekana aamulla?

Näppäilen puhelinta
Pitää paikkansa, sillä kännykkä toimii herätyskellona ja toisinaan hätäisemmät ovat ehtineet jo ennen sen soimista viestiä laittamaan.

28. Millaisia vaatteita käytän kotona?

Mitä sattuu löytymään

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?

Pöytien jne pyyhkimistä
Lapsikin osaa pyyhkiä, mutta oikein pyyhkiminen, oikeaan aikaan, oikealla aineella on ilmeisen vaikeaa. Itse toimin useassa kohdassa lapset ensin-ajatuksella, mutta onneksi on kauniit pöytätabletit lasten sotkujen siivousta helpottamaan!

30. Kumpi määrää kaapin paikan?

Tarvittaessa molemmat

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni?

Iloisuus

32. Entä paras piirre ulkoisesti?

Huolehtivainen
ööööh :D

33. Ihanin yhteinen muisto?

Eka käynti elokuvissa, yhteen muutto ja kihlat. Ajelut kahdestaan, niitä on niin paljon ettei muista edes.

 Oli mukava huomata listalla jotain muuta kuin perinteinen 'häät ja lasten syntymät'. Reiluun 15 vuoteen mahtuu niin monia ihania muistoja♥

 Kiitos rakas näistä♥ 

Kiitos kaikesta talvi, tervetuloa kevät!

 Auringon ihanasti lämmittävät säteet kasvoilla, villisti laulava lintukuoro ja kärpästen surina sekä alati jossakin tippuvat vesipisarat kertovat kevään saapuneen. Viimeistään ensimmäisen perhosen lennähtäessä pikkuisen ohi hihkumme kilpaa. Tuntuu kuin heräisin taas eloon ja tahtoisin lasten lailla vain olla ulkona nauttimassa tästä kaikesta.

 Vaikka ensimmäinen kunnon lämmin kevätpäivä tuntuukin aina yhtä ihanalle, ei tämä tee talvesta yhtään sen huonompaa. Oikeastaan talvi oli lasten kannalta täydellisen ihana! Jos itse kyllästyinkin ainaisiin lumisateisiin, nauttivat pojat vanhempiensakin edestä! En voi myöskään kieltää etteikö kunnolla luminen maisema olisi silmiä hivelevän kaunista katsottavaa.

 Suomessa on neljä vuodenaikaa, joissa jokaisessa on niitä mahtavia juttuja. Talven kuuluu olla talvi lumisateineen ja pakkasineen, vaikka itse en niistä välttämättä nautikaan. Kunnon talvi ja sen tuomat ilot kuuluvat kuitenkin lapsuuteen. Lasten täytyy saada möyriä lumessa, rakennella lumilinnoja, tehdä lumienkeleitä ja laskea pulkkamäkeä ja potkutella kelkalla unohtamatta luistelua sekä hiihtoa.

 Tänä talvena Onnista ehdottomasti parasta oli kolaamisen lisäksi hiihtäminen. Kovasti poika vielä viikonloppunakin yritti hiihdellä, mutta kevät alkaa tekemään tehtävänsä. Lumi katoaa niin kovin nopeaan nyt eikä hanki enää kanna. Talvikausi päätettiinkin poikien toivelistalla olleeseen pilkkiretkeen. Hieman miestä lukuun ottamatta jännitti jäiden kestävyys, mutta kesti se! Rae- ja räntäkuuroista huolimatta talvikauden lopetus näin retkeillen tuntui juuri täydelliselle.

 Nyt onkin aika nauttia kevään ihmeistä ja alkaa toteuttamaan kevään toivelistaa. Tänä keväänä me yritämme:
♥ Lähteä vihdoin risteilemään
♥ Käydä Heurekassa ihmettelemässä dinosauruksia
♥ Liikkua paljon niin jalan kuin pyörälläkin
♥ Aloittaa uusi hauska mökkiprojekti, kunhan syksyn murskekasat saadaan levälleen
♥ Kunnostaa kasvulaatikot

♥ Käydä paljon retkeilemässä eri paikoissa
♥ Uusia villiintyneitä kukkapenkkejä
♥ Suunnitella juhlia
♥ Nauttia auringon tuomasta energiasta
♥ Nikkaroida linnunpönttöjä

 Millaisia suunnitelmia sinulla on kevääksi?

Huijasin lapsiani kasviksilla, taas!

 Meidän isommat pojat ovat hyvin epäileväisiä kasviksia kohtaan. Siinä missä pikkuinen nyökyttelee kaikelle hyväksyvästi, siirtelevät isommat liian usein ruokaa lautasen reunalta toiselle. Tiedän, että lapsen makuaisti vaatii tottuakseen useita maistelukertoja, mutta poikien kasviskammoon ne eivät auta. Ei, vaikka ihan perusporkkanaakin löytyy meiltä viikoittain.

  Onnin kohdalla sentään hieman toivoa on tullut hänen ottaessa kaikessa mallia isästään. Viime aikoina Onni onkin valinnut kaupasta joskus kukka- tai parsakaalia, vaikka jälkimmäistä syökin hyvin pieniä määriä. Pääasia, että syö! Vaikeampaa on nimittäin meidän koululaisen kohdalla, joka pienenä yhdisti kasvikset vatsakipuun. Vaikka tänä päivänä hän ymmärtää mistä kivut johtuivat, ei hän suosiolla kasviksia suuhunsa laita. Siksi olenkin kehittänyt uuden lähestymistavan eli huijaan lapsia syömään kasviksia!

 Joku kuukausi sitten huijasin lapsia tekemällä lasagnen kesäkurpitsasta. Syödessä pojat ihmettelivät lasagnelevyjen väriä, mutta kehuivat todella hyväksi. Ottivat jopa lisääkin ja koko vuoka katosi parempiin suihin. Ruokailun päätteeksi kehuin kuinka reippaasti olivat syöneet kesäkurpitsaa ja sain osakseni hieman hölmistyneitä katseita. Yhäkin lasagne uppoaa niin perinteisessä kuin uudistuneemmassakin muodossa!

  Joulun jälkeen päätin tehdä iltapalaksi jääkaapissa pyörineestä lantusta rieskoja, joiden tekeminen valmiista juuressoseesta on muuten todella helppoa ja nopeaa. Pakkasiltana lämpimät rieskat maistuivat, vaikka aluksi pöydän ympärillä olikin joukko epäileväisiä lapsia. Rohkenivat maistaa vasta, kun mainitsin niiden sisältävän hunajaakin. Mun omat karhunpentuni! Poikia sänkyyn peitellessäni sain käskyn tehdä uudestaankin ja hyvin ovat talvipäivinä kelvanneet.

 Erilaisten kasvissoseiden avulla onkin helppoa huijata lapsia. Pojat ovat kasviskammoisia, mutta rakastavat kasvissosekeittoa. Heitä ei tarvitse edes yrittää huijata syömään sitä vaan pojat toivovat keittoa ruuaksi itse. Kun niitä kasvisten palasia ei lautaselta löydy, lapsi keskittyy itse makuun. Hiljalleen positiivisten makukokemusten kautta lapsi oppii lopulta tykkäämään myös niistä kasvisten palasista.

 Rieskojen hyväksynnän jälkeen ostin kaupasta muutaman joulun lanttusosepussin 50 sentillä. Viimeinen pusseista uhkasi mennä vanhaksi, joten eilen pikkuisen nukkuessa päiväuniaan päätin kokeilla uutta huijausta. Leivoin gluteenittomia lanttusämpylöitä! Sämpylöitä syödessä Onni ihasteli niiden pehmeyttä ja isommat ihmettelivät lievää lanttulaatikkomaista jälkimakua. Eihän äiti nyt sämpylään saisi mitään epäilyttävää kasvista tungettua! Tällä kertaa päätin pitää salaisuuden itselläni ja mielessäni hiljaa hihittelin ' Hahaa, huijasinpas taas!'.

Gluteenittomat lanttusämpylät

5dl gluteenitonta kauramaitoa tai vettä

½ pkt hiivaa

1rkl psylliumia

2-3 dl lanttusosetta

n. 6dl kaurajauhoja

n. 5dl gluteenittomia jauhoja

reilu dl kaurahiutaleita

suolaa

noin tl hunajaa

½dl öljyä

 Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon, lisää psyllium sekä lanttusose ja anna turvota hetki. Lisää vähitellen jauhoja ja sekoita joukkoon lopuksi öljy. Anna taikinan kohota. Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla ja lisää tarvittaessa jauhoja. Kun taikina ei tartu sormiin, jaa taikina ja pyörittele sämpylöiksi. Paista 225 asteessa reilu 10 min. Resepti toimii loistavasti myös tavallisilla jauhoilla tehtynä ;)

 Oletko sinä koskaan turvautunut kasvishuijauksiin? Selvisitkö huijauksesta jäämättä kiinni?