Isompien lasten kovasti odottama hiihtoloma alkoi vihdoin. Etenkin eskarilainen olikin jo kovasti loman tarpeessa, eikä juuri lähes viikon 40 asteen kuumeessa maannut neitikään oikein opiskella jaksanut. Tellua hieman harmitti, ettei meillä taaskaan lomalla lähdetä reissuun, sillä suurin osa tytön kavereista suuntaa Lappiin, etelään jne. Eiköhän me kuitenkin saada kiva loma aikaiseksi!
Syksyllä jaoin vinkkejä edullisiin syyslomapuuhiin ja nuo samat vinkit pätevät hyvin hiihtolomaankin! Nyt vinkkien sijaan listaankin teille meidän lasten toivomat hiihtolomapuuhat. Kuka arvaa mikä toive on kenenkin? :D
♥ Tehdään kattilallinen popcorneja ja syödään niitä kilpaa
♥ Lähdetään hiihtoretkelle ja pakataan eväät mukaan
♥ Käydään luistelemassa moooonta kertaa
♥ Mennään mökille pilkkimään ja otetaan makkaraa mukaan
♥ Käydään leffassa katsomassa Lego-Batman
♥ Vietetään shoppailupäivä
♥ Tehdään kilpaa palapelejä
♥ Lasketaan paljon mäkeä tai mennään laskiaisriehaan katsomaan palomiehiä
♥ Leivotaan pullaa
♥ Mennään taas metsään
♥ Nukutaan yötä majassa
Kovin ihmeellisiä lapset eivät siis toivoneet eikä lomasta olekaan tarkoitus tehdä mitään aikataulutettua suorituslistaa. Lomallahan kuuluu ottaa rennosti, nauttia vapaasta ja tehdä niitä kivoja asioita mitkä juuri sillä hetkellä sattuu kiinnostamaan :)
Toiveiden lisäksi he saavat jokainen oman yökyläretkensä, mikäli Onni uskaltaa tällä kertaa lähteä. Yökylässä isommat lapset saavat kuitenkin sitä kaivattua rauhaa ja toisaalta kotona olevat hieman enemmän vanhempien huomiota. Ehkä itse saan myös nukkua muutaman yön sängyssä. Pojat ovat viime aikoina tehokkaasti vallanneet kilpaa parhaat nukkumispaikat niin, että itse olen useana aamuna löytänyt itseni puoliksi yöpöydän puolelta. Alkaa pian rautakankikin olemaan mua vetreämpi :D
Miten muut viettävät tänä vuonna hiihtolomaa?
24. helmikuuta 2017
20. helmikuuta 2017
Kevättalven puuhia
Meillä lapset rakastavat talvisin hiihtämistä, hankikävelyitä ja luistelua. Tänä vuonna säätila on kuitenkin näihin lempipuuhiin ollut varsin oikullinen. Lunta hankikävelyyn tai pidemmille hiihtolenkeille ei juurikaan ole riittänyt ja luistinkenttäkin on toisinaan ollut suljettuna lämpötilan ollessa selvästi plussan puolella. Toisaalta tällä hetkellä pihamme on kyllä loistava luistinrata, sillä se on täysin peilijäässä! Potkukelkalla saakin kovat kyydit ja toisaalta jään ansiosta rattikelkkakin kulkee kerrankin ihan omalla pihalla.
Lapsilta ei kuitenkaan kauaa kestä keksiä uutta tekemistä. Kun lunta ei ole, löytyy ympäristöstä taatusti muuta jännää puuhaa. Yksi sellainen on majanrakennus eikä haittaa jos yhden saa valmiiksi. Majojahan ei voi koskaan olla liikaa! Lupasin lasten keväällä saavan rakentaa ihan kunnon lautamajan, mutta näin talvella maja syntyy helposti myös risuista, oksista tai mukavasti kuusen alle.
Liian pienessä talvihaalarissa kotona kulkeva eskarilaisemme rakastaa tällä hetkellä kiipeilyä. Myös kaikenlainen temppuileminen on pojan mieleen ja pihalta voikin löytää mahtavia temppuratoja! Kuinka kulkea pisteeseen b jättämättä yhtään jälkeä lumeen? Tai kuinka kulkea pelastamaan hädässä oleva kulkematta oksien ylitse?
Oikeastaan hieman kateellisena katselen tuota lasten energian määrää! He juoksevat piilosilta mäenlaskuun ja väliin vähän hippaa ennen tutkimusretkeä. Kun oma maha murisee jo karhun lailla, eivät lapset malttaisi vieläkään lähteä sisälle syömään. Parastahan heidän mielestä on esim. paistaa makkaraa, jota voi sitten taas lennossa nauttia :D Koko päivän liikkumisen jälkeen illalla nukkumaanmenon aikaan sisällä hyppii vielä punaposkinen tuholaiskaksikko samalla kun heidän äitinsä lähes nukahtaa sohvalle. Siis oikeasti, mistä sitä energiaa riittää?!
Lapsilta ei kuitenkaan kauaa kestä keksiä uutta tekemistä. Kun lunta ei ole, löytyy ympäristöstä taatusti muuta jännää puuhaa. Yksi sellainen on majanrakennus eikä haittaa jos yhden saa valmiiksi. Majojahan ei voi koskaan olla liikaa! Lupasin lasten keväällä saavan rakentaa ihan kunnon lautamajan, mutta näin talvella maja syntyy helposti myös risuista, oksista tai mukavasti kuusen alle.
Liian pienessä talvihaalarissa kotona kulkeva eskarilaisemme rakastaa tällä hetkellä kiipeilyä. Myös kaikenlainen temppuileminen on pojan mieleen ja pihalta voikin löytää mahtavia temppuratoja! Kuinka kulkea pisteeseen b jättämättä yhtään jälkeä lumeen? Tai kuinka kulkea pelastamaan hädässä oleva kulkematta oksien ylitse?
Oikeastaan hieman kateellisena katselen tuota lasten energian määrää! He juoksevat piilosilta mäenlaskuun ja väliin vähän hippaa ennen tutkimusretkeä. Kun oma maha murisee jo karhun lailla, eivät lapset malttaisi vieläkään lähteä sisälle syömään. Parastahan heidän mielestä on esim. paistaa makkaraa, jota voi sitten taas lennossa nauttia :D Koko päivän liikkumisen jälkeen illalla nukkumaanmenon aikaan sisällä hyppii vielä punaposkinen tuholaiskaksikko samalla kun heidän äitinsä lähes nukahtaa sohvalle. Siis oikeasti, mistä sitä energiaa riittää?!
19. helmikuuta 2017
We Did It- vai miten kävikään suhteelle?
Yhteistyössä Perheblogit ja We Did It
Olemme miehen kanssa nyt käyneet läpi We Did It-parisuhdeterapian, jota pääsimme Perheblogien uniikissa testiryhmässä testaamaan. Viime viikolla kerroin kokemuksiamme itse Wedidit -sovelluksesta, mutta teitä varmasti kiinnostaa myös kuulla miten parisuhteellemme tuon terapian aikana kävi? Toimiiko We Did It oikeasti?
Ehdimme miehen kanssa jo hieman harmittelemaan, ettei näihin viikkoihin mahtunut yhtään perusviikkoa. Olisimme varmasti hyötyneet ns. normaalissa tilassa sovelluksesta enemmän, sillä nyt viikkoanalyyseissä oli selvästi nähtävissä mm. oma olotilani sekä miehen työ ja sen aiheuttama stressi. Toisaalta milloin meidän elämä olisi sitten tarpeeksi normaalia ollut?! Ainahan se miehen työ vaikuttaa suhteeseemme ja tämän tiesimme jo ennakkoon. Näin vaikeimman viikon viikkoanalyysin tippuneet prosentitkaan eivät loppupeleissä tulleet yllätyksenä.
Jo ennen parisuhdeterapian aloittamista suhteemme oli hyvällä tasolla. Hyväkin parisuhde kaipaa kuitenkin sitä hoitamista ja tiesimmekin jo ennakkoon missä meidän suurin ongelma on; kahdenkeskisessä ajassa. Illalla lasten mentyä nukkumaan molempien on ollut niin helppo uppoutua niihin tekemättömiin hommiin sen sijaan, että olisimme nauttineet toistemme seurasta. Toki olimme ennenkin näin tehneet, mutta älyluurit ja tietokoneet vievät sen toisen huomion niin kovin helposti, etenkin jos on parin viikon paperihommat tekemättä. Kiitos We Did It:n vietimme paljon enemmän iltaisin aikaa ihan kaksin, vaikka usein meistä lopulta toinen kuorsasikin kainalossa.
Myös muuten parisuhteemme muuttui analyysien mukaan onnellisemmaksi. Teimme enemmän pieniä asioita, joita emme normaalisti ehkä tekisi, mutta jotka selvästi vaikuttavat puolison hyvinvointiin. Keskustelimme enemmän ja opimme näin taas ymmärtämään paremmin toisiamme sen sijaan, että olisimme ajatelleet itsestäänselvästi puolison asian tietävän.
Vaikka alkuajatuksena mietimme, miksi ihmeessä kaiken maailman sovelluksia keksitään, karistimme epäluulomme hetkessä. We Did It-sovellus on hauskaa pariterapiaa, jonka voimme todistettavasti sanoa toimivan!
Olemme miehen kanssa nyt käyneet läpi We Did It-parisuhdeterapian, jota pääsimme Perheblogien uniikissa testiryhmässä testaamaan. Viime viikolla kerroin kokemuksiamme itse Wedidit -sovelluksesta, mutta teitä varmasti kiinnostaa myös kuulla miten parisuhteellemme tuon terapian aikana kävi? Toimiiko We Did It oikeasti?
Ehdimme miehen kanssa jo hieman harmittelemaan, ettei näihin viikkoihin mahtunut yhtään perusviikkoa. Olisimme varmasti hyötyneet ns. normaalissa tilassa sovelluksesta enemmän, sillä nyt viikkoanalyyseissä oli selvästi nähtävissä mm. oma olotilani sekä miehen työ ja sen aiheuttama stressi. Toisaalta milloin meidän elämä olisi sitten tarpeeksi normaalia ollut?! Ainahan se miehen työ vaikuttaa suhteeseemme ja tämän tiesimme jo ennakkoon. Näin vaikeimman viikon viikkoanalyysin tippuneet prosentitkaan eivät loppupeleissä tulleet yllätyksenä.
Jo ennen parisuhdeterapian aloittamista suhteemme oli hyvällä tasolla. Hyväkin parisuhde kaipaa kuitenkin sitä hoitamista ja tiesimmekin jo ennakkoon missä meidän suurin ongelma on; kahdenkeskisessä ajassa. Illalla lasten mentyä nukkumaan molempien on ollut niin helppo uppoutua niihin tekemättömiin hommiin sen sijaan, että olisimme nauttineet toistemme seurasta. Toki olimme ennenkin näin tehneet, mutta älyluurit ja tietokoneet vievät sen toisen huomion niin kovin helposti, etenkin jos on parin viikon paperihommat tekemättä. Kiitos We Did It:n vietimme paljon enemmän iltaisin aikaa ihan kaksin, vaikka usein meistä lopulta toinen kuorsasikin kainalossa.
Myös muuten parisuhteemme muuttui analyysien mukaan onnellisemmaksi. Teimme enemmän pieniä asioita, joita emme normaalisti ehkä tekisi, mutta jotka selvästi vaikuttavat puolison hyvinvointiin. Keskustelimme enemmän ja opimme näin taas ymmärtämään paremmin toisiamme sen sijaan, että olisimme ajatelleet itsestäänselvästi puolison asian tietävän.
Vaikka alkuajatuksena mietimme, miksi ihmeessä kaiken maailman sovelluksia keksitään, karistimme epäluulomme hetkessä. We Did It-sovellus on hauskaa pariterapiaa, jonka voimme todistettavasti sanoa toimivan!
15. helmikuuta 2017
Joka päivä on ystävänpäivä
Eilen lapset surkuttelivat, kun emme tänä vuonna olleet tehneet mitään ystävänpäivän eteen. Onni odotti kovasti leipomishetkeäkin, mutta eihän meillä ollut aineksia ja itselläni voimia. Illalla ystävältäni saamaa pakettia availlessa tunsin kunnon tunnontuskia rinnassani. Olisihan nyt edes muutama kortti ollut helppo lähettää ja jotain pientä lasten kanssakin tehdä!
Mietteeni keskeytti Pikkutäryn tanssiesitys, joka päättyi käsillä tehtyyn sydämeen ja lauseeseen: Äiti ja isi, te ootte mulle maailman tärkeimpiä ja rakkaimpia. Väkisinkin siinä herkistyi! Poikaa halaillessamme kuitenkin taas muistin, ettei se ystävänpäivä ole vain yksi päivä vuodessa. Me ehtisimme lasten kanssa hyvin askarrella ja viettää ystävänpäivää myöhemminkin. Myös omia ystäviäni ehtisin muistaa muulla kuin tylsällä kuvaviestillä.
Ystävät ovat suuri rikkaus, joita ainakaan minä en pidä itsestään selvyytenä. 'Olet tärkeä', 'Kiitos', 'Ihanaa, että olet olemassa' ja muut lauseet on helppo sanoa ihan koska tahansa. Vielä kun muistaisi useammin itse kaiken kiireen ja muun keskellä niin tehdä!
Loppuun haluan vielä vinkata, että Perheblogeilla on Bloggaajahaku käynnissä! Käy kurkkimassa lisätietoa Perheblogien facebookista ja hae mukaan ;)
Mietteeni keskeytti Pikkutäryn tanssiesitys, joka päättyi käsillä tehtyyn sydämeen ja lauseeseen: Äiti ja isi, te ootte mulle maailman tärkeimpiä ja rakkaimpia. Väkisinkin siinä herkistyi! Poikaa halaillessamme kuitenkin taas muistin, ettei se ystävänpäivä ole vain yksi päivä vuodessa. Me ehtisimme lasten kanssa hyvin askarrella ja viettää ystävänpäivää myöhemminkin. Myös omia ystäviäni ehtisin muistaa muulla kuin tylsällä kuvaviestillä.
Ystävät ovat suuri rikkaus, joita ainakaan minä en pidä itsestään selvyytenä. 'Olet tärkeä', 'Kiitos', 'Ihanaa, että olet olemassa' ja muut lauseet on helppo sanoa ihan koska tahansa. Vielä kun muistaisi useammin itse kaiken kiireen ja muun keskellä niin tehdä!
Loppuun haluan vielä vinkata, että Perheblogeilla on Bloggaajahaku käynnissä! Käy kurkkimassa lisätietoa Perheblogien facebookista ja hae mukaan ;)
13. helmikuuta 2017
Viikon parhaimpia
Viimeinen viikko on ollut koettelemuksia täynnä. Mielestäni on kuitenkin parempi katsella sekä muistella niitä hyviä asioita, joita takuuvarmasti jokaiseen päiväänkin mahtuu. Viime viikolla minua ilahdutti ainakin nämä asiat:
♥ Aurinkoiset päivät. Kuinka paljon aurinko piristääkään, vaikka sitä joutuisi ihan vaan ruudun takaa ihailemaan. Nyt voi myös jo huomata auringon lämmittävän ihanasti sekä päivän pidentyneen hurjasti. Kyllä se kevät sieltä tekee hiljalleen tuloaan, vaikka vielä kunnon talvessa ollaankin!
♥ Lasten hauskat jutut. Aina ei tarvitse lapsen kanssa edes keskustella vaan voi sivusta kuulla aivan uskomattoman kekseliäitä sanontoja! Harmi vain, kun lahopää unohtaa ne heti, mutta onneksi pian tulee jo uusia juttuja.
♥ Miehen omatoiminen tilanteen haltuunotto. Kotiäiti sai siis sairastaa sängynpohjalla ihan rauhassa! Mies omatoimisesti hoiti niin kerhot, kontrollikäynnit kuin kotihommatkin.
♥ Päiväunet. En varmasti koskaan ole nauttinut päiväunista vaan ennemmin paahtanut täysillä iltaan asti, mutta kylläpä nyt oli ihana ottaa torkut juuri silloin kun silmät eivät enää vain auki pysyneet. Kuinka paljon helpommin myös illalla uni tuli, kun ei käynyt väsymyksen vuoksi ylikierroksilla!
♥ Onnin olotila uusiutuneen kurkunpääntulehduksen kanssa pysyi pelästyksen jälkeen sen verran hyvänä, ettei sairaalahoitoa tarvittu. Taudit eivät ikinä ole iloinen asia, mutta on mukavampi potea ja olla kotona kaikkien rakkaiden luona.
♥ Koko perheen yhteinen ruuanlaittohetki. Ihan perusarkea, mutta silti niin mukavaa!
♥ Tuttavan juhlat, meillä käyneet vieraat ja lapsen leffaan sekä syömään vienyt kummi. Mitäpä elämä olisikaan ilman ihania ystäviä!
♥ Tyttöjen päivä. Kahdenkeskinen aika lapsen kanssa on tärkeää. Mies lähti poikien kanssa mökillä käymään ja me jäätiin Tellun kanssa kotiin. Aina ei tarvitse edes tehdä mitään ihmeellistä, vaan meillä oli mukavaa ihan metsäretkellä ja kotisohvalla elokuvan parissa.
♥ Lähestyvä hiihtoloma. Vaikka emme tänäkään vuonna pääse miehen töiden vuoksi reissuun, on mukavaa suunnitella lomapäiville yhteistä tekemistä. Mökille pilkiskelemään, kuten Onni sanoo, oli kaikkien yhteinen toive, joten nyt toivomme vain lomalla jäiden kestävän!
Mikä on viime päivinä ilahduttanut sinua?
♥ Aurinkoiset päivät. Kuinka paljon aurinko piristääkään, vaikka sitä joutuisi ihan vaan ruudun takaa ihailemaan. Nyt voi myös jo huomata auringon lämmittävän ihanasti sekä päivän pidentyneen hurjasti. Kyllä se kevät sieltä tekee hiljalleen tuloaan, vaikka vielä kunnon talvessa ollaankin!
♥ Lasten hauskat jutut. Aina ei tarvitse lapsen kanssa edes keskustella vaan voi sivusta kuulla aivan uskomattoman kekseliäitä sanontoja! Harmi vain, kun lahopää unohtaa ne heti, mutta onneksi pian tulee jo uusia juttuja.
♥ Miehen omatoiminen tilanteen haltuunotto. Kotiäiti sai siis sairastaa sängynpohjalla ihan rauhassa! Mies omatoimisesti hoiti niin kerhot, kontrollikäynnit kuin kotihommatkin.
♥ Päiväunet. En varmasti koskaan ole nauttinut päiväunista vaan ennemmin paahtanut täysillä iltaan asti, mutta kylläpä nyt oli ihana ottaa torkut juuri silloin kun silmät eivät enää vain auki pysyneet. Kuinka paljon helpommin myös illalla uni tuli, kun ei käynyt väsymyksen vuoksi ylikierroksilla!
♥ Onnin olotila uusiutuneen kurkunpääntulehduksen kanssa pysyi pelästyksen jälkeen sen verran hyvänä, ettei sairaalahoitoa tarvittu. Taudit eivät ikinä ole iloinen asia, mutta on mukavampi potea ja olla kotona kaikkien rakkaiden luona.
♥ Koko perheen yhteinen ruuanlaittohetki. Ihan perusarkea, mutta silti niin mukavaa!
♥ Tuttavan juhlat, meillä käyneet vieraat ja lapsen leffaan sekä syömään vienyt kummi. Mitäpä elämä olisikaan ilman ihania ystäviä!
♥ Tyttöjen päivä. Kahdenkeskinen aika lapsen kanssa on tärkeää. Mies lähti poikien kanssa mökillä käymään ja me jäätiin Tellun kanssa kotiin. Aina ei tarvitse edes tehdä mitään ihmeellistä, vaan meillä oli mukavaa ihan metsäretkellä ja kotisohvalla elokuvan parissa.
♥ Lähestyvä hiihtoloma. Vaikka emme tänäkään vuonna pääse miehen töiden vuoksi reissuun, on mukavaa suunnitella lomapäiville yhteistä tekemistä. Mökille pilkiskelemään, kuten Onni sanoo, oli kaikkien yhteinen toive, joten nyt toivomme vain lomalla jäiden kestävän!
Mikä on viime päivinä ilahduttanut sinua?
12. helmikuuta 2017
We Did It- kokemuksiamme
Yhteistyössä Perheblogit ja We Did It
Olen jo muutamaan kertaan kertonut teille We Did It- parisuhdesovelluksesta, jota olemme päässeet Perheblogien uniikin testiryhmän kanssa testaamaan. Tässä postauksessa kerron meidän henkilökohtaisia kokemuksia.
Olemme nyt muutaman viikon ajan suorittaneet Wedidit-parisuhdesovelluksen antamia, puolison valitsemia tehtäviä. Osa tehtävien aihealueista on valinnut sovellus ja osan puoliso. Molempien viikon kohokohta onkin ollut jännittää viikkoanalyysin tulosta ja niitä puolison valitsemia seuraavan viikon tehtäviä. Jännittämisen lomassa selvästi myös keskustelumme parisuhteesta on lisääntynyt.
Miten meillä on käynyt sitten itse tehtävien kanssa? Vaikka tehtävät ovatkin olleet helppoja ja melko helposti toteutettavissa, on niitä jäänyt tekemättä. Itse sain esim. eräs viikko tehtäväksi mm. kävelylenkin miehen kanssa sekä elokuvaillan kainalossa. Ihania ja helposti toteutettavia tehtäviä, mutta kun lenkille en olotilani vuoksi vain yllättäen koko viikossa kyennytkään ja leffankin nukuin rättiväsyneenä siinä kainalossa :D Miehellä taas jäi lasten iltasadut lukematta, sillä töistä käsin se on hieman hankalaa.
Meidän elämässä on siis hankala suunnitella viikkoa etukäteen eikä aina tätä sovelluksen tehtäviä valitessa olla tajuttu. Kaikki tehtävät eivät siis ole tulleet suoritetuksi, mutta tämähän on vain peliä! Vaikka tavoitteena onkin parantaa parisuhdetta, ei toista saa tekemättömistä tehtävistä syyttää. On oltava ymmärrystä ja tekemättömyydetkin on helppo keskustella viikkoanalyysin valmistuessa.
Entä miten tehtävien lisäksi We Did It on päivissämme näkynyt? Keskustelumme on selvästi lisääntynyt niin viikolla kuin viikkoanalyysiakin läpikäydessämme. Valittujen tehtävien kautta on myös voinut saada vinkkiä, kuinka puolisoa voi helposti arjessa ilahduttaa. Aina kaikkea ei edes tajua ääneen sanoa, saati kaikista asioista kiireen keskellä pysähtyä keskustelemaan. Joskus on siis hyvä viettää tällaisia parisuhdeviikkojakin, jotka avaavat taas silmiä uusille näkökulmille.
Jos sinusta tuntuu, että olisi parisuhdeviikkojen aika, We Did It-parisuhdesovelluksen voit ladata täältä.
Olen jo muutamaan kertaan kertonut teille We Did It- parisuhdesovelluksesta, jota olemme päässeet Perheblogien uniikin testiryhmän kanssa testaamaan. Tässä postauksessa kerron meidän henkilökohtaisia kokemuksia.
Olemme nyt muutaman viikon ajan suorittaneet Wedidit-parisuhdesovelluksen antamia, puolison valitsemia tehtäviä. Osa tehtävien aihealueista on valinnut sovellus ja osan puoliso. Molempien viikon kohokohta onkin ollut jännittää viikkoanalyysin tulosta ja niitä puolison valitsemia seuraavan viikon tehtäviä. Jännittämisen lomassa selvästi myös keskustelumme parisuhteesta on lisääntynyt.
Miten meillä on käynyt sitten itse tehtävien kanssa? Vaikka tehtävät ovatkin olleet helppoja ja melko helposti toteutettavissa, on niitä jäänyt tekemättä. Itse sain esim. eräs viikko tehtäväksi mm. kävelylenkin miehen kanssa sekä elokuvaillan kainalossa. Ihania ja helposti toteutettavia tehtäviä, mutta kun lenkille en olotilani vuoksi vain yllättäen koko viikossa kyennytkään ja leffankin nukuin rättiväsyneenä siinä kainalossa :D Miehellä taas jäi lasten iltasadut lukematta, sillä töistä käsin se on hieman hankalaa.
Meidän elämässä on siis hankala suunnitella viikkoa etukäteen eikä aina tätä sovelluksen tehtäviä valitessa olla tajuttu. Kaikki tehtävät eivät siis ole tulleet suoritetuksi, mutta tämähän on vain peliä! Vaikka tavoitteena onkin parantaa parisuhdetta, ei toista saa tekemättömistä tehtävistä syyttää. On oltava ymmärrystä ja tekemättömyydetkin on helppo keskustella viikkoanalyysin valmistuessa.
Entä miten tehtävien lisäksi We Did It on päivissämme näkynyt? Keskustelumme on selvästi lisääntynyt niin viikolla kuin viikkoanalyysiakin läpikäydessämme. Valittujen tehtävien kautta on myös voinut saada vinkkiä, kuinka puolisoa voi helposti arjessa ilahduttaa. Aina kaikkea ei edes tajua ääneen sanoa, saati kaikista asioista kiireen keskellä pysähtyä keskustelemaan. Joskus on siis hyvä viettää tällaisia parisuhdeviikkojakin, jotka avaavat taas silmiä uusille näkökulmille.
Jos sinusta tuntuu, että olisi parisuhdeviikkojen aika, We Did It-parisuhdesovelluksen voit ladata täältä.
8. helmikuuta 2017
Koulu kutsuu
Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on uutta ja ihmeellistä. Sitä vanhempana joutuu tai pääsee ensimmäistä kertaa moniin uusiin tilanteisiin, jotka aiheuttavat monenlaisia tunteita. Ei nuo tunteet kuitenkaan muidenkaan lasten kohdalla mihinkään katoa! Ihan samalla lailla sitä esim. havahtuu ajan kulumiseen kyyneleet silmissä eskarikirjeen kolahtaessa postilaatikkoon myös toisen lapsen kohdalla.
Olimme miehen kanssa jo osanneet odotella Pikkutäryn kouluun ilmoittautumispapereita. Etenkin mies ajatteli, ettei enää eskarin aloittamisen jälkeen samanlaista tunnemyrskyä tulisi. Onhan eskarivuosi koulukyyteineen jo melkolailla lähes kuin lapsi koulussa olisi. Itse herkkänä ihmisenä kyllä tiesin papereiden koskettavan, mutta että niin paljon?!
Tällä viikolla siis tuo odotettu kirje saapui. Itse makasin migreenin kourissa ja mies avasi ensin kirjeen. Kuulin makuuhuoneeseemme liikutuksen ääntä. Siinä mustaa valkoisella se meidän jo tiedossa ollut asia tuntui niin paljon todellisemmalta! Itsekin lopulta päästessäni kirjettä lukemaan sain aikaan oikein kunnon kyyneltulvan.
Näissä hetkissä sitä huomaa kuinka nopeasti lapset oikeasti kasvavatkaan. Meillä on muistissa niin selvästi kuinka kannoimme pojan synnytyslaitokselta kotiin ja kävelimme huutavan vauvan kanssa polun asuntomme lattioihin. Vastahan se pieni käärö oppi kävelemään ja sanomaan äiti! Aivan äskenhän me kävimme vielä iloisina kerhossa ja nyt poika on syksyllä astumassa jo koulutielle.
Vaikka haikeutta onkin ilmassa, saamme olla onnellisia pojan päästessä samaan kouluun siskonsa kanssa. Koulumatkalle on siskosta turvaa ja tilat sekä henkilökunta ovat jo tuttuja. Tiedän pojan pärjäävän kaikin puolin koulussa, mutta silti tiedän elokuussa vuodattelevani vielä monen monta kyyneltä lisää saattaessani poikaa ensimmäistä kertaa ikinä koulubussin kyytiin. Mun iso pikkuiseni♥
Onko muille kolahdellut koulukirjeitä postilaatikkoon? Millaisia tunteita esikouluun tai kouluun lähtö saa aikaan?
Olimme miehen kanssa jo osanneet odotella Pikkutäryn kouluun ilmoittautumispapereita. Etenkin mies ajatteli, ettei enää eskarin aloittamisen jälkeen samanlaista tunnemyrskyä tulisi. Onhan eskarivuosi koulukyyteineen jo melkolailla lähes kuin lapsi koulussa olisi. Itse herkkänä ihmisenä kyllä tiesin papereiden koskettavan, mutta että niin paljon?!
Tällä viikolla siis tuo odotettu kirje saapui. Itse makasin migreenin kourissa ja mies avasi ensin kirjeen. Kuulin makuuhuoneeseemme liikutuksen ääntä. Siinä mustaa valkoisella se meidän jo tiedossa ollut asia tuntui niin paljon todellisemmalta! Itsekin lopulta päästessäni kirjettä lukemaan sain aikaan oikein kunnon kyyneltulvan.
Näissä hetkissä sitä huomaa kuinka nopeasti lapset oikeasti kasvavatkaan. Meillä on muistissa niin selvästi kuinka kannoimme pojan synnytyslaitokselta kotiin ja kävelimme huutavan vauvan kanssa polun asuntomme lattioihin. Vastahan se pieni käärö oppi kävelemään ja sanomaan äiti! Aivan äskenhän me kävimme vielä iloisina kerhossa ja nyt poika on syksyllä astumassa jo koulutielle.
Vaikka haikeutta onkin ilmassa, saamme olla onnellisia pojan päästessä samaan kouluun siskonsa kanssa. Koulumatkalle on siskosta turvaa ja tilat sekä henkilökunta ovat jo tuttuja. Tiedän pojan pärjäävän kaikin puolin koulussa, mutta silti tiedän elokuussa vuodattelevani vielä monen monta kyyneltä lisää saattaessani poikaa ensimmäistä kertaa ikinä koulubussin kyytiin. Mun iso pikkuiseni♥
Onko muille kolahdellut koulukirjeitä postilaatikkoon? Millaisia tunteita esikouluun tai kouluun lähtö saa aikaan?
5. helmikuuta 2017
We Did It -osa 2
Yhteistyössä Perheblogit ja We Did It
Kerroin viime viikolla We Did It-parisuhdesovellusta, jota pääsimme Perheblogien uniikin testiryhmän mukana testaamaan. Viime viikolla kirjoitin itse sovelluksesta ja tällä viikolla ajattelin kertoa teille kokemuksen kautta muutaman huomion, miksi tuo sovellus kannattaisi ladata.
Tiedättehän sen tilanteen, kun puolison toiminta jossakin asiassa kerrasta toiseen vaan ärsyttää?! Asia ei välttämättä ole mikään suuren suuri tai parisuhdetta kaatava, mutta hetkittäin saattaa kuitenkin ärsyttää suurestikin. Jatkuva huomauttelu asiasta ei oikein mukavalle tunnu ja lopulta saattaa olla varsin tehotontakin. We Did It-sovelluksen kautta voit antaa puolisollesi tämän ärsyttävyyden viikkotehtäväksi ja peleistähän ei saa suuttua ;) Ehkä tuon tehtävän avulla puolisosi alkaa sitten ymmärtämään asiaa paremmin kannaltasi?!
We Did It:n avulla voi myös saada puolison puhumaan. Kaikki eivät osaa puhua kaikesta ja toisen ajatuksia on niin kovin vaikea lukea. Jos siis puoliso on huono avautumaan tai kertomaan esim. haaveistaan, voi sovelluksen tehtävien avulla saada hieman lisää tietoa mitä toisen päässä liikkuu. Tai jos tuntuu, ettei toinen ikinä kuuntele, saattaa keskustelun avulla saada omankin mielipiteensä kuuluville.
Pienilläkin arjen jutuilla ja teoilla, voi parisuhdetta parantaa entisestään. Onnellisuus, kun koostuu myös pienistä murusista ja kukapa ei haluaisi puolisoaan mahdollisimman onnelliseksi tehdä?! Wedidit parisuhdesovelluksen voit ladata täältä.
Kerroin viime viikolla We Did It-parisuhdesovellusta, jota pääsimme Perheblogien uniikin testiryhmän mukana testaamaan. Viime viikolla kirjoitin itse sovelluksesta ja tällä viikolla ajattelin kertoa teille kokemuksen kautta muutaman huomion, miksi tuo sovellus kannattaisi ladata.
Tiedättehän sen tilanteen, kun puolison toiminta jossakin asiassa kerrasta toiseen vaan ärsyttää?! Asia ei välttämättä ole mikään suuren suuri tai parisuhdetta kaatava, mutta hetkittäin saattaa kuitenkin ärsyttää suurestikin. Jatkuva huomauttelu asiasta ei oikein mukavalle tunnu ja lopulta saattaa olla varsin tehotontakin. We Did It-sovelluksen kautta voit antaa puolisollesi tämän ärsyttävyyden viikkotehtäväksi ja peleistähän ei saa suuttua ;) Ehkä tuon tehtävän avulla puolisosi alkaa sitten ymmärtämään asiaa paremmin kannaltasi?!
We Did It:n avulla voi myös saada puolison puhumaan. Kaikki eivät osaa puhua kaikesta ja toisen ajatuksia on niin kovin vaikea lukea. Jos siis puoliso on huono avautumaan tai kertomaan esim. haaveistaan, voi sovelluksen tehtävien avulla saada hieman lisää tietoa mitä toisen päässä liikkuu. Tai jos tuntuu, ettei toinen ikinä kuuntele, saattaa keskustelun avulla saada omankin mielipiteensä kuuluville.
Pienilläkin arjen jutuilla ja teoilla, voi parisuhdetta parantaa entisestään. Onnellisuus, kun koostuu myös pienistä murusista ja kukapa ei haluaisi puolisoaan mahdollisimman onnelliseksi tehdä?! Wedidit parisuhdesovelluksen voit ladata täältä.
1. helmikuuta 2017
Puhutaanko vähän rahasta?
Raha ja tulot ovat useille hyvin henkilökohtainen asia. Niin myös mulle. Olen nyt pian puoli vuotta ollut, miten sen sanoisin, täysin kotiäitinä, siis ilman sitä kotihoidontukea tai muuta säännöllistä tuloa ja ajattelin hieman kertoa kuinka ollaan taloudellisesti pärjätty.
Ennen Onnin saavuttamista sen 3 vuotta aloin jo karsimaan ylimääräisiä kuluja. Tämä kotiin jäämiseni ei olisi millään lailla ollut mahdollista, mikäli mies olisi vähääkään ollut erimieltä. Jokainen teistä voi siellä kuvitella millaisilla tuloilla tällä hetkellä itse koitan täällä pärjätä. Monet voisivatkin todeta mun elävän mieheni siivellä. On toki totta, että mies maksaa suurimman osan laskuista ja joutuu nykyään käyttämään enemmän rahaa kaupassakin. Tämä oli jo selvää jäädessäni kotiin ja miehen menojen kasvua yritimme juuri niillä ylimääräisten kulujen karsimisella hillitä.
Meillä on omat tilit sekä yhteinen säästötili. Itse maksan tällä hetkellä yhä kaikki henkilökohtaiset laskuni; puhelin, vakuutus yms. Myös omat hankintani ja henkilökohtaiset menoni rahoitan ihan itse, vaikka tiedän miehen mielelläni niitä makselevankin. Ellei rahaa juuri sillä hetkellä ole, jään ilman odottamaan toisia aikoja. Toisaalta hankinnoissa auttaa mukavasti lahjaksi saamani lahjakortit.
Lasten hankinnoista päävastuu on minulla. Miehen mielestä ymmärrän lasten tarpeita paremmin ja omaan enemmän kiinnostustakin. Toki periaatteessa isompiin hankintoihin mies osallistuu, vaikkei suoraan niitä varten rahaa annakaan. Jos esim. ostan kevätvaatteet, mies käy sitten kaupassa tms. Vastaavasti itse maksoin juuri sähkölaskun ja mies ostaa yhteisellä kauppareissullamme lapsille tarvittavia vaatteita.
Niin kuinka me olemme nämä puoli vuotta pärjänneet?! Mitään suuria ongelmia ei ole aiheutunut, vaikka miehen tilillä joulu aikaisempaa enemmän näkyikin. Itse kyllä kaipaan niitä puuttuvia tulojani, sillä sähkölaskun, toppahousujen, yhden vaatekerran ja muutaman uuden hanskaparin jälkeen tilillä kävi heti aikamoinen tuuletus. Itselle on tässäkään kuussa turha kuvitella mitään ostavansa ja lasten hankintalista kasvaa nopeammin kuin koskaan ennen. Kaupassa saan itse olla hyvinkin tarkka mitä ostan, sillä on kuitenkin asioita joista en ole valmis tinkimään. Joka päivä meillä on kuitenkin ollut hyvää ja ravitsevaa ruokaa pöydässä sekä olemme myös yhä pystyneet toisinaan käydä ulkona syömässä.
Periaatteessa siis meillä ei mistään ole puutetta. Tiedämme, ettei tämä tilanne tule ikuisuutta kestämään vaan tuloihin on vielä muutosta tulossa. Yhä edelleen olemme vain iloisia, että pystymme Onnin kotihoidossa vielä pitämään, mutta olisihan se pieni lottovoitto aika kiva :D
Ennen Onnin saavuttamista sen 3 vuotta aloin jo karsimaan ylimääräisiä kuluja. Tämä kotiin jäämiseni ei olisi millään lailla ollut mahdollista, mikäli mies olisi vähääkään ollut erimieltä. Jokainen teistä voi siellä kuvitella millaisilla tuloilla tällä hetkellä itse koitan täällä pärjätä. Monet voisivatkin todeta mun elävän mieheni siivellä. On toki totta, että mies maksaa suurimman osan laskuista ja joutuu nykyään käyttämään enemmän rahaa kaupassakin. Tämä oli jo selvää jäädessäni kotiin ja miehen menojen kasvua yritimme juuri niillä ylimääräisten kulujen karsimisella hillitä.
Meillä on omat tilit sekä yhteinen säästötili. Itse maksan tällä hetkellä yhä kaikki henkilökohtaiset laskuni; puhelin, vakuutus yms. Myös omat hankintani ja henkilökohtaiset menoni rahoitan ihan itse, vaikka tiedän miehen mielelläni niitä makselevankin. Ellei rahaa juuri sillä hetkellä ole, jään ilman odottamaan toisia aikoja. Toisaalta hankinnoissa auttaa mukavasti lahjaksi saamani lahjakortit.
Lasten hankinnoista päävastuu on minulla. Miehen mielestä ymmärrän lasten tarpeita paremmin ja omaan enemmän kiinnostustakin. Toki periaatteessa isompiin hankintoihin mies osallistuu, vaikkei suoraan niitä varten rahaa annakaan. Jos esim. ostan kevätvaatteet, mies käy sitten kaupassa tms. Vastaavasti itse maksoin juuri sähkölaskun ja mies ostaa yhteisellä kauppareissullamme lapsille tarvittavia vaatteita.
Niin kuinka me olemme nämä puoli vuotta pärjänneet?! Mitään suuria ongelmia ei ole aiheutunut, vaikka miehen tilillä joulu aikaisempaa enemmän näkyikin. Itse kyllä kaipaan niitä puuttuvia tulojani, sillä sähkölaskun, toppahousujen, yhden vaatekerran ja muutaman uuden hanskaparin jälkeen tilillä kävi heti aikamoinen tuuletus. Itselle on tässäkään kuussa turha kuvitella mitään ostavansa ja lasten hankintalista kasvaa nopeammin kuin koskaan ennen. Kaupassa saan itse olla hyvinkin tarkka mitä ostan, sillä on kuitenkin asioita joista en ole valmis tinkimään. Joka päivä meillä on kuitenkin ollut hyvää ja ravitsevaa ruokaa pöydässä sekä olemme myös yhä pystyneet toisinaan käydä ulkona syömässä.
Periaatteessa siis meillä ei mistään ole puutetta. Tiedämme, ettei tämä tilanne tule ikuisuutta kestämään vaan tuloihin on vielä muutosta tulossa. Yhä edelleen olemme vain iloisia, että pystymme Onnin kotihoidossa vielä pitämään, mutta olisihan se pieni lottovoitto aika kiva :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)