Huijasin lapsiani kasviksilla, taas!

 Meidän isommat pojat ovat hyvin epäileväisiä kasviksia kohtaan. Siinä missä pikkuinen nyökyttelee kaikelle hyväksyvästi, siirtelevät isommat liian usein ruokaa lautasen reunalta toiselle. Tiedän, että lapsen makuaisti vaatii tottuakseen useita maistelukertoja, mutta poikien kasviskammoon ne eivät auta. Ei, vaikka ihan perusporkkanaakin löytyy meiltä viikoittain.

  Onnin kohdalla sentään hieman toivoa on tullut hänen ottaessa kaikessa mallia isästään. Viime aikoina Onni onkin valinnut kaupasta joskus kukka- tai parsakaalia, vaikka jälkimmäistä syökin hyvin pieniä määriä. Pääasia, että syö! Vaikeampaa on nimittäin meidän koululaisen kohdalla, joka pienenä yhdisti kasvikset vatsakipuun. Vaikka tänä päivänä hän ymmärtää mistä kivut johtuivat, ei hän suosiolla kasviksia suuhunsa laita. Siksi olenkin kehittänyt uuden lähestymistavan eli huijaan lapsia syömään kasviksia!

 Joku kuukausi sitten huijasin lapsia tekemällä lasagnen kesäkurpitsasta. Syödessä pojat ihmettelivät lasagnelevyjen väriä, mutta kehuivat todella hyväksi. Ottivat jopa lisääkin ja koko vuoka katosi parempiin suihin. Ruokailun päätteeksi kehuin kuinka reippaasti olivat syöneet kesäkurpitsaa ja sain osakseni hieman hölmistyneitä katseita. Yhäkin lasagne uppoaa niin perinteisessä kuin uudistuneemmassakin muodossa!

  Joulun jälkeen päätin tehdä iltapalaksi jääkaapissa pyörineestä lantusta rieskoja, joiden tekeminen valmiista juuressoseesta on muuten todella helppoa ja nopeaa. Pakkasiltana lämpimät rieskat maistuivat, vaikka aluksi pöydän ympärillä olikin joukko epäileväisiä lapsia. Rohkenivat maistaa vasta, kun mainitsin niiden sisältävän hunajaakin. Mun omat karhunpentuni! Poikia sänkyyn peitellessäni sain käskyn tehdä uudestaankin ja hyvin ovat talvipäivinä kelvanneet.

 Erilaisten kasvissoseiden avulla onkin helppoa huijata lapsia. Pojat ovat kasviskammoisia, mutta rakastavat kasvissosekeittoa. Heitä ei tarvitse edes yrittää huijata syömään sitä vaan pojat toivovat keittoa ruuaksi itse. Kun niitä kasvisten palasia ei lautaselta löydy, lapsi keskittyy itse makuun. Hiljalleen positiivisten makukokemusten kautta lapsi oppii lopulta tykkäämään myös niistä kasvisten palasista.

 Rieskojen hyväksynnän jälkeen ostin kaupasta muutaman joulun lanttusosepussin 50 sentillä. Viimeinen pusseista uhkasi mennä vanhaksi, joten eilen pikkuisen nukkuessa päiväuniaan päätin kokeilla uutta huijausta. Leivoin gluteenittomia lanttusämpylöitä! Sämpylöitä syödessä Onni ihasteli niiden pehmeyttä ja isommat ihmettelivät lievää lanttulaatikkomaista jälkimakua. Eihän äiti nyt sämpylään saisi mitään epäilyttävää kasvista tungettua! Tällä kertaa päätin pitää salaisuuden itselläni ja mielessäni hiljaa hihittelin ' Hahaa, huijasinpas taas!'.

Gluteenittomat lanttusämpylät

5dl gluteenitonta kauramaitoa tai vettä

½ pkt hiivaa

1rkl psylliumia

2-3 dl lanttusosetta

n. 6dl kaurajauhoja

n. 5dl gluteenittomia jauhoja

reilu dl kaurahiutaleita

suolaa

noin tl hunajaa

½dl öljyä

 Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon, lisää psyllium sekä lanttusose ja anna turvota hetki. Lisää vähitellen jauhoja ja sekoita joukkoon lopuksi öljy. Anna taikinan kohota. Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla ja lisää tarvittaessa jauhoja. Kun taikina ei tartu sormiin, jaa taikina ja pyörittele sämpylöiksi. Paista 225 asteessa reilu 10 min. Resepti toimii loistavasti myös tavallisilla jauhoilla tehtynä ;)

 Oletko sinä koskaan turvautunut kasvishuijauksiin? Selvisitkö huijauksesta jäämättä kiinni?