Meille kuuluu hyvää, kiitos kysymästä!

 Sen verran moni on ilahduttanut viestillä viime aikoina, että päätin naputella ennen postaussuman purkua meidän kuulumisiamme. En siis edelleenkään ole katoamassa yhtään mihinkään vaan täällä ollaan kyllä! Kärsin vain siitä kuuluisasta aikapulasta ja tällä hetkellä blogi ei nyt vaan ole ajan käyttöni kärkipäässä.

Täällä päivät pyörii siis pitkälti ihan normaalissa arjessa. Aamulla isompien lähdettyä kouluun usein ulkoilemme, lounaan jälkeen pikkuisen nukkuessa vietän aikaa Onnin kanssa ja iltaisin olen säilönyt kauden makuja, valmistellut seuraavaa päivää, viettänyt aikaa miehen kanssa tai ollut muiden projektieni parissa. Onnin kerhopäivistäkään ei ole apua aikapulaani, koska on hieman hankalaan aikaan meille ja pikkuinen herää viimeistään kotipihaan ajettaessa. Toisaalta myös näin hän saa kahdenkeskistä aikaa kanssani.

 Viikonloppuisin olemme keskittyneet koko perheen yhteiseen aikaan; viettäneet aikaa mökillä, käyneet ravintolassa syömässä, tehneet metsäretkiä ja ihan vaan olleet kotona puuhastelemassa. Vaikka viikonloppuisin itselläni olisikin kenties enemmän aikaa myös omiin juttuihin, haluan nyt keskittyä perheen yhteisiin hetkiin. En kuitenkaan kiellä, ettenkö nauttisi aamuista, jolloin saan nukkua hieman pidemmän pätkän aamulla ja nousta valmiiksi katettuun aamiaispöytään.

 Tällä hetkellä meillä valmistaudutaan juhlimaan 1-vuotiasta pikkuista. Viime vuoden syksy tuntui menevän jossakin hattarassa, mutta ihanaa meillä on ollut nytkin. On mahtavaa katsoa vierestä kuinka pieni nauraa kikattaa putoaville lehdille tai ihmettelee taivaalla lentäviä lintuja. Kaikki on niin uutta sekä ihmeellistä ja pienen katseestakin sen jo huomaa. Elämän mittainen seikkailu on pikkuisella vasta alussa.

 Kaikki on siis täällä kuten ennenkin, mutta olen vain oppinut vähentämään yötöitä. On kuitenkin ollut todella ihanaa huomata, että te olette siellä tästä muutoksesta huolimatta♥ Kiitos♥ Nyt kuulisinkin mielelläni mitä juuri sinulle kuuluu?