Se kasvaa sittenkin!

 Viimeisen kuukauden aikana on tuntunut minimiehen kasvavan ja kehittyvän silmissä. Rauhallinen ja harkitsevainen poika on alkanut toden teolla kokeilla rajojaan liikkuessaan. Pojan lempipuuhaa on kuljetella maalaamista odottavaa jakkaraa ympäri keittiötä ja kiipeillä syömistä etsien.

  Tänään käytiin neuvolassa ottamassa 1v2kk mitat ja ei ole ollut omat ajatukset todellakaan hakoteillä! Painoa oli tullut mahtavasti lisää ja vihdoin päästiin 8kg:n paremmalle puollelle. Myös pituutta on tullut, joten en ole kutistanutkaan 68cm:n vaatteita pesukoneessa. Jes!

 Uudet mitat ovatkin nyt upeat 8065g ja 72,7cm. Ei ihme että aamulla kiireessä jalkaan vedetyt Gugguun 74cm:n housut eivät olleet enään mahdottoman isot.  Kokeillaan nyt pärjätä jouluun asti ilman ylimääräisiä välipaloja ja toivotaan tietysti kasvun jatkuvan tästä eteenpäin hyvänä. Liian kovaa ei pojan kuitenkaan tarvitsisi kasvaa, että toppavarusteet mahtuisivat koko talven. Onneksi 74cm:n sijaan tuli ostettua kuitenkin kokoa isompi haalari!

 Kuinkas muilla on uusi viikko lähtenyt käyntiin?

Ihmeellinen leikkipuisto

 Päätettiin viikonlopun kunniaksi viedä lapset eväsretkelle leikkipuistoon. Pieni leikkipuistokin on maalaislapsille jo kuin pieni huvipuisto. Isommat nauttivat muiden lasten seurasta ja uudesta leikkiympäristöstä. Pienin oli vielä hieman ihmeissään ja rauhallisesti muiden touhuja katsellen tutustui puistoon.

Neljän tunnin leikkimisen jälkeen lähes jäätyneet vanhemmat päättivät lähteä kotiin kahville, mutta lapsethan olisivat vielä halunneet jäädä. Tai kaksi isointa sillä pienin nukkui jo päikkäreitään. Pikkutäryn kiva päivä päättyi siis huutokonserttiin jossa pääasiana oli ilkeät vanhemmat. Kuuma kaakao tosin taisi kotosalla hieman muuttaa mielipidettä kunhan vaan tehdään pian uusi retki :)

Kun valkoinen keko vessaan ilmestyi

 Meille on muuttanut yön aikana todella tehokkaita muurahaisia! Olivat tehneet ison valkoisen keon vessan nurkkaan ja toisen vielä pöntön sisällekin. Mies-rukka ei sitä aamulla huomannut ja voin sanoa hänen heränneen viimeistään siinä vaiheessa kun pönttö ei vetänytkään yhtään! Kerrankin meidän nuorin nukkui oikeaan aikaan ja vältyin todella ikäviltä käsitöiltä!

 Paremman tarkastelun jälkeen vessassa ei ollutkaan käynyt muurahaiset vaan eräs sängynvaltaaja. Tämä valtaaja oli aamuyöstä herännyt ja kuulemma katto oli vuotanut. Jep, sehän selittääkin valkoiset vuoret! Kuka nyt antaisi katon paljaalle lattialle vuotaa? Kumma kyllä keot olivat kuivia eli poika on saanut todistaa kuinka vuotanut vesi on ollut märän sijasta kuivaa. Oikea suuri ihme!

 Lapseton miespuolinen tuttavamme kuuli tänään tämän suuren ihmeen tarinan ja totesi ties kuinka monennen kerran ettei tosiaankaan halua lapsia ikinä. Lapsemme toimivat kuulemma todella tehokkaana ehkäisyvälineenä. Itse taas ajattelen, että ilman täystuhoamme elämä olisi varsin tylsää ja moni asia jäisi kokematta. Lapset ovat rikkaus vaikkei se ehkä aamu-unien karistessa aina siltä heti tuntuisikaan!

Laatikkosänky

 Meillä lapset rakastavat pahvilaatikoita ja saavatkin aina ylimääräisillä vapaasti touhuta. Eilen Jyrä omi puolet H&M:n laatikosta. Ensin se oli traktori ja poika oli sillä yntämässä, mutta illan tullen kyntäminen alkoi ilmeisesti väsyttämään. Laatikko muuttuikin pojan sängyksi.

Jyrä kantoi laatikkoon pari peittoa ja koiran tyynyksi. Tellu auttoi hieman peittojen asettelussa. Näin meidän pikkuinen on itse ratkaissut tilaongelman. Hän voi nukkua pienessä laatikkosängyssä pinniksen sijaan! Vielä Jyrä tuohon mahtuukin makaamaan, mutta eipä taitaisi kovin kauaa tämä sänky mennä ;)

Sukkahousut jalkaan?

Olen aina vihannut sukkahousuja ja meillä näköjään se kulkee geeneissä sillä ei Tellukaan niitä suostu pitämään. Joskus kerhoikäisenä sain vielä nätit sukkikset puettua, mutta eskarissa viimeistään jäivät pois. Myös Pikkutäry käytti sukkiksia vielä 2-vuotiaanakin mutta viime talvena ei enää suostunut pitämään. Kovin tuoreita kokemuksia meillä sukkiksien kestosta siis ei ole, mutta tarvetta on. Vai mitä sanotte tästä?

  Kuva on eiliseltä eikä kesältä! Pienin heittää kengät ja sukat kaaressa pois jalastaan heti kun silmä välttää. Pakko alkaa käyttämään sukkahousuja ettei paljaat varpaat pilkota pakkasessa. Muutamat meillä jo pesussa onkin ja parit jemmattuna talvea ajatellen.

 Kahdet Name it:n villasukkikset, joista yllätyksekseni paljastuikin junakuosi. Sain käsityksen että olisivat yksivärisiä, mutta kyllähän Jyrä varmasti näistä tykkää. Raidalliset on 5€:lla Marimekosta. Tellulla vauvana Marimekon sukkahousut olivat hyviä, mutta pian nähdään miten on näiden laita.

 Name it:n sukkiksia meillä on ollut ja osa on osoittautunut laadukkaiksi ja osa taas ei. H&M:n omia en kyllä todellakaan voi kehua kuten en myöskään Pompdeluxin omia. Pikkutäryllä Meltonit säilyi tosi hyvänä ja viime talvena Jyrällä olleet froteiset alesta ostetut MaxiMot kanssa. Metsolaakin meillä on ainakin ollut yhdet, mutta en kyllä tarkkaan muista miten kesti. Pikkutäryn vanhat Silverjunglen sukkahousut ovat kummipojalla käytössä eli nekin kestäneet ihan hyvin. Jyrälle niistä ei kyllä enää taida housuja jäädä, mutta kahden lapsen jälkeen saavat anteeksi.

 Millaisia vaihtoehtoja pojilla sukkahousuista löytyy? Kokosin meille lisää etsiessäni muutamaan kollaasiin vaihtoehtoja.

 Kahden ylimmän rivin Meltonit Babyshop
Alarivin MaxiMot ja tähdelliset Meltonit Trendy kids

1. Benetton 14,95€ Zalandolta
2. Silverjungle 9,90€
3. Mini A Ture 13,10€ Babyshop
4. Molot 22,60€ / kpl Babyshop
5. Popupshop kuva Babyshopista, mutta ehtinyt näköjään jo loppua
6. Wheat 8,30€ Babyshop
7. Happy socks 17,80€ Babyshop
8. Mala 9,90€/kpl Lekmer

Aika paljon pojille löytyy ihan yksiväristä, raitaa ja tähteä. Kulkuneuvojakin löytyy jonkun verran, mutta valikoimaa katsellessa huomaa kyllä sukkahousujen olevan enemmän tyttöjen juttu. Mun mielestä sukkahousut kuitenkin ovat kylmillä ilmoilla pojillakin käteviä, ainakin tällaisilla sukan vihaajilla.

 Käyttääkö kukaan muu vauvaiän ohittaneella pojalla sukkahousuja? Onko antaa suosituksia kestävistä tai neuvoa mihin ei ainakaan kannata rahojaan sijoittaa?

Kun ranskalaiset maahan lensi

 Moni on varmasti kuullut taannoisesta makkaraperunakohusta? Itse eläydyin vanhuksen kohtaloon vähän liiankin hyvin sillä olin vain muutamaa viikkoa aikaisemmin itse kerännyt ranskalaisia pikaruokalan lattialta.

 Sattuipa siis niin, että meidän lääkärireissu venähti ja Pikkutärylle iski nälkä. Allergiansa vuoksi välttämättä joka paikassa ei Pikkutärylle soveltuvaa ruokaa saa, joten ajattelin mennä pienemmän pahan mukaan. Vein pojan ranskalaisille ja unohdin rahapussini autoon. Taskussani oli seteli, jolla juuri sain ostettua huutavan pienen miehen kanssa syömisen lisäksi pillimehun. Lähdettiin tiskiltä kohti pöytiä ja hups! Koko tarjotin lensi komeassa kaaressa nuorimmaisen heittäessä itsensä kaarelle. Siinä sitten lähelläni huusi kaksi poikaa kun lähes itku silmässä yhdellä kädellä perunoita lattialta kokosin viereisessä pöydässä herran valittaessa vaimolleen? huutavista lapsista.

 Tällä univelan määrällä pienikin murhe tuntuu toisinaan niin kovin suurelle ja ylitsepääsemättömälle. Pari yötä tapahtuneen jälkeenkin tunsin vielä häpeää ja mietin mitä minun olisi pitänyt tehdä? Laskea täyttä kurkkua huutava pienin maahan makaamaan kerätäkseni perunat nopeammin vai antaa koko paskan olla? Johan lapsillekin opetetaan omien sotkujen siivoamista joten ei kai minulla vaihtoehtoakaan ollut. Oli vaan jotenkin nöyryyttävää noukkia kauaskin lentäneitä ranskiksia siinä itkevien lasten kerätessä meihin entistä enemmän huomiota.

 Pikkutäryn kannalta tapahtuma päättyi kuitenkin todella onnellisesti sillä vuoropäällikkö toi pojalle pienet ranskalaiset. Jyränkin vaiva unohtui leikkipaikalla joten eiköhän me kuitenkin vastaisuudessakin vielä joskus uskalleta pikaruualla herkutella. Kunhan ensin omat painajaiseni ovat loppuneet.

Erilaiset

 On ollut jännä huomata kuinka erilaisia pojat ovatkaan. Tai oikeastaan kaikki lapset vaikka Tellu ja Pikkutäry jossakin määrin toisiaan muistuttavatkin. Koska Tellu on kuitenkin aina hieman poikamaisen luonteensa vastapainoksi ollut muuten oikea isin pikkuprinsessa, keskityn tässä nyt vain vertailemaan poikia. Ehkä sana vertailla ei nyt oikea ole sillä mielestäni lapsia ei kyllä saisi toisiinsa vertailla sillä jokainen on yksilö. Eli kerron siis poikien eroja tai jotain :)

 Pikkutäry:
-  Juoksee kiireellä yhä joka paikkaan
-Kiireensä vuoksi odottaa usein pitkään kärsimättömänä ulko-ovella
-Rämäpää joka rakastaa jekkuja
-On itse herra hajamielisyys eli hukkaa tavaroitaan usein koska ei muista mihin ne käsistään laskikaan
-Totteleminen on vaikeaa, mutta menee kuitenkin tarvittaessa kiltisti jäähylle
-Todella kultainen poika, joka ajattelee usein muita
-Vierastaa aikuisia, mutta on kaikkien lasten kaveri
-Huono syömäri

 Jyrä:
-Itse rauhallisuus, jolla ei tosiaankaan ole kiire mihinkään
-Iloinen, nauravainen vesseli
-Harkitsee tekonsa todella tarkkaan
-Tottelee todella hyvin, siis ainakin vielä
- Muistaa hyvin jemmansa monen päivänkin päästä
- Nauttii kaikkien ihmisten kanssa seurustelemisesta
-Rakastaa syömistä, oikea ahmatti siis

 Niin erilaiset pojat, mutta silti niin samanlaiset leikit. Molemmat rakastavat kulkuneuvoja ja yhdessä se ajaminenkin sujuu! Vaikka pikkuveli onkin toisinaan Pikkutärystä maailman kamalin asia, pitää Pikkutäry veljestään aina hyvää huolta. Toivottavasti nämä välit säilyvät läpi poikien elämän!