Vuoden 2017 ensimmäinen

 Meillä vuosi vaihtui hyvinkin perinteisissä merkeissä. Meillä nimittäin pidettään taas sairastupaa yllä ja mies hälytettiin töihin. Muutama vuosi sitten jouduin yksin taikomaan lapsille kaapeista edes jotain uudeksi vuodeksi, mutta tällä kertaa mies oli kaupassa hälytyksen saadessaan.

 Kiireessä mies osti nakkeja liian vähän ja jätti mm. tinat ja perunasalaatin kauppaan, mutta kauankos sellaista itsekään tekee! Tuli muuten vielä parempaa salaattia kuin kaupan omasta :D Kieltämättä kaikkein ihanteellisin uuden vuoden vastaanottamistapa ei ole olla itse taudin kourissa ja ympärillä vain ylikierroksilla käyviä lapsia. Keskityttiinkin aattona löhöämään sohvalla ja herkuttelemaan.

  Mies oli ehtinyt ostaa rakettejakin, joten niiden ampuminen lapsille jäi tietysti minun vastuulleni. Pikkutäryn toivomat tankit vielä olivat pojista kivoja, mutta kun ensimmäisestä padasta kauempana olleista lapsista Onni huusi hysteerisenä ja itse sain kunnon välimatkasta huolimatta kipinöitä niskaani sekä ensimmäisen raketin aikaan molemmat pojat syöksyivät huutaen sisälle, päätin meidän selvän luottamuspulan ja kauhistuksen vuoksi keskittyvän vain tähtisädetikkuihin. Meillä ainakin lapset rakastavat noita tikkuja hurjasti eivätkä edes kaipaisi raketteja :)

 Lasten mentyä nukkumaan nautin vielä hiljaisuudesta ja vuoden vaihtumisesta katsellen naapurin ilotulitusta ja ihanaa tähtitaivasta. Nostin maljan tälle vuodelle ja päätin, että tästäkin vuodesta tulee mahtava! Tai oikeastaan eikös kaikki vuodet ole mahtavia, kun niistä osaa poimia ne oikeat asiat? Nauttia niistä hyvistä hetkistä, itkeä murheet pois eli elää ihan tavallista elämää.

 Näin vuoden ensimmäisenä ja loman viimeisenä päivänä on rento meininki jatkunut. Vaikka olotilani ei paras mahdollinen olekaan, käytiin kuumeen puuttuessa Onninkin kanssa ulkoilemassa. Lapset keksivät tehdä kuoppaan risumajan ja ihmeteltiin kuinka kauniita huurteen koristelemat lehdet oikeastaan ovatkaan. Päivälliseksi nautittiin porokäristystä ja sen jälkeen katsottiin vielä leffa ennen valmistautumista palaamaan arkeen.

 Eskarilainen on tietysti kovin innoissaan, kun pääsee huomenna taas kavereidensa pariin. Itsestä tämä loma tuntui kuitenkin liian lyhyelle. Influenssan rantauduttua tuntuu kuin kaikki kiva lomapuuha olisi jäänyt tekemättä, vaikka onhan meillä mukavaa ollutkin! Mä vain satun nauttimaan näistä talvisista lomapäivistä, jolloin ehditään enemmän olemaan ulkonakin valoisan aikaan :)

 Kuinkas muiden vuosi on lähtenyt käyntiin?