Paloja lapsuudesta

 Isoisäni jäi eläkkeelle samoihin aikoihin kuin äitini äitiysloma loppui. En tiedä miten päätyivät ratkaisuun jossa isoisäni alkoi hoitamaan minua kotonaan, mutta en pystyisi kuvittelemaan parempaa lapsuutta. Jotenkin hassusti kun saatoin olla pitkiäkin putkia isoisän luona vaikkei hoitotarvetta ollutkaan. Isoisällä oli minulle enemmän aikaa ja paljon mielekkäämmät puuhat kuin kotona. Me lauloimme sekä luimme paljon ja isoisän ansiosta myös rakastuin luontoon.

 Isovanhempieni koti olisi monen mielestä tänä päivänä oikea aarreaitta. Lapsuudessa ne aarteeni olivat jotain ihan muuta, mutta siellä kasvoin suomalaisten tuotteiden keskellä. Yksi kauan kaivatuista asioista kotiutui meille kirppikseltä tai oikeastaan kolmena kappaleena eli keltaista Sarvista.

 Itselleni juuri tämä keltainen on se lapsuudesta tuttu väri. Samanlaisista mukeista itse pienenä join keväisin ihanan raikasta koivun mahlaa. Kaikki lapset eivät nyt omaa saaneet, mutta 2 euron kappalehintaan täytyi nämä meille kotiuttaa. Pieni kulho odottaa Jyrää. Itselläni lapsena oli isompi kulho jossa isoisän portailla kesäisin mutustelin olkihattu päässä metsämansikoita, mustikoita ja muita tuoreita herkkuja lintujen viserrellessä laulujaan lähipuissa. Tämä pieni kulho saa toimia nuorimmaisella tänä kesänä samassa tarkoituksessa.

 Eiväthän muistot ole kiinni tavaroista eivätkä tavarat takaa lapsille hyviä muistoja. Nämä eivät ole juuri ne minun käyttämäni astiat, mutta silti tuntuvat nyt niin kovin suurille asioille. Jostain syystä yön pimeinä tunteina olen viime aikoina paljon miettinyt 20 vuotta sitten äkisti kuollutta rakasta isoisääni joten ehkä yllättävän suuret tunteet näitä astioita kohtaan kumpuavat sieltä.

Loma

Nyt on tullut aika ottaa hieman lomaa. Blogista siis ja pakollista sellaista. Kun tämän postauksen saan lähetettyä ja nousen tästä koneelta, en tiedä milloin seuraavaksi nettiin pääsen. Meidän kone lähtee siis takuuhuoltoon tai mahdollisesti vaihtuu uuteen eikä mitään tietoa milloin saadaan takaisin. Miehellä on kyllä työkäytössä tabletti, mutta en tiedä onko miten kotona tai osaanko sellaista edes käyttää. Ikivanhalla kännykällä nyt surffailu ei ainakaan onnistu.

 

 Urakoin eilen sen minkä migreeniltä ehdin ja jaksoin muutaman postauksen sekä tänään muutaman lisää. Ajastettuna on nyt siis tasaisin väliajoin reiluksi viikoksi jotakin.

  Säätiedotus lupailee oikein hyvää lomasäätä, joten toivottavasti saadaankin nauttia näiden sateiden jälkeen paljon ulkoilusta ja lämmöstä. Toivon siis teille ihania keväisiä päiviä!

Lahjakortilla vauvalle

 Jyrä sai viime vuonna lahjaksi yhteensä reilun 200€:n arvosta S-ryhmän lahjakortteja. Olen tässä pähkäillyt mitä kummaa me pojalle ostaisimme sillä Prisman valikoimasta ei oikein ole löytynyt mitään tarpeellista kun sitterikin tuli ostettua etukäteen. Toisaalta taas en halunnut lahjarahoja vaippoihinkaan käyttää. Onneksi on 2 vuotta aikaa lahjakorttien tuhlaamiseen ja toisinaan odottaminen palkitaan.

 Cirafin Sirkus-sarja yllätti positiivisesti. Niinpä koin kaupassa valinnan vaikeutta, mutta koska uuden kodin lastenhuoneen sisustus on vielä täysin auki päädyin pieniin arjen piristyksiin ja 20€:n lahjakortin tuhlaamiseen.

 Lasten 2-osainen astiasto maksaa normaalisti vain 14.95€, mutta satuin olemaan kaupoilla aikaan jolloin S-etukortilla sai lasten tuotteista vielä 15% alennusta. Turkoosi astiasto valloitti Pikkutäryn niin kovin, että täytyy hänellekin ostaa omansa mikäli vielä on vaan jäljellä. Hyllyyn kun jäi näitä enää 2 kpl.

 Pussilakanoissa pähkäilin tämän mustan ja alla olevan keltaisen välillä. Musta on lasten kokoa ja meidän minimiehelle tuntui vielä hirmuisen suurelle. Toisaalta kasvaahan ne lapset!

 Pirteä keltainen vei kuitenkin voiton kokonsa puolesta ja ehkä hieman hintansakin. Tämä siis normaalisti 16,95€.  

 Kuvat on täältä ja siellä löytyy myös lisää kuvia tästä mallistosta.

Äitienpäiväaskartelut

 Tänäkään vuonna en oikein jaksanut etukäteen suunnitella äitienpäivän askarteluja. Niinpä tehtiin sitä mitä pystyttiin. Osalle lahjottavista lapset koristelivat kangaskassit piirustuksillaan ja vanhimmat lahjottavat saavat lasten koristelemat maljakot.

Tai eihän nuo mitään oikeita maljakoita ole vaan pilttipurkkeja! Meillä käytetään kaupan soseita oikeastaan vaan satunnaisesti puuron maustamiseen joten piti tyytyä toisessa matalaan purkkiin. Näihin ei taida löytyä vielä kukkia luonnosta joten täytynee huomenissa ajaa kukkakaupan kautta :)

 Kangaskasseissa on siis käytetty tekstiilitusseja ja purkeissa ihan lasille tarkoitettuja. Purkit saavat vielä aamusta uunikäsittelyn niin taiteilut varmasti pysyvät mahdollisen pesun jälkeenkin.

 Myös pienimäisen kädenjälki tuli ikuistettua kasseihin. Ei ollut ihan helppo operaatio sillä käden paikallaan pitäminen yksin oli varsin hankalaa ja toinen pieni käpälä yritti samalla tarttua kynään. Ehkä hieman paksuhko käsi siis tuli, mutta ajatushan on se tärkein!

 Huomenna onkin taas edessä kiertoajelua ja useita kahvikupillisia kun käydään lasten ja omien elossa olevien isoäitien luona. Tänä vuonna reissusta toipuminen sentään ei kestä kauaa sillä viime vuonna raskaus sai kiertoajelun tuntumaan maailmanmatkalta. Ehkä salaa joskus olen toivonut ettei näitä kiertopäiviä tarvitsisi aina tehdä, mutta kovastihan lapsia kylään jo odotellaan. Nautitaan siis kiertelystä vielä kun voidaan :)

 Ihanaa äitienpäivää kaikille!

Hississä

 Meillä on tietokone menossa alkuviikosta huoltoon tai varmaan saadaan uusi tilalle. Kerrankin on hyvä fiilis kun on ollut ennakkoon viisas ja ottanut pidennetyn takuun! Olen siis yrittänyt saada temppuilevasta koneesta kaiken oleellisen talteen. Muutama postauskin olisi tarkoitus vielä viikonlopun aikana ajastuksella yrittää väsätä sillä postin kautta kulkiessa kone tuskin ihan heti takaisinkaan on tulossa.

 Kaiken muun hässäkän ohella käytiin hoitamassa meidän kotiprojektia taas hieman eteenpäin. Nyt alkaa suoraan sanottuna tuntumaan että on liian monta rautaa tulessa verraten unimäärään. Asiat unohtuu sekunnissa ellei liimaa muistilappuja itseensä tai muuten todella hyvin näkyvälle paikalle. Mutta siis asiointireissulla mies osasi taas yllättää ja tällä kertaa täpötäydessä hississä. Mies siis yllättäen kovaan ääneen hihkaisi saaneensa juuri näyn jossa olen lastenvaatemyyjä. Perusteli sen olevan täydellinen ammatti koska rakastan lapsia ja olen hulluna pieniin vaatteisiin. Kiitos rakas ennustajaukko ettei enää uravalintaani tarvitse paria vuotta miettiä vaan voin huoletta nauttia lopuista kotiäitivuosista! Vai olikohan se näky sittenkään ihan kohdallaan? Jos mies vaan näkikin kuinka tuhlaan taas rahaa kaikkiin ihaniin pieniin vaatteisiin ja toivoi sen tarkoittavan rahan tuloa eikä menoa. Vain tulevaisuus tietää mitä on tulossa :)

Ota 3 maksa 2 tai sitten ei

 Meillä oli taas vaihteeksi eilen asiaa lääkäriin. Vahingosta viisastuneena (kokeilkaapa putsata rimpuilevalta lapselta niska-kaulasoossit lastenhoitohuoneessa jossa ei ole laisinkaan tasoa) päätin varmuuden vuoksi pienimmän huoltotoimet tehdä sairaalan ulkopuolella ja eksyin samalla KappAhliin. Hetken mielijohteesta päätin ostaa Jyrälle ensimmäisen kesävaatteen ja kun olin kiikuttamassa haalareita kassalle huomasin kyltin: ota 3 maksa 2 koskee kaikkia baby-osaston tuotteita.

 Tuli sitten haettuna ne kaksi muutakin vaatetta eli yökkäri lämpeneviin öihin ja lyhythihainen body pojan kuumentumista vähentämään.

 Kassalla ollessani sattui pienen pinna miehekkäästi palamaan ja loppusumma meni ihan ohi. Illalla kotona huomasin kuitin kassia purkaessani ja eihän tuota tarjousta ollut ainakaan automaattisesti olemassakaan! Hetken kirosin itseäni, kauppaa ja kaikkea mutta minkäs sille voi. Shortsien hinta tosin oli kuitissa vain 14.90€  kun hintalapussa taas on karvan alle 20€ joten onko klubikortilla sitten automaattisesti saanut jonkun alennuksen jota ei voi yhdistää muihin?

 Oli miten oli, mutta haalarit olivat ainakin käyttäjänsä mieleen sillä ne kulki koko illan joko mukana kärryissä tai kädessä heiluen tätä tätä huutojen saattelemana. Jyrän ilmeet olivat jotain aivan mahtavia ja kulutinkin kameran akun lähes loppuun. Onnistumisen ilo, aito riemu ja kerrankin hyvä olo paistoivat selvästi kuvistakin läpi. Onnen huumassa mietin hetken jo kuvien tännekin lisäämistä, mutta pidetään ainakin toistaiseksi vielä periaatteista kiinni. Poika kun ei itse vielä ymmärrä tai jos ymmärtäisikin niin ei ei ei kaikuisi melkoisen varmasti vastaukseksi.

Kiljuva nälkä

 Olin tänään tilanteessa, jossa huomasin kauhukseni olevani yksin kuuden ikäväliltään 9kk-14v olevan lapsen kanssa. Tai eihän siinä mitään kauheaa ole vaan kerrassaan villitsevän mukavaa, mutta kun koko lauma alkoi oireilla ja valittaa nälkää ja kaapit ammottivat tyhjyyttään. Miehen piti töistä tullessaan tuoda kaupasta laumalle viikonlopun ruuat, mutta joutuikin tekemään hieman ylitöitä. Kaapissa oli siis vain paketti jauhelihaa, joka oli pienimmän lihapullia varten. Ei perunaa, ei makaronia ja riisi ei osalle lapsista uppoa. Hetken yritin valvomisen turruttamia aivojani käyttää, mutta päädyin tekemään sellaista joka uppoaisi kaikille vauvaa ja allergista lukuun ottamatta.

Pizzaa siis osin spelttijauhoista. Nekin siis loppui kesken. Hiivaa ei ollut, mutta leivinjauheella sai pohjan tehtyä nopeasti. Osa lapsista ei pidä tomaateista joten puolet jäi ilman ja raastettu juustonjämäkin loppui hieman kesken. 15 min. kuvan ottamisen jälkeen koko pellillinen oli kuitenkin kadonnut ja talossa pyöri lauma tyytyväisiä, hymyileviä, ähkyä valittavia lapsosia :)

 

Pizzapohja leivinjauheella (pellillinen)

5dl jauhoja

2tl leivinjauhetta
0,5 - 1tl suolaa

4rkl (oliivi)öljyä

2dl kylmää vettä

 

Sekoita kuivat aineet kulhossa, lisää öljy ja kylmä vesi. Sekoita taikinaksi ja taputtele leivinpaperin päälle uunipellille. Helppoa ja nopeaa!