8. huhtikuuta 2016

Hei hei tutti!

 Muutama päivä sitten Såfin kirjoitteli tutista vieroittumisesta ja mietin Onnin vieroittuvan hyvällä tuurilla vasta eskarissa. Sylin lisäksi tutti on tuonut pojalle hurjasti lohtua oireiden kiusatessa. Tutti ja Onni ovat olleet erottamattomat ja 2-vuotisneuvolassa sekä hammashoitajalla oltiin kaikki yhdessä sitä mieltä, ettei pojan oireiden vuoksi vielä kannata edes yrittää.

 Hiljalleen aloin kuitenkin Onnille puhumaan kuinka tutti on oikeastaan vauvojen juttu ja kerroin kuinka sisaruksillakin joskus vauvoina oli tutit, mutta heistä kasvoi isoja lapsia. Sitten Onni kerran vahingossa nukahti päikkäreille ilman tuttia ja päätin kokeilla jättää sen muinakin päivinä pois. Ihmettelin kuinka hyvin poika sopeutui, mutta tiesin, ettei hän olisi valmis tutista vielä kokonaan luopumaan.
 Eilen Onni sitten yllätti vanhempansa täysin. Hän ilmoitti haluavansa viedä tutit tekemäänsä linnunpönttöön lintuvauvoille. Vauvat tarvitsevat tutin! Niin me pakattiin tutit muovipussiin ja vietiin ne pois. Onni hymyillen, vanhemmat vetistellen. Olimme miehen kanssa aivan varmoja, että illalla tutteja kuitenkin tarvitaan vaan Onnipa yllätti toistamiseen! Pienen pientä valitusta kuului, mutta hetken päästä Onni jo lauloi hiirelleen unilauluja ja nukahti niihin itsekin. Yölläkään ei kertaakaan herännyt tutin vuoksi! Hiiren nenä tosin oli kyllä märkä ja venynyt :D

 En voi kun ihmetellä tuota poikaa! Asia, joka pojalle oli vielä toissapäivänä niin kovin tärkeä, on nyt poissa. Ihan tuosta noin vaan kannettu enemmän tarvitseville. Tänään illalla sängystä kuului pientä nyyhkytystä, mutta mennessäni Onnin luokse poika valitti unilampun loppuneita pattereita. Uusien pattereiden jälkeen poika oli jo pian unessa.

 Miten ihmeessä tämä voikin mennä näin helposti? Siis oikeasti?! Pakkohan tässä on olla joku koira haudattuna! Tai ehkä me miehen kanssa ei vaan olla itse valmiita luopumaan niistä viimeisistä vauvarippeistä ja hyväksymään, että Onnikin on jo iso poika.

 Onko muilla käynyt samalla lailla? Meillä isommatkin kyllä luopuivat ihan oma-aloitteisesti, mutta itkivät kuitenkin parina ensimmäisenä iltana.

4 kommenttia:

  1. Olipa ihana juttu <3 Meillä poika ei koskaan oikein huolinut tuttia vaan sylki sen yleensä pois niin jäi tutit hyvin vähälle käytölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kyllä ikinä olisi voinut kuvitellakaan tämän näin menevän :D Onnillekaan ei aluksi tutti kelvannut, mutta imemistarve oli niin suuri, että kokeiltiin lähes kaikki mahdolliset mallit.

      Poista
  2. Hei vitsi miten hienoa! :D *thumbs up* Tuo on kyllä niin kummallista, että lapset osaavat sopeutua uusiin tilanteisiin melkeinpä paremmin kuin vanhempansa! Hihii.. Onnea ison pojan saavutukselle!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♥ Tää on kyllä jotain uskomatonta :D En oikein vielä edes käsitä mitä on tapahtunut, mutta Onni taas onnellisena leikkii uuden pikkuautonsa kanssa :D Pojalle oli siis luvattu tutista luopumisesta uusi Scania ja vaatimattomana tämä poika halusi vain kolmen euron pikkuauton.

      Poista