Lystikästä vappua

 Vihdoin meilläkin aletaan rauhoittumaan vapun viettoon. Aamulla kärsin vielä migreenistä ja iltapäivällä uutta grilliä ostaessa ei kaupan kassalla toiminut pankkikortit. Nyt me aiotaan kuitenkin grillata sateesta huolimatta, leikkiä ilmapalloilla ja saunan jälkeen tietysti herkutella hieman simalla ja karkeilla. Katsotaan jos huomenna olisi parempi päivä ja saataisiin aikaiseksi niitä munkkejakin :) Pääasia on kuitenkin iloinen ja hauska vappu perheen kesken ja sitä ei pienet vastoinkäymiset estä :D

 Oikeastaan tulin siis vain toivottamaan iloista vappua kaikille♥

Huomasithan arvonnan?

 Tulin vain pikaisesti muistuttamaan Hammaskeiju-arvonnasta, johon on vielä noin vuorokausi aikaa osallistua. Pian siis arvontapyörä pyörii vinhaa vauhtia ja ellet ole vielä osallistunut, se kannattaa tehdä nyt heti täällä.

Lystikästä viikonloppua!

Naamiaisten aika

 Vapun aikaan hyvin monet lapset pääsevät naamiaisiin. Ne onkin hurjan hauskoja juttuja! Kotoa löytyy yleensä asuun jo valmiina kaikenlaista, mutta tykkään hurjasti suunnitella naamiaisasua yhdessä lasten kanssa. Itse kun jouduin aina lapsena tyytymään "ei minkäänlaiseen"-asuun niin hupsutellaan nyt sitten lasten kautta.

 Viime vuonna Pikkutäry kulki Batman-puvussa ja tänä vuonna poika halusi aluksi olla Darth Vader. Yllättäen pojan mieli kuitenkin muuttui ja jouduin sanomaan hyvästit valmiille puvulle. Pikkutäry tahtoikin Angry birds-puvun ja tietysti vieläpä punaisen.

 Nokasta ja tupsuista tuli ehkä hieman pienet, mutta pojalle puku kelpasi. Aluksi meinasin linnun pään tulevan vaan ihan huppuun, jolloin haalari menisi myös fleecehaalarina. Anoppi kuitenkin ehdotti hupun mallin ottamista Batmanin asun päähineestä, jolloin lapsen ei tarvitsisi kulkea pää alaspäin leikkiessään lintua. Mitäpä tekisinkään ilman anoppia sillä tuskin olisin itse tuollaista ikinä tajunnut :D Olisin varmaan epätoivoissani vielä kyhännyt lintunaamaria huovasta.

 Onni tahtoi pingviinipuvun, joka on yhä suunnitteluasteella. Toteutustapa on kyllä jo mietittynä, mutta Tellun pukuun jo pelkkä kankaiden etsintä on vienyt aikaa. Yleensä Eurokankaasta on löytynyt kaikkea tarpeellista, mutta nyt kun suunnittelu tökkii niin näköjään tökkii muukin :D Naamiaisiin lähti siis pingviinin sijasta erittäin vauhdikas, hurjasti sihisevä ja muriseva lohikäärme.

 Kuten ehkä olette huomanneet, mä rakastan muokata asuja valmiista huppareista tai sitten ideoida koko pukuja fleecehaalarista. Tekeminen on ihan kivaa, jos olisi enemmän aikaa ja voimia, mutta kun ei ole mennään aidan läpi :D

 Onko muilla lapsilla ollut jo naamiaisia? Millainen on teidän mielestänne paras naamiaisasu?

Sadepäivänä vasarat paukkumaan

 Sadepäivä voi tuntua kestävän ikuisuuden. Vaikka lapset viihtyisivät ulkona vesilammikosta toiseen pomppien koko päivän, en ainakaan itse viitsi tuntitolkulla sateessa seistä. Sisäpuuhille on siis käyttöä eikä aina se leikkiminen innosta.

 Onneksi sisällä voi myös retkeillä, askarrella, musisoida, pelailla ja tehdä hurjasti kaikkea muutakin. Tänään päätin näyttää teille yhden meidän poikien suosikkipuuhista tällä hetkellä. Tai oikeastaan tämä piti näyttää jo eilen, mutta saatte lopuksi kuulla miksi vähän venyi :D

  Onko muotonaulaus teille tuttu juttu? Meidän pojathan tykkäävät hurjasti rakentamisesta. Muotonaulauksessakin saa käyttää vasaraa mielin määrin, joten ei liene ihme jos pojat ovat puuhaan ihastuneet? Muotonaulauksessa siis puisia osia naulataan pienillä nauloilla korkkialustaan. Naulatessa käden ja silmän koordinaatio kehittyy eli mukavuuden lisäksi myös varsin kehittävää puuhaa :D

Nämä muotonaulauspakkaukset eivät ole mahdottoman kalliitakaan, joten voisi olla oiva lahjaideakin lelujen sijaan. Tämä kuvissa näkyvä pakkaus on alelöytö, mutta alle 20€:lla saa kivoja normaalihintaisia pakkauksia. Ikäsuositushan näissä on 3-vuotiaasta ylöspäin, mutta Onni on jo pitkään naulannut valvovan silmän alla, ettei vahingossakaan mene osat suuhun.

 Loppuun lupasin kertoa miksi eilen oli melkoisen hiljaista täällä blogin puolella. Voin tunnustaa kaupassa käynnin olevan vaarallista väsyneelle äidille. Mikähän siinä onkaan, kun monet Pikkutärylle soveltuvat tuotteet on sijoitettu ylähyllylle, jonne tällä hukkapätkällä on vaikea ylettyä. Normaalisti suhteellisen edestä saan vielä helposti napattua tuotteet, mutta entäs kun tuotteita on vain hyllyn perällä eikä jakkaroita tai myyjiä näy missään? Entäs kun samaa hyllyväliä kulkevat ihmiset tihentävät askellustaan poispäin katsoen, ettei vaan tarvitse auttaa? Ollaan  Pikkutäryn kanssa tehty vastaavissa tilanteissa usein niin, että nostan hänet ylös ja hän nappaa tuotteen.

 Näin me tehtiin myös eilen. Paketteja oli pinottuna aivan ylähyllyn takareunassa, joten poikaa lantiosta kiinni ja ylös. Kaikki meni loistavasti aivan kuten aikaisemminkin, mutta jostain kumman syystä mulla oli yhä auton avain sormessa roikkumassa. Siinä poikaa nostaessa sitten avain pyörähti sormessa ja osui vauhdilla suoraan alaluomeen juuri silmän alle!

 Ajattelin ettei pahasti käynyt, mutta niin vain silmä alkoi turpoamaan ennen kuin kotiin asti ehdimme! Tarkoitus oli päiväkahvilla syödä lohdutukseksi suklaaleivos ja lukea juuri ostamiani lehtiä, mutta hetken selailtua totesin, ettei lukeminen oikein tunnu hyvälle. Yhä vieläkin alaluomi on rupien koristelema ja turvoksissa, mutta onneksi näkökenttä on jo parempi.

 Iloista keskiviikkoa!

Normaalia rauhallisempi maanantai

  Mukavaa alkanutta viikkoa! Täällä on viikko alkanut normaalia rauhallisemmin, sillä ollaan Pikkutäryn kanssa kahdestaan kotona. Mies päätti eilen illalla ottaa Onnin täksi päiväksi mukaansa töihin. Onni, kun on oikea isin poika ja tänään miehellä on töissä harvinaisesti sellainen päivä, että voi pojan mukaansa ottaa. Äiti ei aamulla kelvannutkaan yhtään mihinkään vaan sai usein käskyn "Mene pois, isi auttaa". Mikäs siinä, mukavahan se on kerrankin aamukahvit rauhassa juoda :D

 Aamukahvin jälkeen yritin kysellä mitä Pikkutäry haluaisi tehdä, mutta jouduin tunnustamaan, ettei seuraani kaivattu. Pikkutäry normaalisti joka päivä huokailee, kun ei saa leikkiä rauhassa. Nyt kun leikkiin mukaan tunkija oli poissa, poika uppoutui leikkimään Legoilla. Hetken leikittyään tuli kuitenkin kysymään voisinko pelata kukkopeliä.

 Hienosti poika valitsikin pelin, sillä tässä Haban pelissä on oikeastaan neljä eri peliä ja mä hävisin ne kaikki! Huonosti nukkunut äiti on siis helppoa peliseuraa :D Yritin ehdottaa tasapuolisuuden nimissä edes yhtä erää Afrikan tähteäkin, mutta Pikkutäry totesi voittaneensa jo liikaa eikä haluaisi koko päivää pelata vaan olla jo rauhassa. Niinpä uppouduin pyykkien pariin, pojan palatessa Legojensa ääreen ja mietin kuinka erilaista onkaan olla kahdestaan kotona tulevan eskarilaisen kanssa. Onneksi normiarjessa äiti kelpaa vielä poikien touhuihin mukaan!

 Lounaalla Pikkutäry sitten ilmoitti, ettei haluakaan olla naamiaisissa Darth Vader vaan joku Angry birds. Viime vuonna hän muutti mieltään ja halusi olla Batman eli ei tämä yllättävä vaihdos puskista tullut. Loppupäivän ohjelma kuluukin sitten miettiessä mistä pojalle lintuasu loihditaan. Tai oikeastaan alustava suunnitelma on kyllä jo eli tänään joko ommellaan haalaria tai sitten mennään helpomman kautta ja tuunaillaan hupparia. Nyt sopii siis toivoa Tellun vanhoista vaatejemmoista löytyvän sopivan värinen uhrattavaksi kelpaava huppari. Muutenkin tänä vuonna on eläimellistä menoa tulossa, mutta niistä lisää myöhemmin ;)

 Kuinkas muiden viikko on lähtenyt käyntiin? Onko vappuviikolle naamiaisia tiedossa vai pääseekö muut vanhemmat helpommalla?

Pienet tutkimusmatkailijat

 Täällä on viime päivinä ollut pieniä tutkimusretkeilijöitä vauhdissa. Siinä missä Onni viihtyy loistavasti ulkona hiekkalaatikolla koneidensa kanssa, isommat lapset haluavat vain tutkimaan luonnon ihmeitä. Niinpä he ovatkin muutamaan otteeseen pakanneet kiikarit, suurennuslasin sekä eväät mukaan ja käyneet tuossa meidän lähimetsässä niin, että ovat koko ajan nähneet kuitenkin oman tontin.

 Tuliaisia täytyy tottakai retkiltä tuoda. Meillä onkin pihalla kasa upeita keppejä ja käpyjä sekä useampi kimppu leskenlehtiä pienessä kipossa keittiön pöytää koristamassa :)  Leppäkerttukin löytyi uuden muurahaispesän lisäksi. Muurahaispesää eivät sentään onneksi raahanneet kotiin :D Uuden innostuksen myötä minulta on kysytty esim. mitä muuta kuin kirvoja leppäkertut syövät?! Öööööh, onneksi on Google :D Lasten kinkkisistä kysymyksistä tulinkin entistä vakuuttuneemmaksi, että täytyy ensi viikolla kipaista Suomalaisessa ostamassa Suomen lasten luontokirja. Olettaen, että hyvässä tarjouksessa olevaa opusta enää myymälästä löytyy sillä netin mukaan sitä ei kyllä ole.

 Arvatkaapa millainen kiirus aamulla meidän tutkimusretkeilijöihin tulikaan, kun kerroin puuliiterissä asuvasta alivuokralaisesta?! Orava on siis löytänyt linnunruokavarastomme ja viihtyy liiterissä nyt hieman turhankin hyvin. Tämä laiskasti vuokraa maksava, mutta kaiken ruuan syövä vuokralainen tosin otti tutkimusmatkailijoiden suureksi harmiksi nopean lähdön lasten lähestyessä liiteriä yöpuvuissaan :D

 Itse olen muutaman päivän lähestulkoon pelkästään maannut. Kevään tuttu migreeniputki on taas täällä ja pienikin ulkoilu ilman aurinkolaseja (hukkasin ne taaas) kostautuu. Josko oppisi vihdoin pitämään laseista huolta!

Nauttikaahan viikonlopusta♥

Hammaskeijulta suojaa pienille hampaille (sis. arvonnan)

 Onnistuimme lasten kanssa muutama vuosi sitten tekemään hammashoitolassa lähtemättömän vaikutuksen. Olin varannut lapsille yhteisajan ja aluksi hammashoitaja jutusteli lasten kanssa. Hoitajan kysyessä herkkujen syömisestä lapset tietysti kirkkain silmin kertoivat syövänsä namia joka päivä. Hoitajan ilme oli näkemisen arvoinen! Toivuttuaan järkytyksestä hän kääntyi minun puoleeni todeten, että tiesin varmasti, ettei makeita herkkuja saisi joka päivä syödä. Tiesinhän minä, eikä meillä syödäkään. Nameilla lapset tarkoittivat hammasnameja eli täysksylitolipastilleja :D

 Tuon käynnin jälkeen jokainen hammashoitajan kanssa käyty keskustelu on alkanut: "Teillähän nämä asiat ovat kyllä hienosti, mutta...". Onhan niitä asioita hyvä kerrata tasaisin väliajoin, sillä pienistä nakkeleista kannattaa pitää hyvää huolta. Sen vuoksi meillä on hammasnamien käyttö aloitettu hiljalleen noin 1-vuotiaana. Vaikuttaahan täysksylitolipastillit happohyökkäyksen keskeyttämisen lisäksi lapsen muuhunkin hyvinvointiin. Tiesittekö, että säännöllisesti suositusten mukaan täysksylitolituotteita nauttimalla voi vähentää myös korvatulehduksia? Lisäksi säännöllinen käyttö mm. lisää syljen eritystä ja hidastaa bakteeripeitteen kasvua sekä vaikeuttaa bakteereiden kiinnittymistä hampaiden pinnalle eli ehkäisee reikiintymistä ja ientulehdusta.

 Saimme suureksi iloksemme XyliMind Oy:ltä testiin Hammaskeiju-monimakupakkauksen. Hammaskeijut ovat täysksylitolipastilleja, joissa on vain vähän lisäaineita. Itse ksylitoli valmistetaan Euroopassa, mutta nämä pastillit ovat ihan suomalaisia sillä ne valmistetaan Riihimäellä. Hammaskeijuperheessä on ilahduttavasti myös kaksi luomu-vaihtoehtoa; mustikka ja karpalo, jotka ovat saaneet värinsä ja makunsa luomumarjoista.

 Meidän saamassamme Hammaskeiju-monimakupakkauksessa on neljä 210g:n pussia makuinaan greippi, lakritsi, päärynä ja luomumustikka. Itse mielelläni hankin hammasnameja aina isomman määrän kerralla ja tässä suoraan postilaatikkoon kolahtaneessa monimakupakkauksessa on varmasti jokaiselle mieleinen maku! Tellu tykästyi jo aikaisemmin greippiin, kun taas kuopus ihastui mustikkaan. Kaikkein onnellisin ja rakastunein taisi kuitenkin olla Pikkutäry, joka kerrankin saa maistella lakritsia! Allergiansa vuoksi, kun lakut ovat tähän asti jääneet aika pitkälti syömättä.

 Tämä postaus on yhteistyössä Hammaskeijun/ XyliMind Oy:n kanssa.

  Loppuun minulla onkin aivan huippujuttu! Sain nimittäin arvottavaksi teidän lukijoiden kesken yhden Hammaskeijun monimakupakkauksen! Arvonta alkaa siis nyt ja siihen voit osallistua kertomalla suosikkimakusi Hammaskeijun tuotevalikoimasta. Valikoiman löydät täältä. Viralliset lukijani saavat taas tuttuun tapaan yhden lisäarvan, joten muistathan kertoa, monella arvalla olet mukana. Liitäthän kommenttiisi myös toimivan sähköpostiosoitteesi niin mahdollinen voittosi ei mene sivu suun. Arvonta päättyy 29.4. Onnea arvontaan!

Istumasuoja rattaisiin

 Alkusyksystä ensimmäisten sateiden aikaan sain tarpeekseni meidän rattaiden istumasuojasta. Olimme Pikkutärylle vaunujen hankkimisen yhteydessä ostaneet Emmaljungan oman duo-lämpöpussin, jossa oli istumasuoja samassa. Tuo istuma-alusta oli koko ajan päästänyt hieman nukkaa (yritin aikoinaan reklamoida vaan ei kuulemma mitään vikaa) ja nyt sitä irtoili jo ihan kunnolla. Nukkapalloja täynnä oleva lapsi ja eteisen lattia yhdistettynä kuraan oli siis väsyneelle äidille liikaa.

  Ensin ajattelin ostaa ihan jonkun perussuojan rattaisiin, mutta sattumalta törmäsin ompelijaan, joka tekee suojia ihan rattaiden mittojen mukaan. Kangasvalikoimassa ei ollut oikein meidän rattaisiin sopivaa, joten otin värimaailmasta mieleisimmän. Mitä väliä sillä nyt maalla loppujen lopuksi on millainen suoja rattaissa on? Eihän täällä kukaan ole niitä katselemassa ja itselleni oli tärkeintä vain päästä nukasta eroon.

  Syksyn sateissa odotin ja odotin suojaa vaan sitä ei kuulunut. Hölmönä olin vahingossa poistanut sähköpostit, joissa yhteystiedot oli ja toisaalta en muistanut yhtään tuotteen luvattua toimitusaikaakaan. Vihdoin ensilumien aikaan sain viestin, jossa kerrottiin postin hukanneen suojan ja myyjän kyllä lähettävän sen. Eihän tuota suojaa talvella tarvittu.

 Nyt keväällä meillä rattaita käytetään enää lähinnä Onnin päikkäreihin. Pidemmille lenkeille otamme rattaat mukaan, vaikka Onni parin kilometrin lenkkejäkin jo hienosti kävelee. Joskus on kuitenkin kiva päästä itse hieman vauhdikkaammin etenemään ilman jokaisen kiven ja kepin ihmettelemistä :D Kovin paljon ei siis suojalla enää käyttöä ole, mutta eipähän tarvitse nukankaan kanssa hermoja menettää.

 Suosiiko muut kura-aikaan rattaissa istumasuojia? Eräs pieni mies likasi kurahanskallaan rattaiden sivutkin eli pääsenpä sittenkin pyykkäämään muutakin kuin istumasuojan.

Lupaavia merkkejä

 Ensin sitä väsyttää aivan julmettomasti. Väsyttää niin paljon, ettei päivisinkään tahdo pysyä hereillä. Tuntuu, ettei energiaa ole yhtään mihinkään. Samalla sitä ehkä hieman tai vähän enemmänkin palelee ja olo on kuin flunssassa. Sohvalla puolitajuissaan mandariinin lohkoa imeskellen lasten katsellessa lastenohjelmia sitä miettii loppuuko tämä olotila koskaan? Hassua, sillä tietäähän sen loppuvan!

 Sitten tulee se kaunis päivä, jolloin siinä sohvalla maatessa tajuaa, että pian sitä taas piristyy. Ulkona paistaa aurinko, linnut laulavat ja sataa vettä. Niinhän se Mikko Alatalokin laulaa kesän tulosta. Siispä kesä me täällä jo odotetaan sua!

Aurinkoa viikkoonne♥

Piirakka kuin maanantai

Leivoimme tänään poikien kanssa sitruunapiirakkaa. Tuo piirakka voisi mielestäni kuvata hyvin meidän aika perusmaanantaita. Hauskan, perheen kanssa vietetyn viikonlopun jälkeen paluu arkirutiineihin ei aina ole niin mukavaa tai tuntuu, ettei mikään onnistu. Silti kun tarkemmin katsoo ja ajattelee maanantaissakin voi olla hurjasti kivoja juttuja! Ei maanantai hullumpi päivä olekaan ja onhan taas jotain mitä odottaa :)

  Aivan sama juttu oli tämän sitruunapiirakan kanssa. Uunista pois
otettaessa se ei näyttänyt lainkaan mukavan herkulliselle, mutta onneksi se ei meitä haitannut. Piirakka oli ihanan pehmeä, mehevä ja raikas! Oikeastaan se oli niin ihanaa, ettei koululaiselle meinannut jäädä palastakaan miehen pistäytyessä ohikulkumatkalla päiväkahvilla kotona.

Gluteeniton helppo sitruunarahkapiirakka

pohja:

125g voita 

4dl jauhoja

2dl sokeria

1tl leivinjauhetta

1tl soodaa

1tl vanilliinisokeria

sekä osaan taikinasta 

1dl maustamatonta jugurttia

1 muna

Täyte:

1 prk rahkaa

1 sitruuna

1dl sokeria

1 muna

1tl vanilliinisokeria

 Raasta pestystä sitruunasta hieman kuorta ja purista kevyesti sitruunan mehu rahkan joukkoon. Lisää muut täytteen aineet ja sekoita. Sulata pohjan rasva ja sen jäähtyessä sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jäähtynyt rasva kuivien aineiden joukkoon ja ota osa taikinasta erilleen. Sekoita jäljelle jääneeseen taikinaan jugurtti sekä muna ja kaada taikina piirakkavuokaan. Levitä rahkaseos pohjan päälle ja ripottele erikseen otettu taikina piirakan päälle. Paista 200 asteessa noin 20 min. Piirakasta saa tavallisen version vain vaihtamalla jauhot ;)

 Kuinkas muilla on viikko lähtenyt käyntiin?

Mikä tekee lapsesta tyttömäisen tai poikamaisen?

 Tällä viikolla olemme olleet liikkeessä hurjan paljon. On tullut osittain pakon sanelemana käytyä ulkona syömässä ja päästämässä lapsia valloilleen leikkipaikkoihin. Useampaan kertaan viikon aikana niin eilen messuilla kuin muuallakin liikkuessani olen kuullut Onnia kutsuttavan tytöksi. Eilen poikaa katsellessani rupesin miettimään mikä pojasta tekee muille tyttömäisen?

 Kyllä tiedän Onnin olevan parturia vailla, mutta luottokampaajamme on vietellyt lomaa ja vapaata aikaa joudumme hieman odottelemaan. Toki olisin voinut käyttää lapsen muuallakin, jopa ilman ajanvarausta, mutta Onnia hiusten leikkuu jännittää muutenkin. Voiko yksinomaan kuitenkaan hieman pidemmät hiukset tehdä lapsesta tyttömäisen? Onko Onnin hiukset muka jo niin tyttöjen hiukset? Mun mielestä ei, mutta jos syy ei ole hiuksissa niin mistä toistuvasti esiintyvä erhe sitten johtuu?

 Onni leikkii täysin poikamaisia leikkejä, mutta yhtä hyvinhän tytötkin voivat koneilla leikkiä. Aivan kuin Onni leikkii keittiö- ja hoivaamisleikkejäkin. Niistä ei siis mielestäni voi vetää johtopäätöstä lapsen sukupuolesta. Onni on myös jokaisella kerralla ollut pukeutunut vaatetukseen, joka voisi sopia kummalle sukupuolelle vaan. Jos vieressä on vilkas poika, onko rauhaisasti vieressä leikkivä lapsi tyttömäinen?  Lapsethan ovat kaikki niin erilaisia luonteeltaan! Myös Onnin hento ääni ei mielestäni kuitenkaan ole mitenkään tyttömäinen. Eihän nyt pienellä pojalla mikään karhun ääni tarvitse ollakaan.

 Kertokaahan te siis minulle mikä tekee lapsesta tyttömäisen tai poikamaisen? Ei minua Onnin tytöksi kutsuminen haittaa, enkä sitä kertaakaan ole edes korjannut. Poikaa itseään voi kuitenkin alkaa harmittamaan jos joku tytöksi erehtyy kutsumaan. Hän kun on hyvin tarkka miehisyydestään :D

Taas erilainen Lapsimessupäivä takana

Terveisiä Lapsimessuilta! Tänään kahden hulinapäivän jälkeen koitti siis poikien kovasti odottama päivä. Aamulla Helsinkiin ajellessa takapenkiltä saattoi vähän väliä kuulla ajo-ohjeita (Pikkutäryllä on mahtava muisti!) tai vaatimuksia messujen käyntikohteista. Me miehen kanssa etupenkillä saatettiinkin jännittää messuja hieman enemmän. Kuinka ne sujuisivat Onnin kanssa, joka ei aina kestä hälinää edes kotona?

 Vielä autosta messukeskusta kohti kävellessä Onni oli aivan innoissaan. Poika ei olisi malttanut rattaissa pysyä yhtään. Sisäänkäynnin jälkeen poika kapusi pois rattaista ja ilmoitti paikalla olevan liikaa ihmisiä. Tiesin Onnin tarvitsevan aikaa ja tilaa, joten keskityimme suosiolla pojalle soveltuviin kohteisiin ja Onnin toiveisiin toki samalla Pikkutäryä unohtamatta.

 Ennen messuja Onni oli ilmoittanut kolme toivetta. Muumien tapaamisen, formulalla ajon sekä paloauton. Kaikki kohteet vaativat 2-3 kertaa rauhassa tutustumista ennen kuin Onni uskalsi tehdä yhtään mitään muuta kuin kurkkia hiustensa alta. Rauhallisesti pojan tahtiin edeten meillä oli kuitenkin oikein hauska päivä ja vain Muumit jäivät löytämättä. Sen sijaan Onni halasi muita pehmeitä otuksia, joiden sylit olivat hänen mielestään turvallisia pesiä. Yliväsyneenä Onni oli messuilla jopa lähes kuin muut lapset, vaikkakin veljen piti kulkea osastolta toiselle tiukasti käsi kädessä.

 Poikien mielestä tällä kertaa paras anti oli kuitenkin Model Expon puolella. Siellä oli väkeäkin vähemmän liikkeellä, joten Onnikin oli hieman vapautuneempi.  Pienoismallien puolelle isompaa poikaa veti tietysti Legomaailma ja Star wars, kun taas Onni tykkäsi junista, autoista ja muista koneista.

 Äiti ei siis tällä kertaa juuri shoppailemaan päässyt. Ihania vaatteita tuli hyvin pikaisesti ohi kulkiessa kurkittua ja haaveiltua. Lasten, etenkin Onnin, kanssa liikkuessa mennään kuitenkin heidän ehdoilla. Onneksi niitä vaatteita saa tilailtua yön pimeinä tunteina ihan kotoakin käsin :D Jotain pientä meidän mukaan kuitenkin tarttui. Tuo ihana lamppu on Tellun haaveilema ja sopikin hyvin tuliaiseksi ja Batman on oikeastaan hylly kasausta odottamassa.

 Loppuun vielä viikonlopun messukävijöille vinkiksi meidän poikien suosikkiosastot.
 Onni tykkäsi:
AVA Roomin kerrossängystä 6g151
Keski-Uudenmaan pelastuslaiton 6g111 (Kiitos aarteesta eli hatusta, kortista ja pinssistä)
Muumimaailman muumitalo 6m139
Formula-autorata 6s170

 Pikkutäry suosittelee:
Star Wars 7d72
Lego-kaupunki 7m61
Pajulahden peuhualue 6m119

 Valitettavasti kamera lähti mukaan ilman akun latausta (jep, en ole vieläkään oppinut tarkistamaan!) ja kännykän kuvista suurin osa ei oikein blogikelpoisia ole. Käykää siis itse katsomassa mitä kaikkea kivaa messuilta löytyykään! Meidän perhe ainakin suosittelee ja tätä reissua pojat muistelevat kaikesta huolimatta varmasti pitkään :)

Liimaa hampaisiin

 Tellun ollessa pieni, sitä aina innolla odotti uutta kehitysvaihetta. Joskus varmasti äiti oli monesta taidosta tai asiasta tytärtään innostuneempi. Pikkutäryn kanssa asiat menivät aluksi samalla tavalla kunnes tajusin kuinka nopeasti kaikki oikeastaan menee. Siinä missä Tellun kanssa riemuitsi aidosti, Pikkutäryn kanssa riemuitsin ulospäin, mutta pään sisällä huusin paniikissa tyyliin jos se nyt oppii jo tuon, niin kohta se on jo siinä ja siinä vaiheessa. Entäs sitten nykyään?

  Viimeisen viikon sisään olemme saaneet miehen kanssa kuivata kyyneleitä silmäkulmistamme ihan liian useasti. Ensin tuli mustaa valkoisella Pikkutäryn eskaripaikasta. Eihän meidän vauva voi lähteä eskariin, vastahan se syntyi! Kun olimme juuri ja juuri selvinneet ajatuksesta eskarin alun lähestymisestä, sanoi Onni tuteille heipat. Iloinen ja toivottu asia, mutta meille vanhemmille oli lähes kestämätön ajatus siitä, ettei meillä todennäköisesti enää koskaan ole pientä tuttisuuta.

 Kyllähän sen nyt kaikki tietää, että lapset kasvavat ja kehittyvät koko ajan. Nautimme miehen kanssa suuresti isompien lasten kanssa puuhastelusta ja helppoudesta sekä haaveilemme kunnon yöunista.   Kuitenkin pienet kädet kaulan ympärillä tai yön pimeydessä läheltä kantautuva tuhina ovat sellaisia asioita joista en ole saanut tarpeekseni. En ole valmis lasten kasvamiseen.

 Olin valmis tai en, lapset kasvavat sekä kehittyvät päivä päivältä. Kun Tellulta irtoaa hammas, se on ihme kyllä vieläkin aivan mahtava juttu. Pikkutäryn tullessa aamulla luokseni esittelemään outoa piikkiä hampaassaan taas kyyneleet valuivat. Jätkällähän heilui molemmat alahampaat ja uusi komea ihka ensimmäinen rautahammas oli jo puhjennut! Mahtavan kamalaa!

 Onneksi Onni pelasti tällä kertaa vanhempansa kyynelehtimästä sen enempää. Jo viimeksi Tellun hampaan irrotessa poika kauhistuneena halusi liimaa omiin hampaisiinsa. Nyt Onni kiiruhtikin hakemaan liimapuikkoa, että voi korjata veljen heiluvat hampaat :D Äiti kun oli selittänyt ettei maitohampaita voi liimata takaisin suuhun vaan rautahammas kasvaa tilalle, mutta Onnin mielestä maito suussa on parempaa kuin rauta.

 Kuinkas muut suhtautuvat lasten kasvuun? Onko se mahtavan hienoa vai ihanan kamalaa? Ollaanko me miehen kanssa ainoita kyynelehtijöitä?

Kadonnutta rentoutta etsimässä

Kevät on ihanaa aikaa. Lisääntyneen valon myötä huonosti nukkunutkin tuntee saavansa hurjasti lisää energiaa. Sitä puuhailee innoissaan täysillä aamusta iltaan, vaikka tehtävälista joskus ahdistaisikin. Sitten aivan yllättäen tulee se hetki, jolloin tuntuu kuin olisi kuplan sisällä. Se hetki jolloin, vaikka kuinka kovasti haluaisi, ei ymmärrä mitä muut ympärillä puhuvat. Kuplan sisällä tajuaa juuri tehneensä taas sen mitä on yrittänyt tähän asti välttää.

 Etenkin Onnin syntymän ja valvottujen vuosien jälkeen olen joka kevät onnistunut vetämään jaksamiseni kanssa kevätöverit. Ulkona on niin ihana olla ja liikkua, enkä osaa vain olla täysin toimettomana lasten leikkiessä nätisti keskenään. Sisällä taas ahdistaa valon paljastamat sotkut. Väsyminen tapahtuu kuin varkain. Ei sitä tajua samalla lailla kuin pimeänä vuodenaikana ennen kuin istuu siellä kuplassa. Sen jälkeen huomaa myös ne muut oireet.

 Olen jo pitkään ajatellut oppineeni rennomman tavan elää. Siis sellaisen jossa suhteutan tekemisen voimieni ja nukuttujen öiden mukaan. Nyt en kuitenkaan ole väkipakolla mitään tehnyt vaan tekeminen on suurimmaksi osaksi ollut jopa kivaa. Siksi suureksi yllätyinkin tajutessani olevani kaikessa ylimääräisessä voimieni äärirajoilla eikä sitä helpota tämän viikon muutama stressaavampi juttu.

 Nyt on siis aika heittäytyä taas rennommalle otteelle ja antaa tehtävälistan kasvaa. Yksi homma päivässä saa riittää, oli se kuinka yksinkertainen hyvänsä. Puurtamisen tilalle uloshan voi ottaa vaikkapa kahvikupin ja lehden :D Onhan tässä ennenkin kevät ja kesä löhöilemällä menty, joten eiköhän yksi vuosi lisää vielä onnistu. Josko sitten jo ensi keväänä pihakin kukoistaisi ja sisätilat kiiltelisi :) Toisaalta rentouskin on aika mahtavaa!

 Puskeeko muille keväisin stressiä tai väsymystilaa? Mitkä ovat parhaat vinkkinne niiden taltuttamiseen?

Viikonlopun perinteiset

 Lumien sulattua ja ilmojen lämmettyä meidän perhe siirtyy viettämään päiviä ulos. Ulkona me ollaan tämäkin viikonloppu vietetty. Lapset ovat taas innostuneet hiekkalaatikosta ja me vanhemmat ollaan yritetty saada pihaa edes johonkin kuntoon sekä mietitty mistä kummasta risuja oikein riittää? Uusia pihahaaveitakin olisi, mutta katsotaan nyt miten saadaan ensin vanhoja tehtyä :)

 Tänään olimme miehen kanssa selvittämässä tukkeutuneen putken kohtaloa samalla kun Onni ajoi tyytyväisenä hiekkiksella autoillaan. Isommat lapset säntäilivät vuoron perään juoksuun samalla maasta jotakin etsien. Varmuuden vuoksi päätin käydä lähempää katsomassa tilannetta. Ei ollutkaan aihetta huoleen vaan hiekkislelujen sijaan lapset leikkivät paljon perinteisemmin.

 Käpyeläimiä syntyi lopulta hurjan iso lauma ja lapsille kivat leikit. Näiden eläinten syntyä hymyssä suin katsellessani mietin kuinka vähällä oikeastaan lapset voivatkaan saada hauskat leikit pystyyn. Jo pelkällä mielikuvituksella pääsee pitkälle saati sitten muutamalla kävyllä ja risun pätkällä :) Näköjään jotkut perinteiset jutut vain jaksavat viihdyttää sukupolvesta toiseen. 

 Onko käpyeläimiä vaellellut muualla? Entä kuinkas muiden viikonloppu sujui?

Hei hei tutti!

 Muutama päivä sitten Såfin kirjoitteli tutista vieroittumisesta ja mietin Onnin vieroittuvan hyvällä tuurilla vasta eskarissa. Sylin lisäksi tutti on tuonut pojalle hurjasti lohtua oireiden kiusatessa. Tutti ja Onni ovat olleet erottamattomat ja 2-vuotisneuvolassa sekä hammashoitajalla oltiin kaikki yhdessä sitä mieltä, ettei pojan oireiden vuoksi vielä kannata edes yrittää.

 Hiljalleen aloin kuitenkin Onnille puhumaan kuinka tutti on oikeastaan vauvojen juttu ja kerroin kuinka sisaruksillakin joskus vauvoina oli tutit, mutta heistä kasvoi isoja lapsia. Sitten Onni kerran vahingossa nukahti päikkäreille ilman tuttia ja päätin kokeilla jättää sen muinakin päivinä pois. Ihmettelin kuinka hyvin poika sopeutui, mutta tiesin, ettei hän olisi valmis tutista vielä kokonaan luopumaan.

 Eilen Onni sitten yllätti vanhempansa täysin. Hän ilmoitti haluavansa viedä tutit tekemäänsä linnunpönttöön lintuvauvoille. Vauvat tarvitsevat tutin! Niin me pakattiin tutit muovipussiin ja vietiin ne pois. Onni hymyillen, vanhemmat vetistellen. Olimme miehen kanssa aivan varmoja, että illalla tutteja kuitenkin tarvitaan vaan Onnipa yllätti toistamiseen! Pienen pientä valitusta kuului, mutta hetken päästä Onni jo lauloi hiirelleen unilauluja ja nukahti niihin itsekin. Yölläkään ei kertaakaan herännyt tutin vuoksi! Hiiren nenä tosin oli kyllä märkä ja venynyt :D

 En voi kun ihmetellä tuota poikaa! Asia, joka pojalle oli vielä toissapäivänä niin kovin tärkeä, on nyt poissa. Ihan tuosta noin vaan kannettu enemmän tarvitseville. Tänään illalla sängystä kuului pientä nyyhkytystä, mutta mennessäni Onnin luokse poika valitti unilampun loppuneita pattereita. Uusien pattereiden jälkeen poika oli jo pian unessa.

 Miten ihmeessä tämä voikin mennä näin helposti? Siis oikeasti?! Pakkohan tässä on olla joku koira haudattuna! Tai ehkä me miehen kanssa ei vaan olla itse valmiita luopumaan niistä viimeisistä vauvarippeistä ja hyväksymään, että Onnikin on jo iso poika.

 Onko muilla käynyt samalla lailla? Meillä isommatkin kyllä luopuivat ihan oma-aloitteisesti, mutta itkivät kuitenkin parina ensimmäisenä iltana.

Kotiäiti liikkuu lasten kanssa

 Valehtelisin väittäessäni, ettei mulla ole mahdollisuutta liikkumiseen. Vaikka mies tekeekin pitkiä ja epäsäännöllisiä työpäiviä, pääsisin kyllä halutessani esim. lenkille tai salille. Se vaatisi vain mieheltä joustoa töistä ja minulla ajoista. En voi myöskään väittää, ettei liikkumiseeni ole rahaa sillä käytössäni olisi peräti kaksi ilmaista salia. Ei mitään sellaista kyläkyhäelmää vaan ihan oikeita, tosin jonkinlaisen ajomatkan päässä. Laiskaksi voisi joku siis kutsua, mutta oman itseni vuoksi liikun mielummin lasten kanssa. Salitouhut, kun voisivat pahimmassa tapauksessa jopa kerrasta mennä taas pääni sisällä yli ja sitten kärsisi koko perhe.

 Lasten kanssa sitä tulee harvoin oltua edes ihan paikoillaan ja hien saa päälle jo pelkästään uhmaikäistä pukiessa. Kuitenkin lastenkin kanssa pystyy liikkumaan, myös niiden pienten. Siinä missä isompien kanssa voi jo lähteä vaikka hiihtolenkille, pienet on helppo pakata rattaisiin ja pistää tossua toisen eteen. Isommat lapset menevät siinä vieressä tai oikeastaan edessä pyörillään pitkänkin matkan. Samalla lapset hyvällä tuurilla oppivat lenkkeilystä elinikäisen tavan.

 Ellei tylsät lenkit innosta, voi lasten kanssa lähteä kävelemään metsäänkin. Metsässä liikkuminenhan onkin teitä tehokkaampaa sillä jalkoja saa nostella ihan toisella tavalla. Samalla niin lasten kuin omakin tasapaino saa treeniä. Lasten syödessä eväitä esim. kivellä, voi itse jatkaa halutessa kävelyä näköetäisyyden päässä.

  Lasten kanssa on mahdollista liikkua tietysti myös leikkien ja pelaillenkin. Jalkapalloa, tossupalloa, sählyä jne. voi kokeilla jo pienempienkin lasten kanssa, vaikka toki vauhti lisääntyy iän myötä. Mitä isompia lapsia, sen enemmän saa juosta. Pihalla voi myös lasten kanssa esim. hypätä narua ja syke kohoaa varmasti. Me käydään toisinaan talvella ja sadepäivinä pelaamassa kylän salissa sählyä ja samalla sitten lapset tahtovat olla polttopalloa, hippaa, käsilläkävelykisaa jne. Hyvin siinä samalla tulee hiki itsellekin!

  En toki väitä, että näin lasten kanssa liikkuessa sitä liikkuisi samalla lailla kuin ilman heitä. Paitsi tietysti rattaiden kanssa lenkkeillessä vauhdin määrää ihan itse. Uskallan silti väittää jokaisen voivan liikkua jos niin haluaa. Ellei pääse irtaantumaan lapsista, liikutaan lasten kanssa. Lapsistahan on vain hauskaa yrittää ottaa vanhempaansa kiinni tai lasta voi ottaa kiinni vaikka pomppien. Luovuudella saa varmasti liikuttua monipuolisesti, ellei se pelkkä aamusta iltaan lasten perässä ravaaminen itselle riitä.

 Mitä mieltä te olette? Kuinka paljon muut vanhemmat liikkuvat?

Välipalaksi kompromissi

 Meidän pojat tuntuvat nykyään olevan jatkuvasti eri mieltä kaikesta. Sitä välillä tuntee olevansa erotuomari ilman pilliä poikien välissä eikä kumpikaan halua kuunnella saati tehdä myönnytystä. Vain se oma leikki, oma paikka jne. kelpaisi ja aina sen toisen olisi myönnyttävä. Onneksi on kompromissi!

 Tänään Pikkutäry halusi tehdä välipalaksi kinkkumuffinsseja ja Onni taas pannukakkua. Ehdotin hieman nuutuneen ja viime päivät huonosti syöneen Onnin piristykseksi pannukakkua tänään ja kinkkumuffinsseja viikonloppuna, mutta eihän se tietenkään käynyt. Sitten ilkeänä äitinä annoin kaksi vaihtoehtoa. Ellei sopua synny syömme rahkaa tai sitten teemme pannukakkumuffinsseja ja vihdoin pojat olivat samaa mieltä :D

 Teimme siis pieniä pannukakkuja muffinssivuokiin kahdesta pienestä taikinasta. Toinen soveltui Pikkutärylle ja toinen oli ihan perustaikina. Hieman jännitin toimiiko tämä kompromissi, mutta kaikki pannukakut katosivat hyvin nopeasti. Nämä olisi kyllä kannattanut tehdä suoraan muffinssipellille, mutta meidän oma öö-laatuinen on uusimista vaille valmis, joten osassa pannukakuista paperivuoka oli hyvin tiukasti kiinni. Toisaalta pannukakun sisällä oli mukava kuppi, johon sai laitettua täytettä eli pannarin repeäminen paperin poistossa ei ollut kovin huonokaan juttu :)

 Kuulostaako erotuomarina olo tutulle vai onko vain meidän pojat päivittäin törmäyskurssilla?

Pyöräilykausi avattu

 Lopputalvesta jännitin suuresti kuinka Onni suhtautuu lumien sulamiseen. Hän kun rakasti lumitöitä kolallaan ja lapiollaan yli kaiken ja aina haltioituneena katseli kaupassa lasten kolien värivalikoimaa. Onni olisi tahtonut ne kaikki :D Yhdet itkutkin poika tirautti kun ei enää päässyt hiihtämään ja kerroin kaikkien lumien sulavan pian pois. Onneksi järkytyksestä kuitenkin toivuttiin.

 Nyt uusi hitti on pyöräily. Viime keväänä hankittu Striderin potkupyörä kulkee nyt kovempaa kuin koskaan! Myös pienin polkupyörä alkaisi olemaan sopivan kokoinen, mutta se ei Onnia kiinnosta. Potkupyörä muuttuu milloin kaivinkoneeksi, traktoriksi ja ties miksi pöriseväksi kulkuneuvoksi. On kuulemma haami, ettei siinä ole kauhaa :D Menon yltyessä yhä kovemmaksi emme kuitenkaan kauhan puuttumista lukuun ottamatta ole pyörästä muuta moitittavaa löytäneet.

 Isompien lasten pyöräilyintoa hillitsee liian pienet pyörät. Mies töistä tullessaan ihmetteli kuka ihme ajaa noin hassusti. Oma rakas lapsihan se oli liian pienellä pyörällään :D Tellun nykyinen pyörä olisi kyllä Pikkutärylle sopiva, mutta arvatkaa vaan kelpaako hieman pinkkiin taittuva kukkapyörä? Vinkit hyvistä pyöräaleista otetaan siis innolla vastaan ;)

 Jokos muualla on pyöräilykausi avattu? Suositteko pienemmillä lapsilla millaisia pyöriä?

Poikien myötä rennompi

 Lapsuudessa yksi lempipuuhistani oli tavaroideni järjestäminen. Kaikella oli oma paikkansa ja järjestyksensä enkä sietänyt yhtään epäjärjestystä. Siivosin ennemmin yksin leikit pois, kuin annoin kavereiden sotkea tarkkaa järjestystä. Muutenkin ennen lasten syntymää olin hyvin tarkka monestakin asiasta ja tavoittelin usein täydellisyyttä.

 Lasten myötä sitä on pitänyt oppia sietämään sotkuakin. Eihän lapsi osaa esim. maalata siististi! Viikonloppuna Onnin hypellessä kuralätäkössä Tellu totesi, ettei hän olisi ikinä pienenä saanut samalla lailla uida kurassa. Valitettavasti tyttö oli ihan oikeassa.  Vasta poikien syntymän ja vaikeuksien myötä olen suhtautunut moneen asiaan paljon rennommin.

 Tellu on pienestä asti nauttinut taiteilusta, mutta hänen kanssaan paljon harvemmin tehtiin mitään sottavaaraa aiheuttavaa ja silloin kun tehtiin, en osannut olla yhtä rennosti tilanteessa läsnä. Tämä oikeastaan harmittaa suuresti jälkikäteen, sillä olen nauttinut huomattavasti enemmän poikien kanssa vastaavissa tilanteissa. Ne nauravaiset suut tai Onnin taistelu yököttävän kivan puuhan kanssa ovat niitä hauskoja yhteisiä hetkiä eikä kamalaa sotkemista. Toki sitä sotkua tulee ainakin Pikkutäryltä huomattavasti isosiskoaan enemmän, mutta mitäs sitten? Saahan ne siivottua!

 Keskustelimme miehen kanssa tänään myös kuralätäkköleikeistä. Hän kun on lapsia heti kieltämässä. Yök, mikä kurasotku! Eihän kuraleikkejä saanut itsekään lapsuudessa tehdä, kun ulkovaatteet kastui ja likaantui! Pyysin miestä kuitenkin katsomaan lasten iloisia naamoja ja muistelemaan omasta lapsuudestaan sitä kuinka kivaa lätäköissä olikaan. Helpommalla sitä vain itse pääsee, kun ei tarvitse koko ajan olla nipottamassa lätäkköön hakeutuvalle lapselle. Voi, olisinpa tämän tajunnut jo Tellun ollessa pieni!

  Tämä rento suhtautumiseni on siis suuren kypsymisen tulosta. Siitä tarkasta ja järjestelmällisestä, täydellisyyteen pyrkivästä pikkutytöstä on tullut jotain aivan muuta. Elämä on pakottanut ottamaan rennommin ja tämä rennompi elämä on ihanaa! Rakastan kyllä yhä järjestystä ja olen toisinaan liiankin täydellisyyteen pyrkivä, mutta olen oppinut, ettei se aina ole lapsille ja omalle mielenterveydelle hyväksi. Lapset kun levittävät tavarat heti kun selkänsä kääntää ja joskus ne sotkupuuhat vaan ovat hurjan hauskoja sekä kehittäviäkin. Vielä tulee se aika jolloin sotkua ei enää synny ja tavaratkin pysyvät paikoillaan. Nyt on siis aika nauttia näistä hetkistä ja lasten iloisista ilmeistä sillä myöhemmin se on myöhäistä :)

 Miten lapset ovat muita muuttaneet?

Lapsimessujen liput arvottu

 Aivan ensiksi haluan toivottaa uudet lukijat sydämellisesti tervetulleiksi! Toivottavasti viihdytte ja jos teillä on kysyttävää, vastaan mielelläni :)

 Suuret kiitokset kaikille Lapsimessujen lippuarvontaan osallistuneille! Arvonta suoritettiin tänään juuri ennen lounasta perinteisenä lippuarvontana. Jokainen lapsi sai arpoa kaksi kertaa eli mikäli jostakin voittajasta ei kuulu ensi perjantaihin mennessä, huhuillaan ylimääräisen arvonnan voittajaa. Viisi onnellista Lapsimessujen lippujen uutta omistajaa ovat

Jeppula kommentillaan Kaunista ja tyylikästä muotoilua:) 

Peace kommentillaan: Kahdella arvalla mukana. Hieno menopeli ja tuo säänkestävyys on kiva juttu

Piiuli kommentilla: Onpa mielenkiintoisen näköinen, hyvin linjakas menopeli. :) Lukijanasi lisäarvan kera mukana. 

Sinikka Nyyssönen kommentilla: Hieno auto, ja plussaa kotimaisuudesta!

Anonyymi 7, jonka kommentti kuului: Vau mikä formula-auto, meidän poitsu tykkäisi tuosta varmasti! Tosi kiva olisi päästä messuille juuri uutuustuotteita tsekkailemaan :) Yhdellä arvalla mukana. 

 Sinikka, laittaisitko osoitetietosi sähköpostilla tellujapikkutary(at)gmail.com. Muilla voittajille lähtee aivan näillä näppäimillä sähköpostia :)

 Onnea kaikille voittajille ja hauskoja hetkiä kaikille Lapsimessuilla! Tuo uutuus Formula-potkuauto löytyy Melajan osastolta 6H161 sekä autoradalta 6S170. Kannattaa käydä koeajolla!

Aurinkoista sunnuntaita♥

Vielä ehtii osallistua arvontaan

 Aurinkoista lauantaita! Tulin vain kaiken kiireen keskellä kertomaan, että vielä tänään on aikaa osallistua Lapsimessujen lippujen arvontaan. Tuon arvonnanhan löydät täältä.

 Nauttikaahan kauniista kevätpäivästä♥

Kuravettä päälle

 Vaikka otsikko voisikin viitata aprillipäivään, nyt ei ole tulossa meidän tämän päivän jekkuja. Hauskoja, mutta osuvia otsikoita on toisinaan vaan niin vaikea keksiä. Tämä postaus sisältää siis kirjaimellisesti kuravettä :D

 Kuinka moni muistaa omasta lapsuudestaan kuinka kivaa oli hypellä lammikoissa ja ojissa? Itse ainakin kirjaimellisesti uin joka kevät ja tätä samaa kaavaa ovat omatkin lapseni noudattaneet. Onnekseni lasten vaatteet ovat kehittyneet huimasti omasta lapsuudestani eikä pieni uiskentelu haittaa.

 Tänään tuli siis taas kokeiltua onko vuoden käytössä olleella Name it:n haalarilla vedenpitävyys vielä kunnossa. Sisällä kuraisten vaatteiden alta kuoriutui täysin kuiva poika eli haalari toimii mahtavasti ja Jonathanin hanskat vetoketjustaan huolimatta kanssa!

 Viime keväänä oikein yllytin Onnia hyppäämään kuralätäkköön. Se oli pojan mielestä ihan kauhea juttu. Hyvin on mieli muuttunut ja poika reipastunut :D Mielestäni tämä lammikoissa loikkiminen kuuluu ehdottomasti lapsuuteen, enkä yleensä lapsilta lätäkköuintia kiellä. Poikkeuksena on tietysti ne tilanteet, joissa oikeasti pitäisi pysyä kuivana ja siistinä :D Jos lapsi kastuu läpimäräksi niin sitten yksinkertaisesti hauskuus loppuu ja sisätilat kutsuvat.

 Illalla kuraista haalaria katsellessa toivoin kyllä lammikoiden kuivuvan nopeasti. Ryhdyin myös miettimään josko meille sittenkin pitäisi viime kevään tapaan vielä se kurahaalari hommata. Olisihan se helpompi putsata jokaisen uimisen jälkeen kuin tämä nykyinen!

 Jokos muut lapset ovat heittäneet talviturkkeja kuralätäköissä?