Kohti parempia öitä osa 2: Onni

 Osa postauksen kuvissa näkyvistä tuotteista saatu

 Noin kuukausi sitten luin jostain uutisesta Jyväskylän yliopiston tekemästä tutkimuksesta, jossa kerrottiin, että yli puolet vanhemmista kokee väsymyksen ja uupumuksen vaikuttaneen perheen lapsilukuun ja kuinka yli 60% vanhemmista koki saavansa liian vähän unta. Kun takana on jo yli 8 vuotta huonoja öitä, ymmärrän erittäin hyvin tutkimuksen tuloksen! Kaikki eivät ole yhtä hullaantuneita vanhemmuuteen kuin me ja jossakin vaiheessa univelka alkaa pakostakin vaikuttamaan aivan kaikkeen tekemiseen. Kahvi ei vain auta enää jaksamaan, kun on tarpeeksi väsynyt.

  Unen määrässä on monia asioita, joihin vanhemmat pystyvät omilla toimillaan vaikuttamaan. Sitten on joukko niitä asioita, joissa mennään pitempää reittiä. Meillä valtaosa näiden vuosien huonoista öistä on johtunut allergioista sekä ah niin ihanasta refluksitaudista, joka osaa aina vaan yllättää kerta toisensa jälkeen.

 Vaikka nuorimmaisemme nukkui ensimmäiset puoli vuottaan kuin unelma, emme me suinkaan saaneet läheskään joka yö nukkua herättämättä. Onni huusi hysteerisenä sängyssään lähes joka yö. Milloin vaivasi refluksi, milloin pahat unet ja toisinaan syy oli jossain muualla. Jossakin vaiheessa myös unettomuus alkaa vaikuttamaan nukkumiseen ja tämä oli havaittavissa myös Onnilla. Pahimmillaan hän ei osannut enää nukahtaa rauhaisasti, koska pelkäsi tutuksi tulleen närästyksen saapuvan.

 Alkukesästä koimme mökillä jotain hyvin ihmeellistä; Onni nukkui varmaan ensimmäistä kertaa elämässään 13 tunnin yöunet! Kävimme jo useampaan kertaan katsomassa onko poika elossa :D Ihmettelimme suuresti mistä moinen johtui, sillä olimmehan vuosien aikana jo kokeilleet niin monen moisia keinoja.  Misä kummaa oikein tapahtui?!

 Tuon mökkiviikonlopun jälkeen Onni alkoi kulkeutumaan meidän väliimme, vaikka aikaisemmin hän ei ollut oikein millään sitä tehnyt. Kuittasimme asian ikäkauteen liittyväksi ja sängynlaidoilla nukkumisesta huolimatta olimme vain tyytyväisiä edes toisen öiden hieman rauhoituttua. Lopulta kuitenkin erään mökkiviikonlopun jälkeen meille selvisi, miksi Onni huoneeseemmekin hakeutui; Pikkuisen uninallen humina auttoi nukkumaan.

 Nyt muutaman kuukauden ajan yömme ovat Onnin puolesta rauhoittuneet huomattavasti. Taas yhden keskustelun jälkeen nimittäin vuodatin kyyneleitä, sillä Whisbear yllätti lahjoittamalla Onnille oman unilinnun. Whisbirdissä ei ole itkusensoria, mutta eihän iso lapsi sitä tarvitsekaan! Yöllä herätessä Onni vain painaa nappulaa ja nukahtaa tuttuun huminaan. Humina kuuluu toki myös yläsänkyyn ja tokaluokkalainenkin totesi kuinka mukava siihen on nukahtaa. Mukavaa on toki myös, ettei koululaisten yöunet keskeydy enää niin usein Onnin itkukohtauksiin, joita tulee enää lähinnä vain sen kirotun refluksin vuoksi.

 Missään nimessä en ollut osannut edes ajatellakaan, että valkoinen kohina voisi näinkin isoa lasta vielä auttaa vaan pidin sitä ihan vauvojen juttuna. Ajattelin, että vauvasta asti ääneen tottuneelle pikkuiselle se voisi isompanakin olla rauhoittava ääni, mutta mielessäni ei ollut edes käynyt kokeilla sitä isompaan kukkujaan. Ensimmäisen noin viikon Onni nukkui kuitenkin lintunsa kanssa vähintään 12 tunnin yöunia. Tuntui aivan kuin lapsi nukkuisi nyt kaikkien vuosien edestä vihdoin kunnon voimaannuttavia yöuniaan. Oli pakko uskoa, että linnun kohina oikeasti auttaa myös Onnin tapauksessa.

 Vieläkään meillä ei nukuta kokonaisia öitä, vaikka osa ykkösen pikkuisen unikoulu olikin onnistunut.  Hänen kohdallaan salapoliisin työt sopivista ruoka-aineista on nimittäin yhä työnalla kuten myös kärsiikö pienikin "vain" refluksista vai onko hänellä mukana ainakin maitoallergiaakin. Pikkuisen vihaamat autohetket sentään ovat rauhoittuneet hieman, sillä Onni ystävällisesti lainaa pitkille matkoille lintuaan. Matkakäytössä Whisbird onkin isompaa kaveriaan uninallea selvästi kätevämpi. Lämmin kiitos siis vielä kerran Whisbear Nordic arkemme huimasta parantamisesta♥