1. helmikuuta 2017

Puhutaanko vähän rahasta?

 Raha ja tulot ovat useille hyvin henkilökohtainen asia. Niin myös mulle. Olen nyt pian puoli vuotta ollut, miten sen sanoisin, täysin kotiäitinä, siis ilman sitä kotihoidontukea tai muuta säännöllistä tuloa ja ajattelin hieman kertoa kuinka ollaan taloudellisesti pärjätty.

 Ennen Onnin saavuttamista sen 3 vuotta aloin jo karsimaan ylimääräisiä kuluja. Tämä kotiin jäämiseni ei olisi millään lailla ollut mahdollista, mikäli mies olisi vähääkään ollut erimieltä. Jokainen teistä voi siellä kuvitella millaisilla tuloilla tällä hetkellä itse koitan täällä pärjätä. Monet voisivatkin todeta mun elävän mieheni siivellä. On toki totta, että mies maksaa suurimman osan laskuista ja joutuu nykyään käyttämään enemmän rahaa kaupassakin. Tämä oli jo selvää jäädessäni kotiin ja miehen menojen kasvua yritimme juuri niillä ylimääräisten kulujen karsimisella hillitä.
 Meillä on omat tilit sekä yhteinen säästötili. Itse maksan tällä hetkellä yhä kaikki henkilökohtaiset laskuni; puhelin, vakuutus yms. Myös omat hankintani ja henkilökohtaiset menoni rahoitan ihan itse, vaikka tiedän miehen mielelläni niitä makselevankin. Ellei rahaa juuri sillä hetkellä ole, jään ilman odottamaan toisia aikoja. Toisaalta hankinnoissa auttaa mukavasti lahjaksi saamani lahjakortit.

 Lasten hankinnoista päävastuu on minulla. Miehen mielestä ymmärrän lasten tarpeita paremmin ja omaan enemmän kiinnostustakin. Toki periaatteessa isompiin hankintoihin mies osallistuu, vaikkei suoraan niitä varten rahaa annakaan. Jos esim. ostan kevätvaatteet, mies käy sitten kaupassa tms. Vastaavasti itse maksoin juuri sähkölaskun ja mies ostaa yhteisellä kauppareissullamme lapsille tarvittavia vaatteita.

 Niin kuinka me olemme nämä puoli vuotta pärjänneet?! Mitään suuria ongelmia ei ole aiheutunut, vaikka miehen tilillä joulu aikaisempaa enemmän näkyikin. Itse kyllä kaipaan niitä puuttuvia tulojani, sillä sähkölaskun, toppahousujen, yhden vaatekerran ja muutaman uuden hanskaparin jälkeen tilillä kävi heti aikamoinen tuuletus. Itselle on tässäkään kuussa turha kuvitella mitään ostavansa ja lasten hankintalista kasvaa nopeammin kuin koskaan ennen. Kaupassa saan itse olla hyvinkin tarkka mitä ostan, sillä on kuitenkin asioita joista en ole valmis tinkimään. Joka päivä meillä on kuitenkin ollut hyvää ja ravitsevaa ruokaa pöydässä sekä olemme myös yhä pystyneet toisinaan käydä ulkona syömässä.

 Periaatteessa siis meillä ei mistään ole puutetta. Tiedämme, ettei tämä tilanne tule ikuisuutta kestämään vaan tuloihin on vielä muutosta tulossa. Yhä edelleen olemme vain iloisia, että pystymme Onnin kotihoidossa vielä pitämään, mutta olisihan se pieni lottovoitto aika kiva :D

8 kommenttia:

  1. Kyllä tuollainen tilanne varmasti vaatii suunnittelua aivan eri tavalla! Minusta on kuitenkin hienoa, että olette pystyneet järkkäämään tilanteen niin että voit vielä olla kotona! Nauti siitä - ja kyllä niitä aikoja vielä tulee kun voi käyttää rahaa huolettomammin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mua suuresti pärjääminen jännitti! Tämä aika kotona on kuitenkin meille arvokkaampaa kuin raha 🙂 Lapset ovat niin hetkisen vain pieniä!

      Poista
  2. Itse totesin jossain vaiheessa että oli opettavaista elää muutama vuosi tiukemmin. Oppi paljon omasta rahankäytöstä ja huomasi, että kyllä vähemmälläkin pärjää. Tuli myös entistä suunnitelmallisemmaksi ja ne heräteostoksetkin jäivät vähemmälle. Leppoisaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kaikkea ei tarvitse ainakaan nyt ja heti🙂 Vähemmälläkin tosiaan pärjää todella hyvin.
      Ihanaa viikkoa❤️

      Poista
  3. Edelleen mun mielestä on niin hienoa että olet/olette uskaltaneet tehdä tämän nykyään ei niin yleisen ratkaisun jäädä oikeasti kotiäidiksi :) Mä nään perheen yksikkönä, meillä maksetaan siltä tililtä missä on rahaa. Kaikki isommat ostokset (omat ja yhteiset) suunnitellaan yhdessä että on sitten varmasti laskuihin ja muihin välttämättömiin menoihin rahaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos❤️ Munkin mielestä perhe on ennemminkin yksikkö. Elämässä tulee tilanteita, jolloin toinen tienaa toista enemmän, mutta yhdessä niistä selvitään!

      Poista
  4. Hienoa, kuinka jotkut vielä "uskaltaa" heittäytyä tuohon. Varmasti vaatii aika isoa pohdintaa ja laskemistakin, onko se mahdollista.

    Mulla on kokemusta kotiäitiydestä yhden kotiäidin tyttärenä. Meidän äiti on ollut kotona aina. Parasta ja pahinta oli kun aina joku oli kotona :D Vanhemmillani oli aikoinaan työnjako sellainen, että äiti hoitaa pääasiassa kodin ja lapset ja isä hankkii ruoan pöytään. Äitini ei ole koskaan palannut työelämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♥ Kaikkea ei voi mitata rahassa ja meillä viimeisttään Onni on opettanut aika paljon onnellisuudesta ja hyvinvoinnista :)

      Itse jouduin olemaan lapsena pitkiä aikoja yksin, myös öisin, ja se oli etenkin pimeällä kovin pelottavaakin. On siis mukava tietää isompienkiin lasten voivan turvallisin mielin tulla kotiin, vaikka eihän esiteini aina enää vanhempia kaipaakaan :D

      Poista