Pääsiäisestä taas hiljalleen takaisin arkeen. Talo tuntuu niin kovin hiljaiselle, vaikka nuorimmainen osaa yöllä ääntä pitääkin. Olo ei siis ole kovin rentoutunut, mutta mukavaa meillä silti oli. Suurimmaksi osaksi nautittiin ihanasta säästä ulkona; paistettiin makkaroita, pelailtiin, retkeiltiin lähimetsässä ja leivottiin hiekkakakkuja. Tavallista, mutta mukavaa yhdessäoloa :)
Suklaatakin lapset saivat taas ihan liikaa. Muutamana vuotena en ole itse ostanut yhtään munaa. Ei tarvitse kun suku, kummit ja ystävät kantavat niitä kilpaa lapsille. Perheen nuorimmainenkin sai valtavan satsin.
Tässä kohtaa piti olla kuva Jyrän munasaaliista, täydestä huopakorillisesta suklaaherkkuja, mutta bloggerpa ei ole koko päivänä suostunut sitä lisäämään. Kuvasta kyllä saattoi puuttua Kinderi ja pari suklaapatukkaa jotka menivät parempiin suihin. Ei kun äidinmaidon kauttahan mä vaan lapselleni niitä suklaita syötin :D Kasasta selvästi kuitenkin huomaa ettei joskus pieniä lapsia omanneet aikuiset enää muista ettei 8kk:n ikäinen vielä suklailla herkuttele. Tai mistäs tiedän jos itse ovat antaneet, mutta tämä julmuriäiti ei todellakaan anna. Sitten on se joukko jotka tuo pienimmällekin tasa-arvon vuoksi. Ei siis miehenalulta herkut lopu ihan äkkiä elleivät katoa parempiin suihin.
En tiedä kostaako Jyrä syödyt suklaat huutamalla, mutta tänään siis koko päivä on taas ollut pelkkää itkua ja parkua. Niin on nytkin. Pakko kai tuon paristojen on joskus loppua että saisi edes hetkiseksi kädet vapaiksi tai vielä parempaa torkahdettua?!? Nyt huutava poika turvakaukaloon ja suihkun kautta epätoivoisesti etsimään nukkumattia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti