3. huhtikuuta 2016

Poikien myötä rennompi

 Lapsuudessa yksi lempipuuhistani oli tavaroideni järjestäminen. Kaikella oli oma paikkansa ja järjestyksensä enkä sietänyt yhtään epäjärjestystä. Siivosin ennemmin yksin leikit pois, kuin annoin kavereiden sotkea tarkkaa järjestystä. Muutenkin ennen lasten syntymää olin hyvin tarkka monestakin asiasta ja tavoittelin usein täydellisyyttä.

 Lasten myötä sitä on pitänyt oppia sietämään sotkuakin. Eihän lapsi osaa esim. maalata siististi! Viikonloppuna Onnin hypellessä kuralätäkössä Tellu totesi, ettei hän olisi ikinä pienenä saanut samalla lailla uida kurassa. Valitettavasti tyttö oli ihan oikeassa.  Vasta poikien syntymän ja vaikeuksien myötä olen suhtautunut moneen asiaan paljon rennommin.
 Tellu on pienestä asti nauttinut taiteilusta, mutta hänen kanssaan paljon harvemmin tehtiin mitään sottavaaraa aiheuttavaa ja silloin kun tehtiin, en osannut olla yhtä rennosti tilanteessa läsnä. Tämä oikeastaan harmittaa suuresti jälkikäteen, sillä olen nauttinut huomattavasti enemmän poikien kanssa vastaavissa tilanteissa. Ne nauravaiset suut tai Onnin taistelu yököttävän kivan puuhan kanssa ovat niitä hauskoja yhteisiä hetkiä eikä kamalaa sotkemista. Toki sitä sotkua tulee ainakin Pikkutäryltä huomattavasti isosiskoaan enemmän, mutta mitäs sitten? Saahan ne siivottua!

 Keskustelimme miehen kanssa tänään myös kuralätäkköleikeistä. Hän kun on lapsia heti kieltämässä. Yök, mikä kurasotku! Eihän kuraleikkejä saanut itsekään lapsuudessa tehdä, kun ulkovaatteet kastui ja likaantui! Pyysin miestä kuitenkin katsomaan lasten iloisia naamoja ja muistelemaan omasta lapsuudestaan sitä kuinka kivaa lätäköissä olikaan. Helpommalla sitä vain itse pääsee, kun ei tarvitse koko ajan olla nipottamassa lätäkköön hakeutuvalle lapselle. Voi, olisinpa tämän tajunnut jo Tellun ollessa pieni!
  Tämä rento suhtautumiseni on siis suuren kypsymisen tulosta. Siitä tarkasta ja järjestelmällisestä, täydellisyyteen pyrkivästä pikkutytöstä on tullut jotain aivan muuta. Elämä on pakottanut ottamaan rennommin ja tämä rennompi elämä on ihanaa! Rakastan kyllä yhä järjestystä ja olen toisinaan liiankin täydellisyyteen pyrkivä, mutta olen oppinut, ettei se aina ole lapsille ja omalle mielenterveydelle hyväksi. Lapset kun levittävät tavarat heti kun selkänsä kääntää ja joskus ne sotkupuuhat vaan ovat hurjan hauskoja sekä kehittäviäkin. Vielä tulee se aika jolloin sotkua ei enää synny ja tavaratkin pysyvät paikoillaan. Nyt on siis aika nauttia näistä hetkistä ja lasten iloisista ilmeistä sillä myöhemmin se on myöhäistä :)

 Miten lapset ovat muita muuttaneet?

2 kommenttia:

  1. Hahaa.. Tiedät jo minun suhtautumiseni näihin kuraleikkeihin..:D Mutta olen minäkin rentoutunut lasten syntymän jälkeen! Meillä esim. annetaan nykyään lasten syödä ihan rauhassa ja pyyhitään sitten vasta lopuksi. Aiemmin sävelet oli toisenlaiset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, meillä kyllä minä pyyhin hyvin herkästi kesken syömisenkin :D Toisaalta Onni nyt vaan on sellainen, ettei siedä yhtään sotkua ja esim. munkki plus muut käsiä ja nassua likaavat on ihan kauhistuttavia. Kehen lie poika tullut, kun järjestelee tavaroitaan millin tarkasti ja ei siedä sotkua paitsi kuralätäkössä :D

      Poista